27.2.11

sunnuntaina 27.2.2011

Tämän sunnuntaipäivän aloitin osallistumalla Keuruun kirkon messuun kirkon penkissä. Pyhäpäivä ei tunnu pyhäpäivältä, jos ei kävisi kirkossa ja siksi haluan käydä jumalanpalveluksessa joka pyhä. Mikäli mahdollista koetan päästä sellaiseen jumalanpalvelukseen eli messuun, jossa vietetään ehtoollista. Näin oli tänään Keuruulla. Yleensä kirkossa on aina aika runsaasti väkeä. Mutta lienevätkö hiihtolomat vieneet väkeä matkoille ja niin kirkossa oli ehkä tavanomaista vähemmän väkeä, silti kuitenkin puolensataa henkilöä.

 

Eilen osallistuin Keuruulla yleisönä täällä hiihdettyihin Suomi Cupiin ja Scandinavia Cupiin maastoliikuntakeskuksessamme. Samalla eduskuntavaaleihin liittyen olin paikalla Keskustan pystyttämällä teltalla. Yleisöä riitti itse kisatapahtumaankin niukalta, vaikka kyse olikin merkittävästä kisasta. Lienee johtunut Holmenkollenin samanaikaisuudesta ja yleisö seurasi sitä kotoaan käsin. keskustalla teltalla kävi silti muutamia henkilöitä ja meillä oli hyviä tapaamisia.

 

 Keuruulla on huippuhienoa osaamista ja rutiinia parhaimmillaan vaativien kisatapahtumien hoitamiseksi. Kiitos kaikille tästä ja Onnea hiihtoihin osallistuneille eri maista!

23.2.11

KESTÄVIÄ EVÄITÄ EDELLEEN ELÄMÄÄN

 

Peruskoulu on suomalaisen yhteiskunnan, opettajien ja oppilaiden yhteisen ponnistelun suuri saavutus. Suomalaisina voimme olla tästä aidosti tyytyväisiä. Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä olen saanut tutustua koulutyöhön eri maissa, joista voi ottaa eri ideoita käytännön työhön, koulun on aina voitava kehittyä tärkeiden tehtävien toteutumiseksi.

 

Pidän arvokkaana sitä, että koko maassa halutaan antaa tasapuoliset mahdollisuudet oppimiseen. Opettajan työ on vaativaa kaikkialla ja eri luokka-asteilla, siksi luokkakoot eivät saa kasvaa. Tarvitaan edellytykset työrauhalle ja oppilaan yksilöllisyyden huomioon ottamiselle. Siihen pienet yksiköt antavat mielestäni ihanteellisia mahdollisuuksia. Onnistuneelle koulutyölle on tärkeää vahvistaa kodin ja koulun yhteistyötä entisestään. Tähän yhteistyöhön haluaisin liittää jollain tapaan nuorten vapaa-ajan vaikuttajat. Tässä olisi yhteisen työn haastetta kuntien, seurakuntien ja laajan järjestösektorin kesken.

 

Tavoite ja ihanne tulisi olla, että nuori ei vapaa-ajallaan putoaisi sivuun väärien asioiden pariin. Miten tämä onnistuisi jokaisen kohdalla ei olekaan helppo kysymys. Ajattelen, että kannustaminen niissä asioissa, joissa lapsi ja nuori menestyy, auttaisi menestymään muussakin. Tunnustus ja rohkaisu ovat vahvoja asioita lapsuudesta lähtien elämässä. Onneksi jokaisesta löytyy aina positiivisia asioita, mutta niitä ei voi huomata suurissa luokissa ja opetusryhmissä. Luokanopettajat ovat kuitenkin monitaitoisuuden mestareita ja he voivat toivottavasti onnistua oppilaidensa yksilöllisessä kannustamisessa ja rohkaisemisessa.

 

Haluan koulun antavan Suomessa selkeän kristilliseen ja suomalaiseen arvopohjaan perustuvan kasvatuksen ja koska siihen kuuluu muidenkin huomioonottaminen, silloin myös maahanmuuttajien on parempi elää tässä maassa. Siksi haluan kirkkaasti kristillishenkisiä aamunavauksia Raamatun otteiden, virsien ja rukousten kera kouluihimme. Jos lainsäädännössä tai asetuksissa tarvittaisiin tähän selkeyttä, haluan sitä tehdä. Virsikirja on paljon laajempi kuin vain "Enkeli taivaan" ja suvivirsi, olisi suuri rikkaus, jos sen sisältöä tunnettaisiin laajemmalti. Maahanmuuttajistamme on muutoin 75 % kristittyjä. Tämän enemmistön taholta on ihmetelty koulujemme kristillisen kasvatuksen "vähäverisyyttä" ja siitä syystä maahanmuuttajien lapsista monet ovatkin yksityisten kristillisten koulujen oppilaita.

