RE: Joulun ajan mietteitä blogiin

Joulu on jo aivan ovella. Keuruun kaupunginvaltuusto piti joulukuun kokouksensa maanantaina 17.12.12 Koska tänä vuonna jouluaatto on maanantaina, monille työelämässä oleville muodostuu jopa perjantaista 21.12. alkava jouluvapaiden jakso. Silloin todella "Hyvä Tuomas joulun tuo!"Keskikouluajan luokkatoverini Aimo Varjotie pitää Tuomaanpäivän illalla perinteisen joulukonsertin Keuruun kirkossa. Haluan osallistua siihen. Uskon sen antavan rohkaisua ja voimia joulunajan eri tehtäviin.

Toimin edelleen Keuruun seurakunnassa sijaispappina 2.kappalaisen tehtävissä. Saan toimittaa 4. adventtisunnuntain sananjumalanpalveluksen Keuruun kirkossa. Silloin on jo neljäs adventtikynttilä syttynyt ja joulun valot palavat jo kirkkaina.

Jouluaaton tehtäviini kuuluvat iltapäivällä hartaushetket Pihlajaveden kappeliseurakunnan Rekolan hautausmaalla kello 14.30 ja Koipikankaan kello 15.00. Haapamäen kirkossa saan pitää jouluaaton jumalanpalveluksen kello 16.00. Tämä on ollut pitkään vuoden väkirikkain kirkkotilaisuus Haapamäellä. Tähän asti eniten väkeä tänä vuonna on ollut Haapamäen kirkossa 2. adventtisunnuntaina laulaja Anne Mattilan joulukonsertissa, silloin jo avattiin seurakuntasalin väliovet kirkkosaliin. Toivotan jokaisen tervetulleeksi kanttori Heikki Koljosen kanssa jouluaaton tapahtumiin.

Keuruun kirkossa on perinteinen jouluyön messu jouluaattona kello 22.00 alkaen, saan palvella siinä avustajana ehtoollisen jaossa. Keuruun kirkossa tämä on väkirikkain joulunpyhien tapahtuma. Tapaninpäivänä toimitan kello 10.00 sananjumalanpalveluksen Keuruun kirkossa ja kello 13.00 Multian kirkossa. Joulun jälkeisenä sunnuntaina Keuruun kirkossa on virkaveljen, jonka sijaisena toimin, rovasti Jari Honkakarin siunaaminen Israelin lähetystyöhön 30.12.12.kello10.00. Samana päivänä saan toimittaa messun Multian kirkossa kirkkoherra Seppo Rahkosen pyynnöstä kello 13.00.

Kenellä on tilaisuutta osallistua, toivotan lämpimästi tervetulleeksi mukaan joulun ajan tapahtumiin Keurusseudun kirkoissa.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa Sinulle Hyvä Lukijani!

RE: Joulun ajan mietteitä blogiin

Joulu on jo aivan ovella. Keuruun kaupunginvaltuusto piti joulukuun kokouksensa maanantaina 17.12.12 Koska tänä vuonna jouluaatto on maanantaina, monille työelämässä oleville muodostuu jopa perjantaista 21.12. alkava jouluvapaiden jakso. Silloin todella "Hyvä Tuomas jo ulun tuo!"Keskikouluajan luokkatoverini Aimo Varjotie pitää Tuomaanpäivän illalla perinteisen joulukonsertin Keuruun kirkossa. Haluan osallistua siihen. Uskon sen antavan rohkaisua ja voimia joulunajan eri tehtäviin.

Toimin edelleen Keuruun seurakunnassa sijaispappina 2.kappalaisen tehtävissä. Saan toimittaa 4. adventtisunnuntain sananjumalanpalveluksen Keuruun kirkossa. Silloin on jo neljäs adventtikynttilä syttynyt ja joulun valot palavat jo kirkkaina. Näin asion todeta myös kahdessa hautaansiunaamistilaisuudessa Keuruun siunauskappaleissa nyt perjantaina ja lauantaina.

Jouluaaton tehtäviini kuuluvat iltapäivällä hartaushetket Pihlajaveden kappeliseurakunnan Rekolan hautausmaalla kello 14.30 ja Koipikankaan kello 15.00. Haapamäen kirkossa saan pitää jouluaaton jumalanpalveluksen kello 16.00. Tämä on ollut pitkään vuoden väkirikkain kirkkotilaisuus Haapamäellä. Tähän asti eniten väkeä tänä vuonna on ollut Haapamäen kirkossa 2. adventtisunnuntaina laulaja Anne Mattilan joulukonsertissa, silloin jo avattiin seurakuntasalin väliovet kirkkosaliin. Toivotan jokaisen tervetulleeksi kanttori Heikki Koljosen kanssa jouluaaton tapahtumiin.

Keuruun kirkossa on perinteinen jouluyön messu jouluaattona kello 22.00 alkaen, saan palvella siinä avustajana ehtoollisen jaossa. Keuruun kirkossa tämä on väkirikkain joululunpyhien tapahtuma. Tapaninpäivänä toimitan kello 10.00 sananjumalanpalveluksen Keuruun kirkossa ja kello 13.00 Multian kirkossa. Joulun jälkeisenä sunnuntaina Keuruun kirkossa on virkaveljen, jonka sijaisena toimin, rovasti Jari Honkakarin siunaaminen Israelin lähetystyöhön 30.12.12.kello10.00. Samana päivänä saan toimittaa messun Multian kirkossa kirkkoherra Seppo Rahkosen pyynnöstä kello 13.00.

Kenellä on tilaisuutta osallistua, toivotan lämpimästi tervetulleeksi mukaan joulun ajan tapahtumiin Keurusseudun kirkoissa.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa Sinulle Hyvä Lukijani!

FW: Liitettäväksi lauri oinosen bolgeihin

Kiitos äänestäjilleni!

Kunnallisvaalit ovat nyt ohi. Suuret Kiitokset 370 äänestäjälleni! Te sen teitte, kultamitalipaikka Keuuruun kunnallisvaaleissa! Jokainen olette tekemäsää suurta asiaa äänestäessänne valintani puolesta, sillä alkavalla valtuustokaudella ratkaistaan monia tärkeitä asioita. Keuruun tulevaisuus on aivan perusteissaan nyt lujan ja sitkeän puolustamisen asia ihan oman kunnan itsenäisyydestä alkaen. Luotan Keuruun itsenäisyyteen jatkossakin.

Kuntaliitos ei Keuruun kohdalla ratkaise mitään ongelmaa, mutta synnyttäisi suuren määrän lisää. Nyt tulevalla valtuustokaudella kuntaliitos taloudellisena faktana merkitsisi meille korkeampaa veroprosenttia ja lisää velkaa siinäkin tapauksessa, että joutuisimme itsenäisenäkin nostamaan veroprosenttia. Liitoksen myötä joutuisimme nostamaan vielä enemmän. Vaara olisi myös kansalaisille tärkeiden palvelujen joutuminen esim. Mänttään, jos liitos olisi Mänttä-Vilppulan kanssa, kuten jotkut asioita enempi tuntematta haluavat.

Kuntatalous on suuri haaste valtion osuuksien vähetessä nykyisen hallituksen budjettiratkaisujen seurauksena kunnille perustaråpeisiin tulevien valtionosuuksien vähetessä ensi vuodellekin yli kaksi miljoonaa euroa. Nykyhallitus kurittaa kuntia, jotta se saa antaa rahaa EU:lle eurokriisin hoitoon, johon me Suomen veronmaksajat emme ole millään tavoin syyllisiä.

Nyt on kuitenkin hyvä mieli ja kiitollisuus päällimmäisenä luottamuksesta ja sen kanssa on hyvä käydä kovimpiinkin taistoihin keuruulaisten puolesta! Sissisotana koetan saada valtion toimintaa myös kasarmialueellemme. Puhutaan siitä vasta sitten, kun jotain on saatu aikaan.

Kiitos tuestanne!

Lauri Oinonen

OLEMME ITSE OMA VOIMAVARAMME

Menestyvä ja inhimillinen Keuruu tavoitteeksi


Olen ilokseni havainnut, että Keuruun kaupungissa on paljon lapsiperheitä. Samoin vanhempien näkyvä huolenpito lapsista on hyvä asia. Nuoret vanhemmat haluavat kaikkein parasta lapsilleen. Lähtökohtaisesti Keuruun kaltainen kunta voi tarjota aineksia onnelliselle lapsuudelle. Monet virikkeet, usein sukulaiset ja luonto ovat lähellä ja naapurit tuntevat yleensä toisensa. Lapsiperheiden elämän ja arjen asioiden tiedostaminen on tärkeää eri päätösten teossa. Lasten hoitoon tarvitaan aidosti toimivia vaihtoehtoja ja kotihoitoa on myös määrätietoisesti edistettävä.

Keuruun kouluelämän vahvuus ovat osaavat ja työhönsä sitotuneet opettajat ja koulujen henkilökunta. Sama koskee hienosti kaikilla sektoreilla myös koko kaupungin ja terveystoimen henkilöstöä. Minulle sanottu: "olemme ihmisillä töissä", kuvaa vastuunottoa ihmisistä, joita varten kaupunki on olemassa. Keuruu on sen kokoinen kaupunki, että meillä yhdessä toimien on mahdollisuuksia estää nuorten syrjäytymistä. Keuruulaisissa nuorissa on kokemani mukaan paljon myönteistä latausta.

Ammatillista koulutusta on lisättävä ja lukiotamme on vahvistettava Keurusseudulla. Nykypolitiikan mukaisiin suurlukiohin verrattuna Keuruun lukion inhimillinen koko havaitaan vahvuudeksi. Kunnallisneuvos Olli Haapanen toimiessaan kaupunginsihteerinä toi Keuruulle ja kehitti voimakkaasti ammatillista koulutusta seutukunnallamme. Nyt tarvitaan samaa energisyyttä ja sitkeyttä nuortemme ja aikuisopiskelijoiden parhaaksi. Kesäyliopistojen ja yliopistojen arvosanaopintoja ja kursseja olisi saatava seudullemme edelleen. Nämä ovat hieno mahdollisuus nuorille ja iästä riippumatta jokaiselle sekä merkki paikkakunnan vireydestä. Yhteistyö Ison Kirjan kanssa voisi antaa paljon lisää tälläkin saralla.

Yrittäjiemme parissa on ainutlaatuinen innostus luoda työpaikkoja Keurusseudulle. Työ ja toimeentulo ovat työikäisille syy muuttaa tänne. Täältä voi käydä työssä muuallakin, jos tiet ja liikenneyhteydet ovat hyvät. Asuinpaikkana ja virikkeiltään koko Keuruu tarjoaa kiistatta vertailukelpoiset ja edulliset puitteet. On pidettävä huolta, että TE-keskuksen työvoimapalvelut säilyvät Keuruulla. Meillä on noin 700 henkilöä vailla työtä. Tarvitaan lujasti toimia, jotta tekemätön työ ja työntekijä kohtaisivat toisensa. Jos tässä voisimme yhteistyöllä onnistua, voisimme välttyä veronkorotuksilta tai jopa hivenen alentaakin veroprosenttia. Samalla monen elämän arki muuttuisi onnellisemmaksi ja ehkäpä kaupunkikin näyttäisi kauniimmalta.

Yhteiskunnan arvokkuus mitataan sillä, miten se pitää huolta iäkkäimmistään ja hoitoa tarvitsevista. Kyse ei ole kuluerästä vaan panostuksesta ja sijoituksesta. Tämä tulisi tajuta erityisesti valtiollisella tasolla huolehtimalla kunnon eläkkeistä ja kuntien voimavaroista, mutta jotain arvovalintoja voi silti tehdä kunnallisella tasollakin. Hoito- ja hoivatyö tarvitsevat osaajansa ja omaishoito todelliset mahdollisuutensa.

Haluan, että luonnonkaunis ja mahdollisuuksia runsaasti tarjoava, menestyvä Keuruu tunnetaan myös ihmiselle hyvänä, inhimillisenä kaupunkina.

Lauri Oinonen
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
kunnallisvaaliehdokas (kesk)

FW: Suomenselän rautatieliikentyöryhmän kokouksesta

---

From: lauri.oinonen@hotmail.fi
To: toimitus.suurkeuruu@almamedia.fi
Subject: Suomenselän rautatieliikentyöryhmän kokouksesta
Date: Wed, 17 Oct 2012 08:30:50 +0300

Ratalinjaukset esillä Keuruulla


Suomen rautateiden linjaukset ja vaikuttaminen niihin nousivat keskeiseksi asiaksi Suoimenselän rautatieliikennetyöryhmän kokouksessa Keuruulla viime maanantaina. Keskipohjolakäytävän viestintäsihteeri Virpi Heikkinen kertoi alustavien kustannuslaskelmien olevan käynnissä Venäjältä Pieksämäen ja Haapamäen kautta edelleen Vaasan ja Kaskisten satamiin ja sieltä Ruotsin ja Norjan läpi Atlantille ulottuvasta rautateiden kuljetus- ja liikennekäytävästä. Ensi kesään mennessä saataneen laskelmat osuudelta Jyväskylä- Haapamäki-Seinäjoki. Samoin tähän liittyy Green Corridorina oleva kuljetuskäytävä Porin ja Rauman satamiin, josta myös Heikkinen kertoi laskelmien olevan meneillään.

