VL: Mielipidettä tarjolla /Tässä OTSIKOLLA äskeien lisättynä

Suopeltoja ja -metsiä tarvitaan käyttöön

Olen pettynyt EU:n parlamentin taannoiseen äänestystulokseen, millä puututaan maan- ja metsänomistajien elinkeinoon.  Ennallistamisen varjolla ollaan puuttumassa suomalaiseen maatila- ja metsätalouteen huolestuttavilla tavoilla, joita ei varmaan monikaan aavistellut aiemmin. Suometsät ja suopellot ovat kansataloudellemme edelleen hyödyllisiä ja omistajilleen tarpeellisia oman elinkeinon ja omaan omistukseen perustavan ammatinharjoittamisen kannalta.

Kotimaista turvetta tarvitaan edelleen niin energiaksi kuin kasvualustaksi. Turpeen kautta olemme rikas kansakunta, kun turvevarantomme vastaavat Norjan öljyvaroja. Toisin kuin käytettyjä öljykenttiä voidaan suoalueita turpeen noston jälkeen käyttää hyvin kasvavina metsämaina tai myös aurinkovoiman alueina. Turpeen poltti lämpövoimaloissa mahdollistaa a tehosta myös kotimaisen uusiutuvan puuenergian käyttöä hyötysuhdetta parantaen ja polttokattiloita säästäen,

Viime sotien jälkeen suopellot turvasivat suoraan viljan kautta tai heinän ja karjan kautta elintarvikkeiden omavaraisuutemme muutamissa vuosissa pula-ajan jälkeen. Ruuan puutteen jälkeen kymmenen vuotta myöhemmin valiteltiin jo voivuorista ja suomalaisen ruuan ylituotannosta. Suopellot toivat ruokaa ihmisille ja karjalle sekä runsasta menestystä maahan, mikä oli menettänyt sotien jälkeen noin 12 prosenttia pelloistaan. Tämä kunniakas sanakariteko unohdetaan nyt täysin.

Sota-ajan rintamilta palanneet saivat työtä ja työn kautta toimeentuloa joko omia peltoja raivatessaan ja metsäojia kaivaessaan rakennusten tekemisten rinnalla tai töitä muille tehdessä. Olisiko ollut parempi jättää tilansa ja rakennuksena menettäneet sekä suuri rintamamiesten joukko ilman työtä ja toimeentuloa? Koen häpeälliseksi, että nyt EU:n toimesta mitätöidään itsenäisen Suomen viime sotien jälkeinen rauhan ajan sankarityö. Tämä takasi taistellen saavutetun itsenäisyytemme ja aineellisen hyvinvoinnin rauhan saavuttua. 

Jos suopeltojen ojitus toimii, ne eivät ole herkkiä kuivuudelle eikä liialliselle märkyydelle. Suopellot ovat yleensä myös kivettömiä ja maatilataloudessa erinomaisia laitumiakin. Väitän, että sotien jälkeinen tehokkaasti toteutettu suopeltojen raivaus pelasti Suomen nälänhädältä ja toi toimeentuloa monille kuokan, kirveen ja lapion kanssa peltoja raivanneille. Kunnia heidän työlleen!

Tarkoituksenmukaisesti ojitetut suometsät kasvavat pääosin upeasti metsää, tuottavat kansallisvarallisuuttamme ja ovat nykyajan tehokkainta hiilen sidontaa. Suuri osa metsäojistamme on alun perin tehty ihmisvoimin kuten peltojen raivauskin. Kaikki tämä niin pelloilla kuin metsissäkin tehty työ ansaitsee upean kiitoksen ja kunnian! Koneet tulivat vasta, kun työt olivat jo pääosin tehty ihmisvoimin. Minä tiedän nimeltä monia käsin peltoja raivanneita ja siksi haluan pitää pellot peltoina. Ihmisten käsityönä tekemistä metsäojistakaan ei valunut vesistöihin haittaavia aineita. Vedet virtasivat havaintojeni mukaan lähdeveden kirkkaina.

Koen, että EU kohtelee Suomea kuten siirtomaaherrat alusmaitaan. Kyse on meidän omaisuudestamme ja pääosin tavallisten suomalaisten yksityisomaisuudesta ja elinkeinoista. Me emme ole puuttumassa muiden maiden kansalaisten laillisiin omistuksiin ja rehellisiin elinkeinoihin. Samaa odotan ja vaadin myös EU:lta meitä kohtaan. Niin pellon kuin metsän kasvattajatkin ovat lähtökohtaisesti itse parhaita maaseudun luonnon ja elinvoiman suojelijoita.

Arvopuulle arvonsa mukainen käyttö

 

Suomessa on nyt voimakas pyrkimys puurakentamiseen. Tämä onkin luonnollista metsien maassa sekä kotimaisen uusiutuvan materiaalin, työllisyyden, kansantalouden kuin myös nykyaikana tavoitteellisen ilmastopolitiikankin kannalta. Puukerrostalot clt-rakenteisina ovat suomalaisina vientituotteina valloittamassa sijaansa maailmanmarkkinoilla. Kaikkea sitä, mitä puurakentamisessa vielä voidaan tehdä, ei liene vielä keksittykään. Puun monet ominaisuudet odottavat vielä käyttäjiään maailmalla. 