 

Oma tavoitteeni on, että  suomalainen koulu yleensä olisi kristillinen koulu jo lähtökohtaisesti uskonnonvapauslain hengessä. Mainittu laki näet ensi sijaisesti antaa myönteisen mahdollisuuden sekä uskonnon opetukseen että kristilliseen kasvatukseen. Samalla kyseinen laki antaa myös mahdollisuuden olla näihin osallistumatta.

Selkeä suomalainen arvopohjamme laajalti ymmärrettynä on kestävä lähtökohta kohdata muita kulttuureja. Jos meillä ei olisi omaa kulttuuriamme ja arvopohjaamme, me olisimme myös kykenemättömiä keskustelemaan muiden kanssa.

 

20.2.11

Peruskoulusta kestäviä eväitä elämään

 

 


Lähettäjä: Oinonen Lauri
Lähetetty: 20. helmikuuta 2011 14:40
Vastaanottaja: SPOSTI/Maaseudun Tulevaisuus/Toimitus
Aihe: peruskoulutekstiä/Lauri Oinonen/Kesk

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maaseudun Tulevaisuuden arvoisa toimitus!

 

Lähetän mielipidekirjoitustani vapaasti käyttöönne.

 

 

 

KESTÄVIÄ EVÄITÄ EDELLEEN ELÄMÄÄN

 

Peruskoulu on suomalaisen yhteiskunnan, opettajien ja oppilaiden yhteisen ponnistelun suuri saavutus. Suomalaisina voimme olla tästä aidosti tyytyväisiä. Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä olen saanut tutustua koulutyöhön eri maissa, joista voi ottaa eri ideoita käytännön työhön, koulun on aina voitava kehittyä tärkeiden tehtävien toteutumiseksi.

 

Pidän arvokkaana sitä, että koko maassa halutaan antaa tasapuoliset mahdollisuudet oppimiseen. Opettajan työ on vaativaa kaikkialla ja eri luokka-asteilla, siksi luokkakoot eivät saa kasvaa. Tarvitaan edellytykset työrauhalle ja oppilaan yksilöllisyyden huomioon ottamiselle. Siihen pienet yksiköt antavat mielestäni ihanteellisia mahdollisuuksia. Onnistuneelle koulutyölle on tärkeää vahvistaa kodin ja koulun yhteistyötä entisestään. Tähän yhteistyöhön haluaisin liittää jollain tapaan nuorten vapaa-ajan vaikuttajat. Tässä olisi yhteisen työn haastetta kuntien, seurakuntien ja laajan järjestösektorin kesken.

 

Tavoite ja ihanne tulisi olla, että nuori ei vapaa-ajallaan putoaisi sivuun väärien asioiden pariin. Miten tämä onnistuisi jokaisen kohdalla ei olekaan helppo kysymys. Ajattelen, että kannustaminen niissä asioissa, joissa lapsi ja nuori menestyy, auttaisi menestymään muussakin. Tunnustus ja rohkaisu ovat vahvoja asioita lapsuudesta lähtien elämässä. Onneksi jokaisesta löytyy aina positiivisia asioita, mutta niitä ei voi huomata suurissa luokissa ja opetusryhmissä. Luokanopettajat ovat kuitenkin monitaitoisuuden mestareita ja he voivat toivottavasti onnistua oppilaidensa yksilöllisessä kannustamisessa ja rohkaisemisessa.

 

Haluan koulun antavan Suomessa selkeän kristilliseen ja suomalaiseen arvopohjaan perustuvan kasvatuksen ja koska siihen kuuluu muidenkin huomioonottaminen, silloin myös maahanmuuttajien on parempi elää tässä maassa. Siksi haluan kirkkaasti kristillishenkisiä aamunavauksia Raamatun otteiden, virsien ja rukousten kera kouluihimme. Jos lainsäädännössä tai asetuksissa tarvittaisiin tähän selkeyttä, haluan sitä tehdä. Virsikirja on paljon laajempi kuin vain ”Enkeli taivaan” ja suvivirsi, olisi suuri rikkaus, jos sen sisältöä tunnettaisiin laajemmalti. Maahanmuuttajistamme on muutoin 75 % kristittyjä. Tämän enemmistön taholta on ihmetelty koulujemme kristillisen kasvatuksen ”vähäverisyyttä” ja siitä syystä maahanmuuttajien lapsista monet ovatkin yksityisten kristillisten koulujen oppilaita.