Kokouksessa puheenjohtaja Lauri Oinonen sekä kansanedustajat Arto Pirttilahti (kesk) Mänttä-Vilppulasta ja Mikko Savola (kesk) Ähtäristä toivat esille kiireellisesti selvitettäväksi kustannusvertailun Tampereelta Haapamäen kautta Seinäjolle menevän pääradan itäisen raideparin kunnostamisen kustannuksista suhteessa uuden radan rakentamiseen  nykyisen Parkanon kautta kulkevan oikoradan rinnalle. Huomattava olisi se, että pääradan itäisen reitin osuus Haapamäki-Seinäjoki olisi jo saamalla osa Keskipohjolakäytävää. Nämä tulisivat samalla rahalla kuntoon ja palvelisivat kokonaisuutta eri suuntiin edullisesti ilman kokonaan uuden radan vaatimia investointeja

Nykyinen henkilöliikenne säilyy seuraavan aikataulukauden entisellään eräitä minuuttien muutoksia lukuunottamatta, kertoi Seinäjoen aseman palvelupäällikkö Vieri VR:n edustajana. Suomenselän rautatieliikennetyöryhmä muodostuu Haapamäen radanvarsikuntien edustajista. Mukana tällä kertaa oli edustus Alavudelta, Ähtäristä, Mänttä-Vilppulasta, Orivedeltä sekä Keuruuta edustivat toimikunnan puheenjohtaja Lauri Oinonen, jäsen Antero Pohjonen ja kaupunginjohtaja Timo Louna. Keski-Suomen liittoa edusti viestintäsihteeri Virpi Heikkinen, joka kutsui seuraavan kokouksen Jyväskylään vielä tämän vuoden puolella ratalinjausten suunnitelmien merkeissä.

Linja-autot luovat parempaa tulevaisuutta jokaiselle

Linja-autoliikenne Keurusseudun mahdollisuuksien avaajana


Linja-auto on merkinnyt minulle mahdollisuutta käydä kotoa käsin Multialta oppikoulua Keuruulla. Jo kansakoulua käydessäni näin Multian matkahuoltona toimineen Korsun edessä aikansa upeita linja-autoja. Ne toivat maalaisyhteisön koulupojalle tuulahduksen jostakin kauempaa ja ilmeisestikin ulottuvissa olevien mahdollisuuksien salaperäisestä maailmasta. Niinpä Keuruun yhteiskoulun pääsykokeissa oppilaaksi hyväksytyksi tuloni jälkeinen bussimatka Keuruulta Multialle oli upea kokemus. Tiesin linja-autokyytien avaavan ovia tuntemattomaan ja jännittävään tulevaisuuteen. Muistan elävästi myös ensinmäisen oppikoulupäiväni matkan kunnioittamani Yrjö Kurjen ollessa kyydin kuljettana.

En tiedä koulutovereitteni omia kokemuksia, mutta meille useimmille multialaislle ja Keuruun eri kylillä asuville linja-auto mahdollisti koulun käynnin kotoa. Tätä mahdollisuutta ja varsinkaan eri kyliltä  ei ollut ennen meitä, jotka kuuluimme ns. suuriin ikäluokkiin. Multialaisten osalta kiitos tästä kuuluu Töysän Linja Oy:n perustajalle Jussi Töysälle. Samaan kiitokseen voivat yhtyä varsin monet eri kylien keuruulaisetkin. Töysän bussithan ovat antaneet monille keuruulaisillekin jo noista ajoista alkaen mahdollisuuden koulunkäyntiin. Vastaavasti etenkin Myllymäentien ja Kolhon suunnista rohkean yrittäjänaisen Enne Mäkelän linja-autot merkitsivät aivan samaa. Lisäksi seudullamme oli muitakin linja-autoreittejä kuten Björkqvistin ja Tourusen sekä postiautojen vuorot.

Oman ikäluokkani koulumatkat eivät saaneet valtion tai kunnan tukea, jokainen maksoi itse matkansa. Linja-autoyrittäjillä oli yrittäjäriskinsä. Heille kuuluu upea kiitos halusta järjestää ja suunitella eri kyliltä liikenne vaihtoyhteyksineen hyvin palvelleeksi. Parhaimpina aikoina 1960-luvulla Multialta lähti aamulla runsaan puolentunnin sisällä Keuruulle neljä linja-autovuoroa. Reittiensä mukaan nämä olivat: Tarhapään, Asunnan, Jukojärven kautta ajetut ja suora Multia-Keuruu vuoro. Aamukuudelta oli jo mennyt vuodesta 1957 alkaen Multialta Tampereen vuoro. Lähes tunnin välein iltaan asti oli muitakin vuoroja Keuruulle, joista useimmat jatkoivat edelleen Mänttään.

Edellä luetellut vuorot tarjosivat Keuruulla välittömät vaihtoyhteydet myös Jyväskylään. Lisäksi Multialta lähti vastaavaan aamuaikaan kolme bussia Jyväskylään. Ensinmäinen ajoi Kuivasmäen ja Töysänperän, toinen Heikkilänperän ja kolmas Kalliokosken kautta Petäjävedelle ja sieltä nämä jatkoivat Jyväskylään. Lisäksi Multialta oli Jyväskylään muitakin vuoroja, joista pitkän matkan kulkija oli Myllymäki-Multia-Jyväskylä vuoropari.

Kaikki edellä luetellut linja-autovuorot kulkivat myös paluusuuntiinsa. Linja-auto oli jo tuolloin merkittävä rahdin kuljettaja. Maatilojen tuotteista kyydissä oli niin maitotonkkia kuin teurastettujen eläinten ruhojakin kauppoihin. Henkilökuntaan kuuluneet rahastajat saattoivat tuoda maaseudun asiakkaille tarvikkeita, joita ei saanut omalta paikkakunnalta. Linja-autot loivat vireää elinvoimaa monipuolisesti maaseudulle. Asioinnit, sukulaismatkat, käynnit lääkäreissä jne. hoituivat kätevästi sujuvien bussivuorojen avulla useimmille maaseudun asukkaille.

Linja-autoliikennöitsijät ja heidän koko henkilöstönsä ovat olleet voimakkaasti Keurusseudun kehittäjiä. Tästä kuuluu heille suuri kiitos. Koulubussiani usein nuorena miehenä kuljettanut ja Töysän Linja Oy:n johdossa vuosikymmenten työn tehnyt nykyinen talousneuvos Aapo Töysä antaa haastatellessani puolestaan nöyrän kiitoksen uskollisille asiakkailleen.

Bussit kulkevat entistä laadukkaampina ja paremmin varusteltuina perheyrittäjien viitoittamaa tietä. Ekologisuus, ympäristöystävällisyys matkan nopeus ja viihtyisyys ovat vahvoja bussiliikenteen valtteja, alan mahdollisuudet luovat tulevaisuutta jokaiselle. Luotan kokeneisiin yrittäjiin ja siksi linja-autoliikenteen vankkaan tulevaisuuteen Keurusseudun ja meidän kaikkien parhaaksi!


Lauri Oinonen

Keurusseutu tarvitsee molemmat ambulanssinsa

Keurusseutu tarvitsee molemmat ambulanssinsa


Olen tietoisesti tehnyt Keuruulla havaintoja kahden Keuruulle sijoitetun ambulanssin hälytyslähdöistä ja muista tehtäviin kuuluvista toimista. Näitä on yllättävän paljon. Hälytystehtävissä on täällä näkynyt myös naapurikuntien ambulansseja, mikä kertoo molempien Keuruun autojen olleen samaan aikaan tehtävissä.

Ambulanssiemme tehtäviin on kuulunut myös entistä enemmän kotisairaanhoitoa ja omaishoitoa tukevia töitä ja potilaiden siirtoja kotoa oman terveyskeskuksen palvelujen äärelle. Lääkärien yö- ja osin viikonloppupäivystysten etääntyessä sairaankuljetusten tarve on korostunut sekä kiireellisten että vähemmän kiireellisten mutta tarpeellisten kuljetusten osalta. Keuruu ja Multia jo sinällään muodostavat maantieteelliseti laajan alueen. Jo nyt monet ovat valittaneet ambulanssin tulon odotusta. Palokuntien ensivasteyksiköiden harteille kaatuu yhä enemmän ja vaativampia tehtäviä.

Sairaanhoitopiirimme virkamiesesityksen pohjalta 12.9.2012 tehty ratkaisu Keuruun toisen ambulanssin poistamisesta vastoin Keuruun kaupungin kantaa on vaarallinen heikennys Keurusseudulla sekä ambulansin saatavuuteen että terveydenhuollon palveluihin. Tätä ei korjaa se, että jäljelle jäävä on ns. hoitotason yksikkö, koska Keuruulla on käytännössä tällainen ollut jo vuosikymmeniä. Kun tämä päivisin klo 08-20 ainut ambulanssi on tehtävässä tai Jyväskylän ajossa, on yksinkertaisesti nopean avun saannin pula.

Jos Petäjävedeltä luvattu apu sattuisikin olemaan heti saatavissa, olisi viive Keuruulle vähintäinkin 20 minuuttia, Haapamäelle yli puolituntia ja Pihlajavedelle odotus venyisi jopa tuntiin. Entäpä silloin, kun tämäkin auto olisi tehtävissä? Aivo-, sydän- ja keuhkoinfarktitapauksissa minuutit ovat todella tärkeitä kuten vaikeissa onnettomuuksissakin. Viiveet merkitsevät vakavia asioita ja hengenvaaraa. Entäpä tilanne, jossa tarvittaisiin kaksi tai useampia ambulansseja? Toiveet lähikuntien avusta voivat olla myös epärealistisia. Tiedän mm. tilanteen, jolloin seutukuntien lähin vapaa ambulanssi oli Ylöjärvellä!

Tässä tilanteessa tuntuu suorastaan irvokkaalta sairaanhoitopiirin päätöksen pohjalla ollut perustelu (hall. kokous 12.9.2012 asia 156 H): " Suunniteltu palvelutaso on nykyistä tilannetta parempi. Keuruu maksaa samalla maksuperusteella ensihoidosta kuin muutkin KSSHP:n alueen kunnat, koska ensihoitovalmius noudattaa KSSHP:n palvelutasopäätöstä". Vaikka ambulanssipalvelumme mielestäni olennaisesti heikentyvät, eivät maksumme kuitenkaan alene.

Valmistelussa ei ole tunnustettu Keurusseudun matkaetäisyyksien tosiasioita eikä ambulanssien lisääntyvien tehtävien kokonaistarvetta. On haluttu keskittää yksiköitä Jyväskylään ja ohjata niille myös  potilaittemme siirtokuljetukset, jotka nyt on hoidettu paljolti ekologisesti  ja säästäen Keuruun autojen Keskussairaalan ajojen paluumatkoilla. Koska asia on nyt lukkiutunut, on tulevalla valtuustokaudella ambulanssiongelma  otettava esille ja tilanne on korjattava ennen pahimpien vahinkojen toteutumista.

Lauri Oinonen
Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (kesk)
kunnallisvaaliehdokas

Rautatieasiaa

Rautatiet voivat olla tulevaisuuden suuri mahdollisuutemme


Nykyinen hallitus on päättänyt panostaa voimakkaasti rahaa rautateihin. Tämä tarkoittaa maan Pohjanmaan pääradan (Hki-Tre-Parkano-Seinäjoki-Oulu)  toista raideparia Ouluun saakka ja kolmatta raideparia Helsinki-Tampere välille. Lisäksi Tampereen lähelle Pirkkalaan suunnitellaan miljardin euron uutta tavaraliikenteen järjestelyratapihaa Tampereen läntisine ohitusratkaisuineen asuttuun ja vesistöjä sisältävälle alueelle. Uutta paljolti tunneleita merkitsevää Jyväskylä- Jämsä-Orivesi raideparia ajetaan myös voimakkaasti. Kaikkiaan jo nämä merkitsevät noin viiden miljardin menoja valtiolle. Lapissa ajetaan lisäksi ponnella kahta Jäämeren yhteyttä

Valitettavasti nämä linjaukset eivät lupaa mitään meille, olisimme vain valtion veroissa maksajia. Samalla perustellut Keurusseudun maantieinvestointimme jäisivät odottamaan vuoroaan ja maan useat päättäjät myös haluavat niiden vaipuvankin unholaan. Näin olisi jo käynytkin vt 18 kohdalla, ellen olisi ollut vaikuttamassa  PN:n elinkeinovaliokunnan jäsenenä Pohjoismaiden ministerineuvoston päätökseen ohjata NECL II suunnittelurahoja tiesuunnitelmiemme päivittämiseen.