 

Suomalainen puu kestää vuoisisatoja rakennuksissa, jos niiden katoista pidetään huolta ja rakennukset ovat terveesti rakennetut, kuten menneinä vuosisatoina yleensä oppinsa vanhemmilta rakentajilta saaneet rakentajat osasivat. Näkyvimpiä osoituksia ovat puukirkot ja vanhat pappilat sekä kartanot siellä, missä ne ovat tulipaloilta säästyneet. 

 

Viime sotien jälkeen siirtoväen asutus niin maaseudulla kuin taajamissakin kerrostaloja lukuun ottamatta tapahtui puisten asuinrakennusten avulla. Maaseudulla olivat kenttäsirkkelit ja pienet sahayritykset arvossaan tuona aikana. Mutta missä on perinteinen talojen hirrestä rakentaminen? Puuttuvatko osaajat vai puuttuuko puuta? Väitän puuta löytyvän, jos sitä etsitään ja siitä maksetaan arvonsa mukainen hinta. Väitän osaamistakin löytyvän tai sitä voidaan ainakin hankkia vanhoista hirsirakentamisen sukupolvisista viisauksista. 

 

Arvopuut, joita aikanaan käytettiin laivojen mastoihin, kirkkojen rakentamisiin, talojen kurkihirsiksi ja komeisiin hirsitaloihin menevät koneellisissa hakkuissa ihan tavalliseksi sahatavaraksi, mitä saisi paljon vaatimattomammastakin tukkipuusta. Pahimmassa tapauksessa nämä uljaat metsän honka- ja kuusikuninkaat ja -kuningattaret saattavat joutua muun puuaineksen mukana sellukattilaan.

 

Suurten ja pientenkin tiukkasyisten puiden aines tulisi löytää ja käyttää mekaanisen puunjalostuksen arvokkaana raaka-aineena. Vielä tätä arvokasta varallisuutta on metsissämme, mutta siltä puuttuvat asiansa tajuavat ostajat ja käyttäjät. Suomessa myös valitetaan tiukkasyisen ja laadukkaan erikoispuutavaran pulaa sekä perinnerakentajien että muiden sitä haluavien tahoilta. Tätä puutavaraa nyt tuodaan ja kalliiseen hintaankin ulkomailta.

 

Tilanteeseen on saatava muutos. On luotava erikoispuulle markkinat. On luotava tätä tarkoitusta varten yrittäjyyttä jalostukseen ja jatkojalostukseen ja edelleen ulkomaille tapahtuvaan vientiin. Näin voitaisiin saada maaseudulle ja maakuntiin tuloja ja elinvoimaa sekä suomalaisen puun imagoa moninaisiin tuotteisiin soveltuvana.  

 

Nyt koneellisissa hakkuissa metsiin jää lahoamaan järeiden tukkipuiden tyviä parinkin metrin mittaisina tukkeina. Nämä ovat kuitenkin mitä arvokkainta erikoispuuta, jota puuttuu mm. puisten soitinten rakentajilta. Näistä tyvipölleistä voisivat kitaroiden ja monien muiden soitinten rakentajat saada tarvitsemaansa ainesta hyvin akustisin ominaisuuksin. Nykypolitiikan mukaisiin jättöpuihin löytyy kyllä taatusti vähempiarvoistakin ainesta.

 

Suomeen voitaisiin suunnitella perinteisten kuuden ja jopa kahdeksan metrin pituisista ja latvamitaltaan kahdeksan tuuman vahvuisista vuoluhirsistä rakennettavien talojen rakentamista. Nämä tulisi kuoria huhtikuun keväällä ja jättää pihkoittumaan kuivaan ja tuuliseen paikkaan kesäksi, jotta pihka luonnon omana suoja-aineena antaisi ulkoseinään sukupolvia kestävän sääsuojan. Rakennusten sisäpuolelta tietenkin hirsistä tulisi pihka kuoria pois, jotta seinään nojailtaessa ei pihka tarttuisi vaatteisiin. Jos rakennuksissa olisivat kunnon reilut räystäät, kuten oppimestarit ennen osasivat tehdä, rakennukset kestäisivät vuosisatoja. Vain sodat ja tulipalot voisivat olla uhkia.

 

Olisiko suositeltava kuntia rohkeasti kaavoituksessaan suunnittelemaan perinteisten hirsitalojen alueita. Olisikohan tällaiseenkin nyt mahdollisuutta, kun etätyö ja maallemuutto on ennalta-avaamattoman myönteisessä kehityksessä? Hirsitalojen eristeinä tulisi käyttää kotimaista pellavaa tai hamppua. Olisikohan tässä mahdollisuutta peltojen omistajille? Jos löytyisi tuottajia, tarvittaisiin myös jalostusta ja kauppaa kokonaisuuden toimintaan. Mielestäni tämä olisi myös ekologista ja ilmastoystävällistä toimintaa, jolle luulisi nyt ajan tuulien puhaltavan myönteisesti.