 

Oma tavoitteeni on, että  suomalainen koulu yleensä olisi kristillinen koulu jo lähtökohtaisesti uskonnonvapauslain hengessä. Mainittu laki näet ensi sijaisesti antaa myönteisen mahdollisuuden sekä uskonnon opetukseen että kristilliseen kasvatukseen. Samalla kyseinen laki antaa myös mahdollisuuden olla näihin osallistumatta.

Selkeä suomalainen arvopohjamme laajalti ymmärrettynä on kestävä lähtökohta kohdata muita kulttuureja. Jos meillä ei olisi omaa kulttuuriamme ja arvopohjaamme, me olisimme myös kykenemättömiä keskustelemaan muiden kanssa.

 

 

15.2.11

helmikuun 15.päivän illalla

Tänään tiedotusvälineet ovat kertoneet suruviestin Afganistanista. Suomalainen rauhanturvaaja on menehtynyt täyttäessään tehtäväänsä meille etäisen maan ihmisten ja heidän ihmisoikeuksiensa puolesta. En tunne uhrinsa antanutta enkä hänen läheisiään, mutta ajatuksin haluan olla omaisten tukena. Jumala antakoon tuen ja lohdutuksen, jota he tarvitsevat.

 

Jokainen rauhanturvaajamme kuolemantapaus on puhutteleva asia monilla tavoilla. Joudumme myös kyselemään, kuinka kauan suomalaiset voivat olla vielä Afganistanissa. Pelkään, että tilanne on käymässä suuntaan, jossa sotilaiden läsnäololla ei voida asioita ratkaista. Toisaalta mitkään avustustyöntekijät eivät voi toimia maassa, jossa tulisi vallitsemaan talebanien laki, jos sotilaat lähtevät. Kristillisille lähetystyöntekijöille Afganistan on ollut aina hengenvaarallinen paikka, jossa menneinä vuosikymmeninä suomalaisiakin on menehtynyt.

 

Puolustusvaliokunnan jäsenenä syvä kunnianosoitukseni itsensä uhriksi antaneelle rauhanturvaajallemme ja surunvalitteluni sisimmästäni omaisille.

6.2.11

Kynttilänpäivän iltamyöhällä Haapamäeltä

Tänään on ollut kynttilänpäivä. Sanonta ”kevättä kynttelistä” jopa sopi tähän lähes suojasään päivään. Toinen kansan sanonta on: ”Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauka Paavalina, niin ei ole kelpoa kesästä”. Kyllä nyt on jo joulun pakkasten myötä ollut niin paljon pakkasia, että eiköhän vain odoteta kelpoa kesää, vaikka nyt ei Paavalina paukkunutkaan eikä kylmänyt kynttelinä kuin asteen, parin, kolmen verran täällä Haapamäellä.

 

Kynttilänpäivä on viimeinen joulupiirin sunnuntai. Joulupiiri juhlajaksossa jatkuu vielä ensi lauantain kello 18.00 ehtookellojen soittoon asti, sitten alkaa koittaa jakso kohti pääsiäistä, vaikka se tänä vuonna onkin varsin myöhällä huhtikuussa, viikko eduskuntavaalien jälkeen. Tänään ei Haapamäellä ollut jumalanpalvelusta, minusta on tosi outoa ja väärin, että jumalanpalveluksista on käyty tinkimään. Tämä vaara on seurakuntaliitosten myötä olemassa. Kiinni olevat kirkot jumalanpalvelusaikaan eivät lupaa hyvää. Vaikka kirkossa olisi vain muutama henkilö, on se aina seurakunnan kokoontuminen, jossa Vapahtajamme on sanansa mukaan läsnä. Juuri siinä on jumalanpalveluksen arvo ja se ei todellakaan ole tyhjä asia.

 

Toki tänään illalla oli Haapamäen kirkossa tosi upea sellokonsertti, jossa olimme vaimoni kanssa mukana. Selloduo Anna-Maaria ja Olli Varonen soittivat arvokasta sellomusiikkia. Minulle läheisintä olivat A.Järnefeltin Kehtolaulu ja J.Sibeliuksen Soi kunniaksi Luojan monen muun esityksen rinnalla. Kiitokset esiintyjille! Teidän upeassa musiikissanne loisti kynttilänpäivän valkeus!