Tässä tilanteessa on meidän osoitettava valtiolle huikeasti edullisemmat ja paljon paremmin maatamme ja kuljetustarpeita palvelevat ratareitit. Nämä ovat Haapamäen kautta kulkeva ns. vanha Pohjanmaan rata (Tampere-Haapamäki-Seinäjoki) ja Haapamäki-Parkano-Pori rautatie. Ensinmainittu on jo superkunnossa Orivedelle asti. Orivesi-Haapamäki-Seinäjoki osuus tulisi varustaa  uudelle pintakerrokselle yhteenhitsatuin kiskoin ja sähköistää. Tämä maksaisii vain varsin vähäisen murto-osan siitä rahasta, mikä nyt aiotaan käyttää uuteen rataan Tampere-Parkano-Seinäjoki välille.
Samalla tulisi Keskipohjola-käytävän poikittaisyhteys kuntoon Haapamäki-Seinäjoki osuudelta.

Meillä on vain nyt tavattoman kova kiire tuoda asia esille, koska jo nyt upotetaan rahoja (Tre-Pno-Ski) toisen raideparin = uuden radan suunnitteluun. Jos emme nyt onnistuisi saamaan rataamme (Ov-Hpk-Ski) pääradan toiseksi raidepariksi, on tulevaisuudessa uhka menettää alueemme junamatkustus pääkaupunkiseudulle ja pohjoisen suuntaan. Muutaman vuoden kuluttua tätä liikennettä taas tarkastellaan ja suunnitelmat ovat tiedossani ja vapaasti saatavissa (LVM:n JYSEHOT-selvitys). Juuri pääkaupungin suuntaan nopeat junat ovat kuitenkin todellinen vaihtoehto yksityisautoille. Tämä on entistä tärkeämpi imagotekijä, jos haluamme tänne pääkaupunkiseudulta paluumuuttajia ja työmatkojaan yleisillä kulkuvälineillä pendelöiviä veronmaksajia. Junat ja linja-autot tässä suhteessa vain tukevat lujasti toisiaan.

Haapamäki-Parkano-Pori rata on saanut asinatuntijoilta yllättävän myönteisen kannatuksen, kuten mm. prof. Arto Lahdelta ja DI Jorma Haapamäeltä. He näkevät kokonaisedun kansantaloutemme ja sen tarvitseman logistiikan kannalta. Tämä rata olisi hyvin halpa verrattuna uuteen (Jkl-Jms-Ov) tunnelirataan eli uuteen raidepariin Jyväskylän ja Oriveden välillä. Kun yhteys Haapamäeltä Poriin palautettaisiin, voisi Suomen rautatieliikenteen ratapihojen järjestelytoimintoja siirtää Tampereelta Haapamäelle ja uutta miljardi-investointia Pirkkalaan ei tarvittaisi. Valtio säästäisi pelkästään tässä 800 miljoonaa euroa, jos Hpk-Pno-Pori maksaisi lasketut 200 miljoonaa euroa!

Kaikki tämä mahdollistaisi työpaikkoja Haapamäelle ja seutukunnallemme sekä avaisi ihan uusia teollisuuden alojen mahdollisuuksia. Kestävät logistiset vaihtoehdot tulisivat olemaan silloin täällä vertailukelpoiset mihin tahansa maakuntakeskukseen nähden. Keurusseutu olisi kartalla ja se avaisi mahdollisuuksia, joita emme vielä voi nähdäkään.


Lauri Oinonen
kunnallisvaaliehdokas (kesk)

Onko sosiaalinen Eurooppa vielä mahdollinen?

Euroopassa velkakriisin nimissä tehdyt menojen leikkaukset uhkaavat jo kiristillisiä perusarvoja: solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta, sanoo saksalainen sosiaalietikian professosi Franz Segbergs Marburgin yliopistosta. Hän vaatii eurooppalaisia kristittyjä nousemaan vastarintaan, puolustamaan inhimillisyyttä ja estämään kristillisen uskon vaikutuksesta syntyneen sosiaalivaltion purkamista.
Sosiaalivaltio tarkoittaa sitä, että valtio ottaa vastuuta ihmisten sairaudesta, työttömyydestä, työkyvyttömyydestä ja ikääntymisestä. Tällöin epävarmuuden ja kriisin tilanteissa ihmiset voivat jatkaa perustaltaan turvattua ja siedettävää elämää.

Nyt kuitenkin euron pelastamisessa Segbergs näkee EU:n, Euroopan keskuspankin ja Maailmanpankin muodostaman troikan painostavan valtioita toimiin, jotka johtavat Euroopassa syntyneen sosiaalivaltion sortumiseen. EKP:n tämänhetkinen johtaja Mario Dragi on jättämässä jäähyväisiä Euroopan parhaille perinteille ja hän haluaa tietoisesti hylätä täällä historian kehityksessä muodostuneen sosiaalivaltion finanssimarkkinoiden luottamuksen palauttamiseksi.

Eräs viimeisistä Euroopan ihmisoikeuksien kirjoittajista, Stephane Hessell, kirjailija ja diplomaatti julkaisi vastikään kirjan nimeltä: Tyrmistykää! Siinä hän kirjoittaa, miten tänään kehdataan sanoa, että Euroopassa ei ole mahdollista maksaa vanhuksille kunnollisia eläkkeitä, vaikka Eurooppa juuri nyt on rikkaampi kuin koskaan ennen. Suomessakin nyt kunnallisvaalien alla kuuluu puheenvuoroja, joissa valitetaan ikääntymistä ja eläkemenoja. Saksassa finanssipiirien ehdoilla toimiva politiikka on johtamassa vanhusköyhyyteen. siellä 35 vuotta keskipalkalla uurastanut työntekijö tulee saamaan vain 688 euroa eläkettä.

Tämä tapahtuu siis Saksassa EU:n vauraimmassa maassa. Eteläisemmässä Euroopassa kansalaisten asema kurjistuu paljon nopeammin. Yhdenmukaistamistoimet eli harmonisointi valtioiden ollessa vain voimattomia finanssipiirien käskyjen toteuttajia uhkaavat Suomessakin eläkkeitä, hyvinvointia ja kansalaisten toimeentuloa, ellei nopeasti irrottauduta finanssipiirien ohjaamasta politiikasta, jossa huippurikkaat ottavat voitot ja tappiot määrätään kansalaisten maksettaviksi. Missä olisi ratkaisu?

Hessellin mukaan ratkaisu kriisiin löytyy juuri kristilliseltä pohjalta syntyneistä eurooppalaisista perusarvoista, solidaarisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kirkkoisä Augustinus on sanonut, että yhteiskunta ilman oikeudenmukaisuutta on rosvojoukko! Tällaisena hetkenä tarvitsemme paluuta ajattelumme alkulähteille. Valtioiden on voitava puolustaa kansalaistensa toimeentuloa ja hyvinvointia.
Tähän kuuluu lähimmäisenrakkaus ja oikeudenmukaisuus.

Euroopan kansojen vahvuus on ihmisissä. Sieltä löytyy paljon koulutettua monipuolista osaamispääomaa, tekemättömille töille tekijöitä, uusille ajatuksille toteuttajia. Ihmiset tuntevat, että nyt mennään väärään suuntaan, siksi eteläisen Euroopan kansalaiset yhä enemään nousevat vastustamaan oikeuksiensa ja mahdollisuuksiensa uhraamista finanssisysteemin hyväksi.  Nyt ihmisten parhaaksi tehtävät yhteiskunnalliset toimet nähdään vain kuluina, joista finanssipiirit haluavat päästä eroon lisätessään omia tuottojaan. Nykyinen tie on muodostumassa tuhon tieksi, vaikka kansalaiset pakotettaisiin antamaan viimeisetkin euronsa.

Ajattelua on muutettava. Kansalaisten hyväksi käytetty raha ei ole kuluerä, vaan sijoitus ja panostus, jolla luodaan oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia. Iäkkäimpien eläkkeet, hoito ja hoiva ovat ansaitut työuran aikana. Sijoitus ihmisten oikeutettuun toimeentuloon Suomessa ja muualla tuottaa myös taloudellista ja reaalista kansantuloa, joka puolestaan lisää hyvinvointia. Jotta Eurooppa ja kansalaiset voivat pelastua pahemmalta kriisiltä,  tarvitaan nyt nopeasti kokonaisvaltaista näkemystä ja ratkaisuja ihmisten parhaaksi.

Lauri Oinonen

Keuruu

Luottavasti uuteen valtuustokauteen

Luottavasti uuteen valtuustokauteen

Keuruulaisina saamme käydä luottavaisina uuteen valtuustokauteen. Vaikka maan hallituksen pyrkimykset ja kansalaisten perustarpeita koskevat hallituksen esitykset ovat vain arvailujen varassa, meillä keuruulaisilla ei ole syytä mihinkään hätäilyyn. Vaikeana aikanamme Keuruun talous kestää vertailun lähinaapureihimme tai vaikkapa Jyväskylään. Veroprosenttimme on edullisinta tasoa ympäristössämme.

Taloudelliset syyt tukevat itsenäistä Keuruun kaupunkia. Kuntaliitos kokoisiimme kuntiin merkitsisi veronmaksajille nyt yhden tai kahden veroprosentin lisärasitusta, keskimäärin perhettä kohden 500-1000 euroa vuodessa. Kuntaliitoksen kautta velat kasvaisivat ja kunnalliset palvelut alkaisivat etääntyä. Tulevalla valtuustokaudella tarvitaan tervettä järkeä ja asiallista harkintaa. Ohjaksien on oltava lujasti käsissämme. Emme saa antautua toisten ohjailtaviksi tai puhaltavien tuulten viemäksi.

Kuntien välinen yhteistyö on kuitenkin mielekästä ja yhteisesti sopien edistettävää. Tavoitteena tulee olla kustannuksien säästö ja palvelujen parantaminen. Kukaan osapuoli ei saa joutua toisten velkojen tai kulujen maksajaksi.

Keuruun tulee olla turvallinen, viihtyisä ja luonnonläheinen asuinympäristö kaiken ikäisille, vauvasta vaariin. Työ ja yrittäminen tuovat toimeentuloa. Silloin voidaan tarjota hoitoa ja hoivaa tarvitseville sekä laadukasta kasvatusta lapsille ja nuorisolle. Ihmisten perustarpeista on kannettava määrätietoisesti vastuuta. Haluan kotikaupungistamme sellaisen, että jokaisen voi tuntea mielihyvää tai jopa ylpeyttä kotipaikkakunnastamme.  Tämän me keuruulaiset haluamme tehdä. Yhdessä olemme enemmän.

Luottaen huomiseen ja keuruulaisiin


Lauri Oinonen

Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Pidin esilläLiesjärventietä

Liesjärventien rakentaminen antaisi uskoa valtion toimiin

Äskettäin olin Keuruun kaupungin edustajana mukana Keski-Suomen liiton ja ELY:n maakunnallisten viranhaltijoiden kanssa palaverissa koskien maakuntamme toteuttamissuunnitelman mukaisia hankkeita Keuruun seutukunnan osalta. Keskeisimpänä asiana olivat tietenkin hallituksen päättämän Pioneerirykmentin lakkauttamisesta johtuvien 300 työpaikan menetyksen kompensoimistavoitteet elinkeinopoliittisin ja yrityselämää edistävien toimien avulla. Kysymys tässä on hyvin suuresta haasteesta, josta onnettoman ratkaisun tehneet eivät saa väistää vastuutaan ja kaataa kustannuksia keuruulaisille veronmaksajille.

Otin esille myös kysymyksen Liesjärventiestä ja sen rakentamisesta valtatien 18 osana Keuruu - Ähtäri välisen kunnon maantieyhteyden saamiseksi. Näin voitaisiin vauhdittaa koko valtatien 18 toteutumista maakuntien välisenä reittinä. Tähän tuo nyt aivan uuden näköalan Itämeren laivaliikenteen kustannuksia kasvattava rikkidirektiivi, joka pakottaa etsimään uusia kuljetusreittejä.

Keuruulaisten kannalta Liesjärventie elintärkeä oman päivittäisen liikenteen kannalta. Siksi tie tulisi kokonaisuudessaan saada valmiiksi. Kuluneen kesän aikana soratien ojaluiskat on avattu ja tienpintaa on nostettu karkealla pintamateriaalilla. Ensi kokemukseni tästä oli, että nyt tie on erityisen vaarallinen. Tie tuntui kapealta ja karkea pinta-aines irrotti ajoneuvoa tienpinnasta. Ilmeisesti aikaa myöten pinta tasaantunee karkean aineksen painuessa ja toivottavasti kevään routaongelmat vähenisivät. Tien kapeus ja mutkaisuus ovat kuitenkin yhä syyt, mitkä perustelevat tien uudelleen rakentamista puuttuvalta osuudelta Palvalammilta Ähtärin rajalle.