 

 

 

Pyhäinpäivän iltana 2023

On pyhäinpäivän ilta. Radiosta kuuluu hengellisen toivemusiikin ihmisten juhlapäivän iltaan toivomaa tutuksi tullutta musiikkia. Olen vienyt jo ensilumia aiemmin äitini ja isäni haudalle Riuttakosken tien varren tulevasta pihakuusesta oksia haudalla ja olen jo syksyn myötä useampiakin kertoja haravoinut tippuneet puiden lehdet pois kompostoitavaksi.

Samoin olen vienyt sähköisen led-kynttilän lyhtyyn ja kanervia haudalle.

Pyhäinpäivänä on seurakuntien kirkoissa tai hautausmaiden kappeleissa muistohetket edellisen pyhäinpäivän poisnukkuneille ja heille kullekin sytytetään nimen lausumisen aikaan muistokynttilä. Varsin olen lukenut noita nimiä niin Keuruun kuin Haapamäen kirkossa. Usein olen myös pyhäinpäivänä ollut puhujana Karjalaan jääneiden muistomerkillä pidetyssä tilaisuudessa. 

Nytkin minua pyydettiin puhujaksi Haapamäen kirkon ääressä olevan Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin äärelle. Koska tiesin, että en ole paikkakunnalla jouduin kieltäytymään, vaikka olen sanonut, että karjalaisesta ja isänmaallisesta tehtävästä en kieltäydy. 

Multian kirkon pääsisäänkäynnin luona on piispantarkastuksen yhteydessä syyskuussa 1972 vihitty muistokivi. Kirkkoherra Osmo Tarkin pyynnöstä sain kunniatehtävän pitää tuolloin muistomerkin vihkipuheen. Osmo Tarkki piti huolen, että Multiallekin saatiin tämä muistomerkki, kun vielä Karjalassa syntyneitä oli paljon keskuudessamme. Nyt muiston vaaliminen on jo pääosin sodan jälkeen syntyneillä.

Keuruulla oli tapana pyhäinpäivänä myös kerätä lahjaraha vietäväksi jatkosodassa Suomen puolesta taistelleille virolaisille "Suomi-pojille". Nyt poissa ovat nämä isänmaatamme auttamaan tulleet ja voimme vain ajatuksin muistaa.

Sodan lopputuloksesta johtuen monien Suomi-poikien kohtalo oli Neuvosto-Virossa karu, helpoimmalla pääsivät monien vuosien vankeuteen joutuneet.

Hieman huolissani olen Multian osalta Karjalaan jääneiden vainajien muistamisesta, koska niin kirkkoherra Tarkki kuin useat muutkin karjalaisesta toiminnasta vastuuta kantaneet ovat poistuneet. Muutama vuosi sitten havaitsin, että Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä ei ollut merkkiä pyhäinpäivän kunniakäynnistä. Tein Riuttakoskelta noutamistani kuusenhavuista ristin ja laitoin sen muistomerkin juurelle ja korjasin sen sitten seuraavan kevään koitettua pois. 

Jos tarpeelliseksi havaitsen, teen kuten aiemminkin. Kahden edellisen vuoden ajat ovat Multian kirkon remontin estäneet laajamittaisia kunniakäyntejä kirkon ympärillä työturvallisuuteen liittyvistä parin, kolmen viime vuoden aikana. Mutta nyt syksyllä piispanmessussa piispa Salomäki vihki Multian kirkon uudelleen ja uudistettuna käyttöönsä ja pitkäkestoinen työmaa ei vaikeuta enää alueen ja kirkon käyttöä. 

Jumalanpalvelukset voitiin toimittaa erinomaisen hyvin kirkon äärellä olevassa seurakuntatalossa. mikä on ainutlaatuisen upea myös kirkoksi ja voittaa laadukkaana monet kaupunkilähiöiden kirkot. Etuseinän kokoisista ikkunoista avautuu ainutlaatuinen vuoden eri aikojen mukainen järvimaisema Multia järvelle. Tällaista en ole kohdannut missään muualla, vaikka olen varsin monissa vastaavissa tiloissa käynytkin.

Multiallakin on karjalaisten nykypolviin kuuluvia. Tehtäviin halukkaita olisi koottava ja vastuuta jaettava. Itsenäisyyspäivän ja kevään sodissa kaatuneitten muistopäivän kunnianosoitukset ovat mitä parhaimmin hoidetut, kiitos kansakouluaikaiselle opettajalleni kotiseutuneuvos Kalevi Hakasalolle. Hän terveydellistä syistä on jo pitempään asunut Jyväskylässä. Mutta juhlava kunniakäynti lippuineen on elossa upeasti Multialla edelleen.

Pyhäinpäivästä on enää vain vähän aikaa kohti adventtiajan valoja. Pimeänkin ajan keskellä käymme kohti valoa!