Vaikka asiasta en nyt voi muistuttaa aloitteella eduskunnassa ja tuskin sitä on tehnyt kukaan toinenkaan, muistutin asiasta maakuntamme viranhaltijoita seudullisessa  Keski-Suomen toteuttamisssuunnitelman palaverissa. Valtion rahan osoittaminen Liesjärventien rakentamisen jatkamiseen voisi aloittaa lupaillun äkillisen rakennemuutosalueen tukitoimet. Tämä keuruulaisille tienkäyttäjilleen tärkeä tie voisi uudelleen rakennettuna avata myös konkreettisia kunnallisen yhteistyön mahdollisuuksia Ähtärinkin suuntaan elimnkeinoelämän mahdollisuuksien rinnalla.

Aimo Salmisen muistolle

YSTÄVÄNI AIMO SALMISEN MUISTOLLE


Muistan kiitollisena ystävääni Aimo Salmista. Jumala johdatti heidät Haaoamäelle noin neljännesvuosisata sitten. Tuure Suhonen kertoi minulle hänelle tutusta avioparista, jotka voisivat tulla työhön jo muutaman vuoden toimineeseen Haapamäen Katulähetykseen. Yhdistys oli järjestäytynyt sen hengellisen isän Veikko Oikarin johdolla.  Työntekijöistä oli puutetta. Varaa palkan maksuun ei ollut edes ajateltavissakaan. Työt tehtiin tatlkoilla useiden tehtävän tärkeäksi kokeneiden toimesta. Erityinen Kiitos kuuluu myös yhdistyksen talonmiehen tehtävissä olleelle Otto Särkiselle. Vastuunkantajat toivoivat iän jo rasittaessa uutta voimaa ja apua työhön.

Silloin Jumala johdatti Aimo ja Maija Salmisen Haapamäen Katulähetukseen. Aimo otti vaatimattoman persoonallisuutensa ja nöyrän palvelumielen asenteella vastuun hyvin monipuolisesti Haapameän Katulähetyksestä. Veikko Oikarin jälkeen hän toimi pitkäaikaisena puheenjohtajana yhdistyksessa ja teki tätä vastullista tehtävää varten uskollisesti monia matkoja myös Tervajoelta Haapamäelle useiden vuosien ajan.

Aimon johdolla Katulähetystaloa kunnostettiin, Aimon uhrauksella myös talous saatiin velattomaksi ja toimintaan tuli taloudellista vakautta, mikä mahdollisti monipuolistuvan toiminnan.
Kaiken aikaa oli keskeistä hengellinen yhteiskristillinen toiminta viikottaisine hartaustilaisuuksineen keskiviikko-iltaisin. Näihin oli helppo tulla, koska henkistä kynnystä ei ollut, Aimo haölusi kohdata Maijan kanssa kaikkia samalta tasolta. Yläkertaan tuli puutyöverstas, päiväkeskustoiminta ja toimipa Katulahetystalo Haapamäen jumalanpalvelusten paikkanakin muutaman kuulauden ajan vuonna 1993 kirkon ollessa kunnostettavana.

Iloitsin siitä, että Reijo Ylä-Soinnmäki ja Osmo Kuusinen saivat kutsumuksen tulla Aimon avuksi. Näin vastuunkantaminen jakautui uesammille harteille vaapaaehtoistyössä. Asunnottomien tukiasuminen ja kirpputoritoiminta ja lähimaiden avustustyö tulivat kuvaan. Pienistä uskon siemenistä kasvoi Haapamäelle siunauksen puu, joka kantaa yhä hedelmiä ajallisesti ja kirkkauden iankaikkiseen valtakuntaan. Tällaiselta avustamatkalta Aimo ja Maija Salminen olivat myös palaamassa, kun Jumala kutsui liikenneonnettomuudessa Maijan kirkkauden kotiin. Aimon tehtävät vielä toipumisen jälkeen jatkuivat ja tätä kaikkea on pidettävä ihan ihmeenä, johion Jumala varmasti on kätkenyt paljon siunausta ja hyvyyttä.

Aimo Salminen toimi useita vuosia myös Pihlajaveden seurakunnan suntiona. Palkka oli varsin pieni, mutta Aimo Salmisen uskollisuus tehtävien hoitoon oli suuri. Tässä tehtävässä uskollisuus seurakunnan kutsumuksen täyttämiseen toi siunauksen, jonka Jumala tietää parhaiten. Joka on vähässä uskollinen, pannan paljon haltijaksi ja nyt on Aimon palkanmaksun aika tullut ja tämä palkka on kultaakin arvokkaampaa.

Muistan henkilökohtaisesti vaimoni Seijan ja 96-vuotiaan Selli-äitini kanssa lämpimästi ja kiitollisesti siunaten Aimo Salmista. Minulle hän oli aina luotettava ja avulias ystävä, suurin kirjaimin.

"Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän herramme Jeesuksen Kristuksen kautta."


Lauri Oinonen

Aihetta metsäverotuksen korjaamiseksi

Puun myyntiveron puolittaminen edistäisi metsäklusteria


Viime viikkoina erityisesti sahat ovat valittaneet kiristyneessä taloudellisessa tilanteessaan pulaa raaka-aineesta. Suomessa sahojen toiminta on tukkipuun käytölle perusasia. Monille kunnille ja seutukunnille toimivat sahat ovat elintärkeitä työllisyyden sekä metsä- ja kuljetusalan yrittäjien ja näitä tukevien eri yritysten kannalta. Myös useat haketta käyttävät lämpövoimalat joutuisivat vaikeuksiin, jos paikallinen saha lopettaisi.

Sama tilanne koskee metsäteollisuutta ja koko metsäklusteria yleisestikin. Suomen viennin tonneista noin puolet on metsästä lähtöisin. Rikkidirektiivin tuoma merikuljetusten lisämaksu vientikuljetuksille heikentää suomalaisen tuotannon kilpailukykyä. Koko metsäklusteri on yhä edelleen ja entistäkin enemmän vastaisuudessa Suomen talouden selkäranka ja tämän tulevaisuus tulee turvata.

Puun myyjiä rasittaa tällä hetkellä korkea 32 prosentin pääomaverotus. Se ei todellakaan kannusta puun myyntiin, kun tukkipuuiän saavuttaneesta puusta on jo normaalisti maksettu metsään kohdistunut perintövero kahteen tai kolmeenkin kertaan. Metsätalouteen liittyy myös yhä lisääntyviä kustannuksia puun kasvun eri vaiheiden aikana ja päätehakkuun jälkeen tulevat monille yllätyksinä suuret uudistamis- ja taimikkojen hoitokustannukset.

Mielestäni olisi vahvasti harkittava puun myynnin verotuksen eriyttämistä pois nykyisistä pääomaveroprosenteista, koska metsätalous eroaa olennaisesti muista pääomaverotuksen kohteista, jotka elävät vuodenaikojen kvartaalitaloudessa. Metsätalouden kvartaali on puolestaan neljännesvuosisata. Siksi Vanhasen toisen hallituksen aikana avattiin oikeansuuntainen linjaus, kun tunnustettiin se, että puun myynnin verotus voi olla puolet pääomaverotuksesta. Tällä edistettiin puukauppaa, metsien hoitoa ja koko metsäklusterin toimintaedellytyksiä ilman puunkäyttäjien raaka-aineen hintaan kohdistuvia kustannuspaineita.

Tämä ratkaisu pohjautui paljolti eduskunnassa tekemiini lakialoitteisiin. Valitettavasti tuolloin poliittinen kompromissi toi mukaan määräaikaisuuden, aloitteeni tavoittelivat pysyvää käytäntöä. Noiden veronalennusten aikana ei tiettävästi tarvinnut sulkea yhtään sahaa tai tehdasta kotimaisen puupulan vuoksi. Yritykset ja työpaikat saatiin turvattua taantumasta huolimatta. Nyt olisi aika eriyttää puun myyntitulojen verotus ja määritellä sen verotukseksi aloitteitteni mukainen 50 prosenttia muusta pääomaverokannasta pysyväksi käytännöksi.

Tämä tunnustaisi metsätalouden omaleimaisuuden ja toisi tarvittavaa pitkäjänteisyyttä ylisukupolviseen metsätalouteen. Metsäsektorin yrittäjillä ja yrityksilla olisi vakaa pohja ja työllisyys tulisi turvatuksi. Myös metsäenergialle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen tulisi turvatuksi.

Vastinetta yleisönosastoon Kiinnostuneelle

On hyvä, että Raamatun aihepiiri kiinnostaa ja halutaan käydä keskustelua. Nimimerkkiä kiinnostava 2.Moos.21:7 kuuluu nykykäännöksessä:"Jos joku myy tyttärensä orjattareksi, tyttö ei pääse vapaaksi niin kuin miesorjat." Kolmisen vuosituhatta sitten juutalaisyhteisössä orjan asema oli ilmeisesti parempi kuin myöhemmin sanalla ymmärretään ja olosuhteet muutoinkin olivat erilaiset. Raamatun jae kuuluu kokonaisuuteen, orjia koskevia lakeja. Voisi ajatella kyseessä olevan otteen kolmen vuosituhannen takaisesta työelämän laista.

Tuolloin orjalla oli toimeentulo isäntänsä palveluksessa, jos olisi lähtenyt tästä pois, olisi nainen menettänyt itse asiassa kaiken. Miehen asema oli parempi. Seuraavat jakeet 8-12 selventävät juutalaisten kolmen vuosituhannen työelälakia lisää ja naisen tuolloisia oikeuksia. Julmalta näyttävä yksittäinen jae erillään asiayhteydestään ja historiallisesta kehyksestään ei anna kuvaa Jumalasta. Raamatun kokonaisilmoitus antaa selvän kuvan ihmistä rakastavasta Jumalasta, joka haluaa juuri heikoimpien parasta ja kuulee heikoimmatkin ajatukset. Jumala on asettanut ihmiselle ja ihmiskunnalle tehtävän toimia rakkauden kaksoiskäskyn mukaan lähimmäisensä parhaaksi.

Uuden liiton ja kristinuskon myötä naisen asema parani Jeesuksen opetuksen myötä alkuseurakunnassa ja vainotun kirkon aikana kristittyjen parissa. Kun kristinusko tuli 300 luvulla valtakunnanuskonnoksi Rooman valtakunnassa, orjuus poistettiin, naisen asema parani ja sunnuntaista tuli lepopäivä. Näin kristinusko pääsi vaikuttamaan yhteiskunnassa ja luomaan yhteiskunnallista arvopohjaa koko kristikunnan alueelle. Tälle länsimaiselle ja kristilliseltä arvopohjalta nousevalle perustalle rakentuu 1900-luvun puolivälin YK:n ihmisoikeuksien julistuskin. Valitettavasti se ei vain toteudu kaikkialla. Mutta työ jatkuu ja kristillisen sanoman ja lähimmäisenrakkauden eteenpäin vieminen on entistäkin tärkeämpää. Se on rauhattoman maailman ainoa toivo.

Lauri Oinonen

Uskontotuntien vähennys on tappio

USKONTOTUNTIEN VÄHENNYS ON TAPPIO


Hallituksen tekemä ratkaisu oman uskonnonopetuksen vähentämisestä peruskouluissa yhdellä tunnilla on valitettava tappio, jota ei voi pitää hyväksyttävänä miltään osin. Vastaava menetys koskee myös elämänkatsomustietoa. Tähän ratkaisuun ei olisi ollut kenelläkään tarvetta suostua, koska ehdotettu linjaus kevättalvelta ei sisältänyt muutosehdotuksia tässä suhteessa. Tulosta ei voi täten kukaan kuvata torjuntavoitokseen, kyse on löysästä luovuttamisesta ja oikeiden arvojen vajeesta.

Viime vaalikaudella olin eduskunnan sivistysvaliokuntatyössäni vaikuttamassa siihen, että uskonnonopetusta ei vähennetty. On hyvä muistaa, että koulumme ovat juuri syntyneet kristillisen kasvatuksen lähtökohdista historian eri vaiheissa. Valitettavasti uskontoa on kuitenkin kohdeltu kaltoin jo pitkään, sen tuntimääriä on karsittu hivuttamalla tunti, pari kerrallaan. Nykytilanne on tuskin enää puoltakaan kansakoulun ja oppikoulun ajoista ennen peruskoulua. Samaan aikaan aamuhartaudet ovat muuttuneet sekä nimiltään että sisällöiltään. Koulujemme arvopohja on paljolti hukassa ja vakavasti vaarassa.

Elämä ja yhteiskunta tarvitsevat oikean ja väärän erottamista. Kristillinen elämännäkemys Raamatun ja kymmenen käskyn pohjalta on edelleen kestävä perusta. Juuri nyt ja tulevaisuudessa entistäkin enemmän tarvitaan tämän vuoksi uskonnon opetusta yksityisen ihmisen ja koko kansan oikeudentajun ja menestyksen perustaksi. Maailma ja ympäristö eri vaikutteineen, jossa lapset ja nuoret kasvavat, sisältää yhä enemmän ja monimuotoisempia haasteita yksilöille ja yhteiskunnallemme. Juuri siksi tarvitaan sitä arvokasvatusta, jota oman uskonnonopetus antaa. Haluan, että ennen tuntijaon toimeenpanoa, asia vielä korjataan ja uskonnonopetus palautetaan nykyiselleen.


Lauri Oinonen
Keuruu

hartauskirjoitus heinäkuun alussa

Jumala on läsnä kesälläkin

Kesä ja heinäkuu erityisesti ovat monille loman aikoja. Virastoja ja eri palvelupisteitä on suljettu tai toimintoja rajattu. Seurakunnissa kesä on monien leirien ja retkien aikaa ja samalla ovat myös useiden työntekijöiden lomat. Tässä tilanteessa saan palvella heinä-ja elokuussa Keuruulla 2.kappalaisen sijaisena ja huolehdin osaksi papin tehtävistä Multiankin osalta heinäkuun loppupuoliskolla ja elokuun alussa. Kesäisten maisemien keskellä kirkkojen kellot kutsuvat hienovaraisesti ja tasa-arvoisesti jokaista jumalanpalveluksiin.

Jumalamme on läsnä kesälläkin. Hänen vastaanottonsa on avoinna joka hetki. Alkavan viikon sanassa Ps. 28:8 on lupaus: "Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva." Jeesuksen sovitustyön tähden kuulumme Jumalan kansaan. Uskon heikkouden ja epäilyjen keskellä kasteen sakramentti on tästä vakuutena. Siinä Kristus on aloittanut henkilökohtaisesti ja nimeltä kutsuen pelastavan työnsä ja minkä Hän on aloittanut, sitä Hän ei halua jättää kesken.

Jumalan tekojen salaisuutta on osaltaan näinä aikoina etsinyt myös ydinfysiikka etsiessään ns. Higgsin hiukkasta. Luomiskertomuksessa 1.Moos.2:19 Jumala jäi odottamaan, minkä nimen ihminen kullekin luomisteolle antaisi. Näin Luojamme antoi ihmisille ja tieteille tehtävät selvittää luomistekoja ja niiden ihmeitä. Mitä enemmän ihminen tutkii ja selvittää, sitä enemmän nousee aina uusia kysymyksiä. On sanottu, että oman tietämättömyyden ja tiedon rajallisuuden tajuaminen on ensinmäinen askel tietoon. Vähäinen tieto voi tehdä ylpeäksi, mutta suuri tieto nöyräksi.

juhannusiltana 2012

Juhannusillan tervehdys Haapamäeltä! Tämä juhannus on mennyt paljolti kesäflunssan merkeissä omalta kohdaltani. Siksi en ole jaksanut paljon osallistua Keuruun Ison Kirjan helluntaiherätyksen juhliinkaan. On koottava voimia ja kuntoa, että jaksan huomennma sunnuntaina toimittaa Uuraisten kirkossa juhannussuntain sananjumalanpalveluksen kirkkoherra Antti Heinolan pyynnöstä. Olen käynt jo pari viikkoa stten tekstit läpi alustavasti.

Saarnassa aion käsitellä myös keskikesän teemaa, sillä onhan juhanniussuntai. Olen halunnut psaltaan tämän näkyvän myös virsivalinnoissa. Suvivirren loppusälkeistöt ovat ainakin mukana. Ne ovat virren rukousta kylvöille ja maan kasvulle. Kaikilla ei liioin ole tilaisuutta kohdata suvivirttä kouluissa tai itse juhannuksen kirkoissa. Siksi haluan suvern tuntua juhannussunnuntai Uuraisten jumalanpalvelukseen. Kirkkoon kun kellot kutsuvat, suo sinne tiemmme rientää!

Juhannusviikko alkoi

Juhannusviikko alkoi ja vuoden valoisimmta pä'ivät ovat elettävinämme! Iloitkaamme niistä työn ja rjen keskelläkin. Viime lauantaina ja sunnuntaina sain olla avustajana Keuruun kirkossa kesän rippikoululeiien konfirmaatoissa seurakuntaväen ehtoollisen jakamisissa. Koin henkilökohtaisesta arvokkaana nämä talkootehtävät. Näin ikäänkuin minäkin sain osallistua rippikoulukesään oman seurakuntamme nuorten jas heidän läheistensä kanssa.

Jumala on tekevä hyvän työnsä näiden nuorten kohdalla. Siihen saan luottaa myös aiempien omien eri vuosikymmenten rippikopulaisteni osalta. Se, mikä jää papilta vajaaksi, sen hyvä Jumala tekee täydelliseksi ajallaan. Kylvö ja sadon kypsyminen ja korjuu tapahtuvat viljojenkin kohdalla eri aikoina. Saan luottaa hyvän Jumalan armoon ja lupauksiin. Toista viikkoa stten 8.6.2012 tuli kuluneeksi 40 vuotta pappisvihkimyksestäni. Piispa Eero Lehtinen oli avustajineen toimittamassa tämän minun, Teuvo Mannilan ja Antti Rusaman kohdalla.

Odotan myös juhannusvieraita kotiimme, jotka tulevat Keuruun Ison Kirjan juhlakonferenssiin. Siunattua Juhannuksen aikaa!

FW: Uuno Niemelän muistolle

Vaimoni isän poistuminen on merkinnyt minulle enemmän kuin vaimoni ja muut saattavat arvatakaan. osaltani surun kohtaamiseksi olen tehnyt tälle palstalle mukana olevan tekstin.
Kirjoitan tänään sunnuntaina 22.4.2012 tämän kansallisen veteraanipäivän jo lähestyessä. "Kohta poissa on veljet".

Uuno Armas Niemelän muistolle

Kuhmoisten Sappeen Yrjölän talon entinen isäntä Uuno Armas Niemelä kuoli 94 vuoden ikäisenä 29.3.2012 Kuhmoisten terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hän oli syntynyt Kuhmalahden Vehkajärvellä Vierulan talossa 1.8.1917. Ikäluokkansa miesten tavoin Uuno Niemelä osallistui sekä talvi- että jatkosotaan ja oli eräs pitäjän viimeisimpiä talvisodan veteraaneja. Kunnianosoituksena tästä allekirjoittanut ojensi hänelle 15.8.2007 sotaveteraanien jäsenmitalin.

Sotien jälkeen vastuu Yrjölän talosta muiden sisarusten mennessä muualle toisiin tehtäviin tuli Uuno Niemelälle ja hänen vaimolleen Kirstille os. Kangasjärvi. Kuhmoisissa kerrotaan sanotun:"Se Yrjölän isäntä on sitten kova työmies". Tämän toki tiesin, mutta aivan uusi ulottuvuus sanoille tuli kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahden muistohetkessä kertomasta. Syyskyntöjen ja joulun välisenä aikana Yrjölän isäntä oli tehnyt 800 tukkirunkoa kuorituiksi tukeiksi eli noin 2500 yksittäistä tukkia. Välineet olivat tuolloin pokasaha, justeeri ja kirves sekä petkele kuorintaan. Myöhäissyksyn päivät olivat lyhyitä ja siksi kuorintavaiheen aikana tarvittiin lyhdyn valoa.

Yrjölän talossa oli eräs pitäjän ensimmäisiä traktoreita, Ferguson. Sillä Uuno Niemelä teki kylän monien naapurien peltotyöt ja laajemmaltikin ja vasta sitten tulivat vuoroon omat pellot usein yön tunteina. Laulu antoi voimia arjen työhön. Vehkajärveltä kerrottiin, että ensin kuului Uunon laulu ja vasta sitten Fergusonin ääni, kun hän tuli työhön Vierulan pelloille. Kovaa työtä tarvittiin, jotta neljä tytärtä voitiin lähettää ja kustantaa Orivedelle kouluun. Tuolloin lukukausimaksut, matkat, ruoka, kirjat ja asuminen vieraalla paikkakunnalla olivat vanhempien kustannettavat. Nuorimman lapsen, talon nykyisen isännän Hannun aikana tuli sitten jo ilmainen peruskoulu.

Lummene-järvi talon pihasta lähtien antoi kalaa, virkistystä ja sisimmän lepoa työn ohella. Talon emännän Kirstin kuoltua 49 vuoden iässä syksyllä 1969 oli isännän vastuu entistä suurempi arjen asioista. Rinnalle löytyi Aune vaimoksi. Koneita tuli avuksi talon ja emännän töihin ja niin jäi aikaa mm. kirkkokuorolle, järjestötoiminnalle, matkoihin ja harrastuksiinkin. Kellot ja muut käden työt ovat tuolta ajalta muistona. Korkean iän myötä pariskunnan elämä siirtyi kirkonkylään Iltaruskoon lähelle Niemelän suvun aiempia maisemia. Raskas asia oli, kun sairaus vei Aune-puolison erilleen muutamaksi vuodeksi ja vasta juhannuksen suvessa viime kesänä Uuno pääsi puolisoaan lähelle Päijännekotiin.

Myöhäissyksyn tuuli korjasi kypsää viljaa pyhäinpäivän aikoihin Aune-puolison ajallisen matkan päättyessä. Kaipaus ja suru vei aviomiehenkin voimia. Uutterat ja voimakkaat miehen käsivarret vaipuivat ja niin Taivaan Isä pääsiäisen lähestyessä kutsui Uuno Niemelän työntäyteisen elämän jälkeen lepoon. Kiitos ja kunnia veteraanisukupolvelle sotien ja rauhan ajan työstä.

Lauri Oinonen
Uuno Niemelän vävy
Keuruu

Keliriokkoaikana tieasioista

Kevätkelirikot koettelevat juuri nyt kaikkia sorateitä, joista tienkäyttäjien tunnelmia oli Liesjärven tien vaikutuspiiristä keskiviikon lehdessä. Suomen valtiolle näyttää olevan tärkeämpää antaa rahaa eurooppalaisille pankeille pohjattomiin kaivoihin, kuin sijoittaa sitä investointeina kotimaisiin infrakohteisiin ja yritysten työllistämismahdollisuuksiin. Jo vuosia eduskuntayöni puitteissa varoitin eläkerahastojen sijoittamisia ulkomaille ja kannustin sijoittamaan kotimaisiin kiinteisiin kohteisiin. Minun ajatustani pidettiin etelän lehdissäkin naiivina ja sanottiin, että ulkomailtahan ne korkeat tuotot tulevat. Varoitin, että huonon ajan tullessa ei tule tuottoja ja eikä saa edes pääomiakaan takaisin. Nyt voi jokainen jo nähdä, miten on käynyt ja mitä suomalaisille veronmaksajille eurooppalaisten pankkien pelastaminen maksaa.

Tässä taustaa, miksi maaseudun teiden kunnostamisrahoitus on niukkaa. Pohjoismaiden Neuvoston työskentelyssä pari vuotta sitten olin vaikuttamassa siihen, että nyt on käytettävissä NECL 2 (NorthEastCargoLinK) rahaa Keskipohjolakäytävään ja nimenomaan valtatien 18 Ähtäri-Multia osuuden ja maantien 621, Liesjärventien suunnitelmien päivittämiseen. Nämä alkavat olla jo valmiina ja tulevat vuoden 2012 aikana osayleiskaavaehdotuksina valtuustoihin.

Keskipohjola-käytävän tiimoilta olen järjestämässä kuntien ja eri kansanedustajien kanssa seminaaria tiistaina 24.4.2012 eduskunnassa. Haapamäki-Virrat-Parkano-Pori radan kunnostaminen ja käyttöönottaminen koko osuudeltaan on esillä Porissa 4.5.2012 Porin satamajohtaja Jaakko Nirhamo on ideoinut tästä itä- ja pohjois-Suomen kuljetustarpeita varten poikittaisyhteyttä Suomen teollisuus- ja transitoradaksi Länsirannikon jäättömiin satamiin, joista laivat lähtevät puolityhjinä. Asioita on pidettävä esillä vaihtoehtoina eteläisen Suomen ruuhkautumiselle.

Ähtäri-Multia välin suunnittelu Keuruun alueen osalta on etenemässä lähes aiempaa reittiä. Multian puolella on nousemassa aiotun linjauksen vaihtoehdoiksi kaksi muuta ympäristökysymysten ja lukuisten liito-orava havaintojen ja potentiaalisten liito-orava-alueiden vuoksi. Nämä pidentäisivät reittiä ja saattaisivat lisätä suunniteltuja kustannuksia. Vaikka suunnitelmat saadaan päivitettyä, on itse rakentamisrahoituksen saaminen ihan eri asia. Tänä aikana kokonaisrahoitus siirtynee arvaamattomiin, valtakunnan tasolla puoltajat nyt puuttuvat. Suunnitelmien ansioista kokonaishanke ei ole kuitenkaan kuollut, kuten muutoin jo olisi tilanne.

Pääsiäisen jälkeen 2012

 Pääsiäisen juhlasta on kulunut jo toista viikkoa. Viime lauantaina saatoimme haudan lepoon Kuhmoisissa vaimoni isän Uuno Niemelän. Hän oli oman sisarsussarjansa vanhin 94-vuotias ja viimeinen elossa ollut puolen tusinan joukosta. Uuno Niermelä oli syntynyt Kuhmalahden Vehkajärvellä Vierulan talossa. Elämäntyönsä hän teki Kuhmoisten Sappeessa Yrjölän talon työteliäänä isäntänä. siunauksen toimitti Kuhmoisten kirkkoherra  Erola ja hänen vaimonsa toimi kanttorina. Kirkkoherra Erola on myös Ruoveden rovastikunnan lääninrovasti.

Kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahti piti muistotilaisuudessa puheen, jonka sanoman tulen muistamaan koko ikäni. Hän sanoi kerrotun, että se "Yrjölän isäntä on sitten kova työmies". sitä mitä suurimmassa määrin Uuno Niemelä todella oli. Hänen kerrotaan tehneen syyskyntöjen ja joulun välillä 800 tukkirunkoa kuorituiksi tukeiksi aikana, jolloin ei ollut moottorisahoja. Tukit kaadettiin justeerilla tai pokasahalla kuten katkottiinkin. Karsinta tapahtui kirveellä tai vesurilla ja kuorinta petkeleellä. Jäisen puun kuorinta joulun alla on taitoa vaativa teko. Yksittäisä tukkeja tämä merkitsee noin 2500 vähintäinkin. Kaikki nostamiset ja lähisiirrot tietenkin tukkisaksilla ja kangilla ihmisvoimin.

En tiedä ketään toista, josta olisi kerrottu vastaavaa. Käsivarsissa on ollut voimaa. Nyt virren sanoin "käs´varret uutterimmat on kerran vaipuneet" Uuno Niemelän kohdalla. Kiitos ja kunnia elämän työstä hänelle rauhan vuosikymmnien ajalta ja sotiemme veteraanille, joka oli myös talvisodan veteraani. Heitä ei enää kovin montaa Kuhmoisissakaan. Kiitos myös Kuhmoisten Sotaveteraanien edustajille kunnianosoituksesta arkun äärellä siunaustilaisuudessa niiden minuuttien aikana kun kanttori soitti virren "Siunaa ja varjele meitä" säveliä. Pääsiäisen aika on ollut nyt perheessämme aikaa, jolloin on oltu lähellä sen sanomaa  Kristuksen ylösnousemuksesta. Kun Jeesus on ylösnoussut ovat Hänen omansa tästä osalliset ja siksi surun äärellä on myös ihmeellisen suuri toivo.

Pitkäperjantaina 2012

Tänään pitkäperjantaina osallistuimme vaimoni ja vanhimman tyttäreni kanssa kanssa pitkäperjantain sananjumalanpalvelkukseen Haapamäen kirkossa. Mustiin verhoiltu alttari on puhutteleva. Näin varsinkin nykyään, kun tätä näkee vain kiirastorstain jumalanpalveluksen päätöksestä ja pitkäperjantaina. Menneinä aikoina kirkon alttarit oli puettu mustaan jo koko paastonajaksi. Jo nelisen vuosikymmentä käytössä olleet liturgiset värit oivat paastonaikaan violetin, katumuksen ja parannuksenteon värin, musta jäi silloin vähälle käytölle.

Kun tulin Haapamäelle vt. kappalaiseksi 1972, sanoi silloinen suntiomme Kalle Kosonen:"Ei pidä hylätä mustaa". Tätä nyt jo edesmeneen työtoverini ajatusta olen muistyanut ja pääsääntöisesti olen käyttänyt mustaa stoolaliinaa hautaansiunaamistoimituksissa. Koen sen perustelluksi, koska saattoväkikin on pukeutunut mustaan ja muutoinkin tummiin asuihin. Tänää oli puoliltapäivin pientä lumisadetta, nyt iltapäivällä paistaa aurinko ja on muutama plusaste sulattelee lumen valkaisemat tiet suliksi. Päivän evakeliumitekstissä on paljon sanottavaa. Jeesuksen kuolinhetkellä myös maa vavahteli ja monet haudat aukenivat ja poisnukkuneita pyhiä nousi ylös haudoistaan. He ilmestyivät pyhässä kaupungissa monille Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Vain Matteus kertoo tästä. Tässäkin evankeliumin kertomassa tapahtumassa on paljon ajateltavaa. Turhaan se ei ole Raamatussa.

Kiirastorstyaina 2012

On kiirastorstain iltapäivä. Kävin päivällä Multialla. Oli mieluista nähdä koululaisten käyvän Multian kirkkoon ennen pääsiäislomaa. Kirkonkellojen sointi myös yli kirkonkylän kertoi tästä tapahtumasta. Uskon sen jäävän monen koululaisen mieliin jopa koko elämänajaksi. Illalla olen keuruun kirkossa kello 19.00 alkavassa kiirastorstain illan jumalanpalveluksessa avustajana ehtoollisen jaossa.

Teen tuon vapaaehtoistyön hyvin mielelläni. Haluan osaltani antaa panostani kotiseurakuntamme hyväksi. Siunattua Pääsiäisen aikaa jokaiselle! Käykäämme kirkkoihin hiljentymään suuren sanoman äärelle, sillä Jumala haluaa kohdata meitä, juuri sillä tavalla, jonka Hän itse kunkin kohdalla hyväksi näkee.

Uuno Niemelän kuolinpäivänä 29.3.2012

Tänään torstaiaamuna nukkui tästä ajasta Herramme hyvään huomaan vaimoni isä entinen maanviljelijä Uuno Niemelä 94 vuoden ikäisenä. Hän sairastui tämän talvikauden influenssaan, mikä nopeasti johti keuhkonkuumeeseen ja huolimatta hoitotoimisto vei tajuttomuuteen ja ajallisen matkan päähän tänä aamuna Kuhmoisten terveyskeskuksen vuodeosastolla. Uuno Niemelä menetti syksyllä pyhäinpäivän aikaan vaimonsa Aune Niemelän. Kristillisen uskomme mukaan he molemmat ovat nyt perillä.

Kotonamme palavat kynttilät ulkoeteisessä ja sisällä eri paikoissa. Huomenna käymme tyttäreni Soilen kanssa katsomassa Soilen isoisää Uunoa Kuhmoisten terveyskeskuksen kappelissa. Lauantaina hänet puetaan viimeiselle matkalle ja saatetaan lepäämään arkkuun, jossa ei ole enää kipua eikä sairautta matkalla kohti taivasta. Kristittyinä saamme joka hetki tietää, vaikka aina emme muistaisikaan, että olemme täällä vajavaisessa vaelluksessamme sittenkin pyhien matkasaatossa kohti taivasta. Emme oman vaelluksen tähden, vaan Kristuksen ansion tähden. Täällä ovat matkavaatteet monin tavoin synnin tahrimat, mutta silti matkaa tekevät Kristuksen armosta taivastien kulkijat.

Uuno Niemelä oli raskaan työn tekijä työn vuosikymmeninä. Nyt koittanut lepovuoro ja suuri sunnuntai on edessä ihmeellinen sunnuntai ylösnousemuksen aamunkoitossa. "Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa!" "Siellä riemun maassa taivaan, alta vaivan, päästyä sua kiitetään!"

Sana sunnuntaille 18.3.2012

Jeesus on elämän leipä

Ensi sunnuntain aiheena on elämän leipä. Suomessa olemme tottuneet siihen, että kauppojen hyllyillä on erilaisia leipiä runsaasti tarjolla. Monet ovat palauttaneet aiempien sukupolvien leivontataitoja käyttöön. Meilläkin juurisaavi odottaa ruistaikinaansa. Monet muistavat myös leivän puutteen. Nykyäänkin on suuri joukko ihmisiä, joille avustuksena saatavan ruuan leipäjonot hyvinvoinitivaltioksi kutsutussa maassa ovat ravinnon saannin todellisuutta. Onneksi sentään jonon päässä on ruokaa tarjolla.

Aiempien sukupolvien nälkävuosien aikana ruokaa ei löytynyt naapurimaakunnistakaan. Maapallon toisella puolella tapahtuneet suuret tulivuorenpurkaukset aiheuttivat ilmaston muutoksen, joka tuntui täällä lyhyinä ja kylminä kesinä. Halla vei sadot eikä juuri ollut siemenviljaakaan. Siksi Suomessa ryhdyttiin pitäjiin rakentamaan viljamaksiinit. Nämä ovat rakennuksina jäljellä niin Keuruulla, Multialla kuin Pihlajavedelläkin. Ajallisen leivän turvaamiseksi Suomessa on jo kauan ollut viljan varmuusvarastointi. Tästä pidämme kiinni, vaikka olemmekin ainoa maa maailmassa, jolla on tämä käytäntö.

Leipä ja elämä kuuluvat yhteen. Jokapäiväisen ruuan saanti vaikkakin ihmisen työn kautta perustuu yksin Luojamme antamiin elämän mahdollisuuksiin. Jeesuksen opettaman Isä Meidän rukouksen sanat:"Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme" kätkevät kaikki elämän tarpeemme. Jumala kyllä tietää nämä ilman pyyntöämmekin. Rukouksen kautta elämämme avautuu Jumalan läsnäolon todellisuus. Jumala on yksityisen ihmisen kanssa. Tämä on yksi ulottuvuus, minkä Isä meidän rukous avaa.

Päivän evankeliumissa Joh.6: 48-57 Jeesus sanoo"Minä olen elämän leipä". Hän jatkaa edelleen:" Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti." Nämä sanat avaavat uskon ulottuvuuden ja Jumalan iankaikkisen elämän todellisuuden katoavaisuuden keskelle. Ajallinen leipä ravitsee tässä ajassa. Jeesuksen sanat ovat elämän leipä sielullemme jo nyt mutta niissä iankaikkinen elämä jokaiselle, joka tahtoo ottaa hänen sanansa vastaan. Jeesuksessa on elämä nyt ja iankaikkisesti.

Kenttäpiispa on tarpeen

Kenttäpiispa on kansakuntamme tukipilareita


Keuruun varuskunnan sivutoimisena sotilaspastorina 18 vuoden aikana sain näköalapaikalta myös tarkastella Puolustusvoimien kirkollista työtä kolmen eri kenttäpiispan Yrjö Massan, Viljo Remeksen ja Jorma Laulajan aikana. Varusmiesaikani kirkollisen työn koulutus annettiin kenttäpiispa Toivo Laitisen ollessa tehtävässään Suomen toisena kenttäpiispana. Eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsenenä sain vuosina 1999-2011 pitää yhteyksiä nykyiseen kenttäpiispaamme Hannu Niskaseen.

Puolustusvoimien kirkollinen työ tarvitsee nykyaikana ja rauhanaikanakin oman johtajansa, jolla ovat kiinteät siteet siihen kirkkoon, johon kansamme selvä enemmistö kuuluu. Nykyinen käytäntö vastaa hyvin sekä Puolustusvoimien että kirkon tarpeita. Marsalkka Mannerheimilla ja hänen neuvonantajillaan on ollut asiassa kaukonäköinen viisaus, mikä on yhä tarkoituksenmukainen ja kestävä. En mitenkään voi nähdä muutokseen aihetta tässä asiassa ilman suurta vahinkoa.

Puolustusvoimien kirkollinen työ on yksi ja hyvin merkittävä kansakuntamme tukipilari. Tämä työ tarvitsee arvovaltaisen johtajan, jolla ovat vaikutusmahdollisuudet sekä Puolustusvoimissa että kirkossa ja myös yhteiskunnassa. Kenttäpiispan työ ei ole helppo, mutta kunakin aikana tehtävän vaativuus on kasvattanut sen hoitajista kunnioittamani palvelijat kansalaistemme ja isänmaamme parhaaksi. Muuttuvassa maailmassa tarvitaan entistäkin enemmän myös sitä pysyvyyttä, jota kenttäpiispa edustaa. Sotilaspapistolle kenttäpiispan asema ja arvostettu status on suuri tuki jo lähtökohtana täysin riippumatta siitä, että alaisen ja esimiehen välillä voisivat sukset joskus mennä ristiin.

Kenttäpiispa on myös arvonimi. Tähän asti se on seurannut aina virkatehtävää. Mietin, että voisiko sitä joskus ajatella myös myönnettäväksi arvonimenä hyvin ansioituneelle ja vaativaa sotilaspapin tehtävää hoitaneelle. Kenttärovasti evp. Seppo Lavi Tikkakoskelta olisi ansainnut ja edelleen esimerkiksi ansaitsisi tämän tunnustuksen.

Myönteisesti vain eteenpäin!

Myönteisesti eteenpäin


Suur-Keuruu pääkirjoituksessaan ottaa ansiokkaasti esille valtakunnallisen mielenilmauksen tarpeen varuskuntien puolesta. Tämän kaltaisellakin toiminnalla on oma paikkansa, koska Suomen puolustus  perustuu lähtökohtaisesti siihen, että kansa kouluttautuu asevelvollisuuden kautta maanpuolustustaitoiseksi ja tarvittaessa tahtoo ja kykenee puolustamaan itseään. Maanpuolustusta emme ole ulkoistaneet edes ammatissa oleville.

Nyt varuskuntauudistus tuntuu perustuvan suunnitelmalle "varuskunta mulle, varuskunta sulle". Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsenet ovat linjauksessa onnistuneesti säilyttäneet omansa. Linjauksen hyväksyneen ministerien kotipaikkakuntien menestyminen näyttää tältä: Wallin Dragsvikin, Katainen Siilinjärven, Räsänen Riihimäen, Tuomioja, Stubb ja Arhinmäki Santahaminan Helsingissä sekä Ville Niinistö merivoimien toiminnot Turussa. Urpilaisen osalta ei enää ollut menetettäväksi Kokkolan varuskuntaa, mikä lakkautettiin 1990-luvulla. (Stubb voidaan katsoa tässä helsinkiläiseksi eikä Espoossa ole varuskuntaa vaan osia Puolustusvoimien Johtamisjärjestelmäkeskuksesta, jotka jäävät sinne edelleen.)

Suoraan sanoen voin avoimesti kyseenalaistaa linjausta valmistelleen suunnitteluryhmän tulokset. Tai sitten on sattuma korjannut mielenkiintoisella tavalla satoa. Voisin kriittisesti paljonkin kommentoida varuskuntalinjausta vahvoin perustein ilman sotilasammattilaisen taustaa. Viimeisen 12 vuoden aikana eduskuntatyöni on sisältänyt viikoittain keskimäärin vähintäinkin 12-15 tuntia puolustus- ja turvallisuusasioita sekä valiokunnissa että muissa yhteyksissä ja yksityisesti. Tämä tekee aikamoisen määrän opintoviikkoja. Istuntotaukojen aikana ovat kuvioissa olleet varuskunta-, varikko-, laitos- ja esikuntavierailuni kautta maan, joten em. viikottainen tuntimäärä koskee perustellusti 50 viikkoa/vuosi.

Jos linjauksen tavoitteena on taloudellisuus, kuten on esitetty, niin Santahaminan varuskunnan lakkauttaminen ja alueen myynti toisi valtiolle todella suuret tulot. Kyse on Helsingin kantakaupungin kokoisesta alueesta merinäköaloin. Samalla ammunnan meluhaitat poistuisivat ja pääkaupungin tehokkaampi puolustus voitaisiin järjestää muualta kuin yhden siltayhteyden varassa olevalta saarelta.
Riihimäen varuskunta toimii myös ahtaalla alueella ja Keuruu olisi edelleenkin hyvä viestiaselajinkin sijoituspaikka.

Elinkeino- ja yrityselämän edistäminen Keuruulla on välttämätöntä riippumatta Puolustusvoimien tulevaisuudesta täällä. Esille tullut aktiivisuus on ilahduttava asia. Mielikuvituksellisiakin ideoita paikkakunnan kehittämiseksi tarvitaan, ilman niitä on vaarana pysähtyneisyys. Mielikuvitusta ei pidä menettää, vaikka realismi onkin usein armotonta. Positiivisella asenteella ovat Puolustusvoimien toiminnotkin parhaiten pidettävissä Keuruulla. Valtio tekisi itselleen arvaamattoman vahingon lakkauttaessaan Suomen toiseksi uusimman varuskunnan keskeltä Suomea.

Konduktöörit tai lipunmyyjät tarvitaan kiskobusseissa

Eilisen kolumnin jatkoin kirjelmäksi VR:n Liikennepalvelujohtaja Erja Pasille

Olen huolestuneena lukenut keskiviikon Keskisuomalaisesta 22.2.2012, että kiskobusseissa Haapamäen radoilla suunniteltaisiin korvattavan konduktöörit lipunmyyntiautomaateilla. Ajatuksens tuo voi asiaatuntemattomasta näyttää mielekkäältä kustannusten säästöltä. Mutta käytännössä tuo ajatus on yksinkertaisesti soveltumaton Haapamäen kautta kulkevassa kiskobussiliikenteessä. Tilanne on toinen Helsingin lähiliikenteessä, jossa ovat lipunleimauslaitteet mutta sielläkin tarvitaan konduktöörit lisäksi.

Kiskobussien kuljettajarahastusta on joskus ajateltu, mutta nykykalustolla on ongelma jo kuljettajan oma ohjaushytti, joten rahastus ei voisi tapahtua kuljettaessa kuljettajan ohi kuten linja-autoissa.
Olen seurannut varsin runsaasti konduktöörien työtä kyseisissä kskobusseissa. Työtä lipunmyynnin ohella on paljon asiakasneuvonnassa ja itse lipunmyyntiäkin on paljon. Erityisesti viikonloppuisin Tampereelta lähdettäessä rahastus on valmis Orvedelle tultaessa, jos vielä silloinkaan.

Mutta itse asiaan: Lipunmyyntiautomaatti ei korvata konduktööriä junassa monestakaan eri syystä. Yleensä ihmiset tulevat junaan kertaryppäina jopa tungoksena asemilta. Tulisi eteiseen mieletön jono tai suuri tungos.
Tämä olisi kaaos, jossa kaikki intimiteetti tunnuslukuja käsiteltäessä olisi mahdoton. Liikkuva juna olisi yksi ongelma lisää. Mutta ongelmia tulisi lisää jatkoyhteyksistä, erilaisista alennuslipuista ja asiakasneuvonnan puutteista. Lisäksi monilla on näköongelmia, käsien vapinaa jne. fyysisiä ongelmia. Tarvittaessa konduktöörit auttavat vammaisia ja turvaavat matkustajia erityisesti liikennepaikoilla, joilla laiturit ovat alhaisella vanhalla tasollaan. Konduktööri tuo myös turvallisuutta ja turvallisuudetunnetta junaan.

Konduktööri on välttämätön edelläkuvatuista syistä. On huomattava, että suinkaan kaikki matkustajat eivät ole päivittäisiä vakiomatkustajia, joilla voi olla helposti leimattavia sarjalippuja. Suuri osa matkustajia on satunnaismatkustajia jatkoyhteyksineen ja silloin konduktööri tai rahastaja on ainoa tapa palvella asiakkaita. Haapamäen junien vaihtoajat Tampereella, Jyväskylässäja erityisesti Seinäjoella ovat niin kireät, että lipun/paikkalipun ostaminen asemilta on ongelmallista ja Seinäjoella suorastaan mahdotonta.

Jos konduktöörien yöpyminen Vilppulassa on tuo liikaa kustannuksia ajettakoon illan viimeinenkin juna Keuruulle, josta se voisi myös aamuvarhaisella lähteä ja hankittakoon /koulutettakoon konduktöörit
Keuruulta, jos nyt olisi heti saatavilla. Tuolla järjestelyllä tulisi säästöä nyt taksibussilla hoidettavan liikenteen osalta, jota ei silloin tarvittaisi ja matkustajia tuli taatusti tuplasti lisää, kun yhteys palaisi jo 1960-luvun lopulla saavutettuun tasoon. Tuolloin kiitojunat, "oranssit porkkanat" mahdollistivat kyseisen iltayhteyden Helsingistä Haapamäen kautta Keuruulle.


Ystävällisesti Haapamäeltä tervehtien

Lauri Oinonen
Suomenselän rautatieliiikennetyöryhmän puheenjohtaja, Keuruu
Riihontie 6
42800 Haapamäki
puhelin 050-5113083
lauri.oinonen@hotmail.fi

Konduktöörit tai lipunmyyjät tarvitaan kiskobusseissa

Olen huolestuneena lukenut keskiviikon Keskisuomalaisesta 22.2.2012, että kiskobusseissa Haapamäen radoilla suunniteltaisiin korvattavan konduktöörit lipunmyyntiautomaateilla. Ajatuksens tuo voi asiaatuntemattomasta näyttää mielekkäältä kustannusten säästöltä. Mutta käytännössä tuo ajatus on yksinkertaisesti soveltumaton Haapamäen kautta kulkevassa kiskobussiliikenteessä. Tilanne on toinen Helsingin lähiliikenteessä, jossa ovat lipunleimauslaitteet mutta sielläkin tarvitaan konduktöörit lisäksi.

Kiskobussien kuljettajarahastusta on joskus ajateltu, mutt nykykalustolla on ongelma jo kuljettajan oma ohjaushytti, joten rahastus ei voisi tapahtua kuljettaessa kuljettajan ohi kuten linja-autoissa.
Olen seurannut varsin runsaasti konduktöörien työtä kyseisissä kskobusseissa. Työtä lipunmyynnin ohella on paljon asiakasneuvonnassa ja itse lipunmyyntiäkin on paljon. Erityisesti viikonloppuisin Tampereelta lähdettäessä rahastus on valmis Oridelle tultaessa, jos vielä silloinkaan.

Mutta itse asiaan: Lipunmyyntiautomaatti ei korvata konduktööriä junassa varsinkaan, koska ihmiset tulevat junaan kertaryppäina jopa tungoksena asemilta. Tulisi eteiseen mieletön jono tai suuri tungos.
Tämä olisi kaaos, jossa kaikki intimiteetti tunnuslukuja käsiteltäessä olisi mahdoton. Liikkuva juna olisi yksi ongelma lisää. Mutta ongelmia tulisi lisää jatkoyhteyksistä, erilaisista alennuslipuista ja asiakasneuvonnan puutteista. Lisäksi monilla on näköongelmia, käsien vapinaa jne. fyysisiä ongelmia. Tarvittaessa konduktöörit auttavat vammaisia ja turvaavat matkustajia erityisesti liikennepaikoilla, joilla laiturit ovat alhaisella vanhalla tasollaan. Konduktööri tuo myös turvallisuutta ja turvallisuudetunnetta junaan.

Konduktööri on välttämätön edelläkuvatuista syistä. On huomattava, että suinkaan kaikki matkustajat eivät ole päivittäisiä vakiomatkustajia, joilla voi olla helposti leimattavia sarjalippuja. Suuri osa matkustajia on satunnaismatkustajia ja silloin konduktööri tai rahastaja on ainoa tapa palvella asiakkaita.

Varuskuntateemasta taas tekstiä laskiassunnuntaina

Varuskuntien rakennelinjaus näyttää tehdyn säästöjen tavoittelemisen toivossa yksipuolisesti vain koulutuksen keskittämisen tavoitteesta. Tällöin Puolustusvoimien tehtävien kokonaisuuden kannalta tärkeätkin asiat näyttävät saaneen väistyä. Seurauksina voi tulla myös uusia kuluja toiveissa olleita säästöjä enemmän. Oppivelvollisuuden osalta on luonnollista, että se voidaan toteuttaa mahdollisimman lähellä. Vaikka asevelvoillisuus koskettaakin pakollisena täysi-ikäisiä miehiä, on hyvä, jos kaikkialla on tarjolla suhteellisen läheltä palveluspaikkavaihtoehto.

Jos sotaväkeen olisi mentävä maan toisille laidoille, alkaisivat yhä useammat todennäköisesti harkita asevelvollisuuden laistamista, tämähän tapahtuu nykyisin varsin helpostikin. Pidentyvät matkat toisivat kuluja valtiolle ja varusmiehille. Sotaväen näkyvä läsnäolo antaa realistista kuvaa Puolustusvoimista, tukee reserviläisten ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintoja ja vahvistaa maanpuolustushenkeä.

Hajautettu varuskuntarakenne on välttämätön edellytys Puolustusvoimien toiseksi tehtäväksi määritetylle viranomaisten virka-avulle. Jos syntyy armeijan läsnäolon tyhjiö, kuten nyt näyttää mm. maamme länsipuoliskolle laajalti muodostuvan, tilanne tuo turvattomuutta jo ihan rauhan aikanakin. Mistä saataisiin Pasit, panssariajoneuvot poliisin avuksi? Mistä tulisi nopea apu suuronnettomuuksiin, laajoihin metsäpaloihin tai kadonneitten etsintöihin? Erityisosaajat lähtevät nyt nopeasti tarvittaessa keskeltä Suomea Keuruulta Pioneerirykmentistä purkamaan räjähteitä ja samoin suojelun parhaimmat osaajat saavuttavat nopeasti parissa, kolmessa tunnissa kohteensa miltei kautta maan.

Rauhanajan hajautetut Puolustusvoimien toimintavalmiudet ovat osa jokapäiväistä turvaamme. Varuskuntarakenteen linjausta on välttämättä tarkistettava myös  tästä näkökulmasta. Pidän tärkeänä, että normaalioloissakin on yhä edelleen totta tuttu lause: "Puolustusvoimat Sinunkin turvanasi."

Maakuntien varuskuntaa tarvitaan Keuruulla

Tosiasiat puhuvat yhä Keuruun varuskunnan puolesta

Keuruun varuskunnalla on monia vahvuuksia, joiden perustella sen jatkoa ja tulevaisuutta voi hyvin perustella. Nyt julkistettu linjaus, ei suinkaan ole vielä päätös, kuten asiaa halutaan esittää. Linjaus  ei näytä tuntevan tosiasioita esittäessään Keuruun varuskunnan lakkauttamista. Kyse on hyvin laajan useiden maakuntien, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan ainoasta maavoimien varuskunnasta ja kolmen viimemainitun osalta suorastaan ainoasta varuskunnasta, jos Kauhavan varuskunta suljetaan. Näiltä alueilta tullut merkittävästi varusmiehiä Keuruulle.

Ellei Keuruulla olisi tulevaisuudessa varuskuntaa, joutuisivat asevelvolliset lähtemään pääsääntöisesti maan toisille laidoille palvelukseen. Tällä voisi olla tulevina vuosina vaikutus käydä välttelemään sotaväkeen menoa, mikä nykyisin onkin aika helposti toteutettavissa. Hyvin tavoitettavan Keuruun tulisi olla jatkossakin vaihtoehto läheltä sekä asevelvoillisille että reserviläisille ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen eri toiminnoille. Puolustusvoimien antaman virka-avun kannalta syntyisi vakava tyhjiö, jos Keuruulla ei olisi varuskuntaa. Virka-apupyyntöihin tulee vastata nopeasti ja se tapahtuu sitä paremmin, mitä lähempää apu tulee.

Esitetyssä linjauksessa on ilmeisesti haluttu itse tarkoituksena yksipuolisesti koulutuksen keskittämistä. Puolustusvoimien toiseksi tehtäväksi määritelty virka-apu ei ole saanut sille kuuluvaa sijaa. Mielestäni on varsin mieletöntä ajatella suojelutoimintojen sijoittamista maan äärilaidalle, sieltä virka-avun saanti suojelualan tehtäviin olisi lähes kaikkialle kaukana. Keuruulta tavoitettaisiin pääosa maata parissa, kolmessa tunnissa. Puolustusvoimien tehtävä on tuottaa turvaa koko maahan ja siksi puolustusvoimen läsnäoloa tarvitaan koko maassa. Maanpuolustushenki ja kansalaisten tuntemus puolustusvoimista säilyy myös parahaiten ja realistisena, jos puolustusvoimat ovat kohtalaisesti läsnä.

Puolustusvoimien tehtävät ovat paljon laajemmat kuin ainoastaan pelkästään koulutus, jonka keskittämisen ehdoilla nyt linjaus on haluttu tehdä. Puolustusvoimat ovat turvamme monessa asiassa jo rauhan aikana. Siksi laaja tyhjä alue voi muodostua arvaamattomaksi riskiksi. Nyt julki tullut linjauas tarkastelee asioita taloudellisesti kapea-alaisesti. Nyt unohtuu kokonaistaloudellisuus jopa omien toimintojen osalta, kuten asevelvollisten ja reserviläisten pidentyvät matkakulut. Suuria kysymyksiä muodostuu tyhjäksi jäävien kiinteistöjen kuluista ja arvonmenetyksistä. Kokonaiskansantalouden näkökulmaa ei ole edes tarkasteltukaan. Sen aika onkin juuri nyt ennen päätöksiä ja tämä onkin valtion päättäjien tehtävä.

Vaikka linjaus esittää varuskunnan lakkauttamista Keuruulta, tosiasiat Keuruun varuskunnan puolesta ovat yhä olemassa ja jopa entistä vahvempina silloin, jos muita maakuntien varuskuntia suljetaan. Nyt on maakuntien aika tosiasioihin vedoten nousta puolustamaan laajan alueen yhteiseksi parhaaksi ja turvaksi Keuruun varuskuntaa. Tarvittaessa se voisi koostua myös suojelualasta ja Lahdesta hajalleen esitetystä urheilujoukosta, joka voisi jatkaa Keuruulla yhtenäisenä myös kaupungin rakentamissa hyvissä puitteissa.

Onnea ja siunausta valitulle presidentille!

Eilen illalla selvisi Sauli Niinistön valinta uudeksi tasavallan presidentiksi. Suurelle osaa kansastamme hänen valintansa oli selvä asia jo vuosia. Toissa syksynä teimme hänen kanssaan puhemiehen virallisen vierailun Tsekin tasavaltaan, Prahaan.  Aavistin tekeväni matkaa tulevan presidentin kanssa.  Sanoin hänelle aaamiaspöydässä äänestäväni häntä, jos mahdollinen oma ehdokkaani ei pääsisi ensimmäisellä valintakierroksella jatkoon. Näin myös tein. Olin myös keskustalaisten valtakunnallisessa tuki-ilmoituksessa nimelläni mukana kymmenessä maakuntalehdessä kannustamassa äänestäjiä toimimaan Niinistön puolesta.

Uusi presidentii tarvitsee viisautta. Siksi viikko sitten sunnuntaina toimittaessani Keuruun ja Haapamäen jumalanpalvelukset otin eesirukoukseen mukaan Kirkkokäsikirjan rukoukset "presidentin vaalien aikana". Pelkään, että papit eivät kovinkaan yleisesti ole huomanneet tuota käytäntöä, joka kuuden  vuoden väleinb olisi aina ajankohtainen. Keuruun kirkkokahveilla minua kiitettiin tästä. Ennen seurakuntalaiset valvoivat, että papit ottavat mukaan presidentin puolesta rukoilemisen. Itä-Suomessa erän kansalainen ja kirkkovaltuutettu teki kantelun aikoinaan kirkkoherrasta, joka unohti presidentin puolesta esirukouksen.

Esirukous on yhä tärkein ja voimakkain teko valtion ja kansamme hyväksi. Kun maailma kuohuu ja aika vaihtuu ja muuttuu, on esirukous ajaton ja kestävä voima.

Äänestin toisella kierroksella Sauli Niinistöä

Tänään 26.1.2012 täytin kansalaisvelvollisuuteni tasavallan presidentin toisella vaalikierroksella ja kävin äänestämässä Haapamäellä ennakkoon. Olin vaalipaikan 88. äänestäjä tänään toisen vaalien
ennakkoäänestyspäivän iltana Haapamäellä. Harkinnan jälkeen tein valinnan ja äänestin Sauli Niinistöä, kun ensinmäisen ierroksemn ehdokkaani Paavo Väyrynen ei ollut käytettävissä.

 
Asiasta olin keskustellut jo toissa syksynä Sauli Niinistön kanssa puhemiehen kanssa tehdyllä parlamentaarisella matkalla Tsekissä Prahassa, siltä varalta, jos oma ehdokkaani ei olisi toisella kierroksella.
Eduskunnassa olen tullut tuntemaan myös Pekka Haavistoa ja sain Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa tarjota hänelle aamukahvit joulun alla hänen vieraillessaan Keuruulla.
Kansanedustajana kolme vaalikautta toimineena tulin tuntemaan Sauli Niinistöä niin kansanedustajana, ministerinä kuin eduskunnan puhemiehenäkin. Lakivaliokunnan valiokuntamatkalla tapasin häntä myös Luxemburgissa syyskuussa 2004.

Ratkaisuani perustelen sillä, että Keski-Suomi ja maakunnat tarvitsevat presidenttiä, joka ymmärtää yrittäjyyden ja työnteon merkityksen yhteiskunnassa hyvinvoinnin edellytysten perustana. Myös maaseutu tarvitsee yritysystävällistä politiikkaa niin perinteisen maatilatalouden kuin uusien yritysinnovaatiodenkin osalta, silloin maaseutu ja maakunnat voivat kasvaa elinvoimaisina ja tuottaa tulosta kestävään kasvuun perustuen. Suomi tarvitsee juuri nyt presidentin, joka uskoo suomalaiseen työhön ja yrittämiseen ja jaksaa kannustaa ja rohkaista kansalaisia tähän kestävältä arvopohjalta käsin.

Presidentin vaalien toinen kierros on alkanut

Ahkera Paavo Väyrynen jäi ilmeisen taktikoinnin vuoksi valitsematta tasavallan presidentin toiselle kierrokselle. Tämä oli suuri vahinko. Osaltani kiitän jokaista Paavo Väysystä äänestänyttä. Tilanne on nyt uusi ja osin outo. Tunnen molemmat ehdokkaat, jotka nyt ovat jäljellä. Olen harkinnut asioita eri näkökulmista ja oma valintani on nyt tässä tilanteessa Sauli Niinistö. Näin ovat eri ihmiset myös osaltaan kertoneet. Toivon sinunkin harkitsevan asiaa ja suosittelen Sauli Niinistön valintaa arvovalintana.

Ylihuomenna ratkeaa 1. kierros pres. vaaleissa

Nyt Väyrynen äänestetään eteenpäin ensi sunnuntaina

Suomen kansa valitsee ensi sunnuntaina tasavallan presidenttiä vaalien 1. kierroksen äänestyspäivänä. Kyse on kansakuntamme tulevaisuudesta. Kysymys on siitä säilytämmekö itsenäisyyttämme vai ajaudummeko omasta hölmöydestämme EU:n liittovaltion alamaisuuteen. Kysymys on todella vakava ja paljon kauaskantoisempi kuin tänään tajutaankaan.

Valtiotieteen tohtori Paavo Väyrysellä ovat mahdollisuudet tulla valituksi toiselle vaalien kierrokselle ja hän on selkeästi varoittanut Suomea EU:n liittovaltion uhasta. Kyse on itsenäisyydestämme, kyse on siitä mihin meidän varojamme käytetään, annetaanko niitä muualle Eurooppaan vai luodaannko verovaroillamme suomalaisten tulevaisuuta. Nyt on oltava terveesti itsekkäitä ja tunnettava vastuumme Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta.

Siksi pyydän sinua äänestämään Paavo Väyrystä ja kirjoittamaan vaalilippuun  numeron 4.

Uudenvuodenpäivän 2012

Hyvää alkanutta Uutta Vuotta 2012!

Luonnossa  sentin verran uutta lunta naamuyöllä satanutta ja ulkona on noin seitsemisen astetta pakkasen puolella. Valkea talvi tulin "uudeksi jouluksi", kuten vanhastaan Multialla uudenvuodenpäivää on nimetty. Olin 44 vuotta sitten Haminan Raatihuoneen edustalla  puhumassa uuden vuoden yön hartaudessa silloin asevelvollisena ja varusmiespapin ominaisuudessa kirkkoherra Hjalmar Anstenin pyynnöstä. Hän oli isänmaan mies ja suuri Israelin ystävä, joka rukoili myös palestiinalaisten puolesta. Kiitollisena muistan häntä.

Haapamäellä olin mukana kirkon penkissä ja ehtollispöydässä kotikirkkomme uudenvuodenpäivän messussa. Mielestäni tämä on hyvä muoto aloittaa uutta vuotta. Kirkon komea suntio Erkki Eerolan joulukuusi koristeltuna kaunisti Herran huonettamme. On sääli, että Haapamäen kirkossa ei ole nykyisin joka pyhä jumalanpalvelusta. Nytkin jää kirkostamme pois pyhä, joka muistuttaa Herran huoneen ihanuudesta ja pidän tät suurena vahinkona. Ovet kiinni oleva kirkko pyhäpäivänä on heikko todistus kristityn maan hengellisestä elämästä.

Koska kirkkoaikamme on sama kuin nytkin tasavallan prsesidentin uudenvuoden puheen aika, se jää uutisista kuultavaksi. Ensi vuonna on uusi presidentti. Kuten tiennetkin, olen ehdokas Paavo Väyrysen kannattaja. Hän rohkenee sanoa asiat suoraan EU:nkin ja euron osalta. Iän myötä Paavosta on kypsynyt, kuten viimeinen Längelmäen kirkkoherra luonnehti " vanha kunnon Väyrynen".

Jos ja kuten toivon hänestä tyulevan presidentin, tulen pyytämään häneltä, että hän rohkeasti tulisi uudenvuoden puheissaan toivottamaan Jumalan siunausta. Kyse on paljon enemmästä kuin vain sanoista tai ulkonaisesta tavasta. Nuo sanat, jotka jo Kyösti Kallio otti käyttöön antoivat voimaa ihmeellisellä muta todellisella tavalla kansakuntamme vaikeiden sotavuosien ajalle osaltaan jo ennen sotia lausuttuinakin.

Jumalan siunausta sinulle lukijani ja isänmaallemme ja koko maailmalle! Kaikkea tätä tarvitsemme entistä enemmän juuri nyt.