Suomen kasvavat talousmetsät ovat ratkaisu ilmastopolitiikkaan

Ihmettelen suuresti päälaelleen kellahtanut ilmastopoliittista keskustelua. Suomen kasvavat talousmetsät ovat sitovat hiilidioksidia valtavia määriä. Sääoloista riippuen toki on aina vaihtelua metsän ja kaiken muunkin luonnollisessa kasvussa. Siihen ei pidä hysteerisesti tuijottaa, vaan pitää katsoa todellisuutta metsien kannalta. 

Valtateiden ja uusien rautateiden rakentamiset vievät kasvullista metsä- ja viljelysmaata. Samoin jatkuva kaupunkien rakentaminen hävittää metsiä ja kasvavia peltoja, koska ihmiset haluavat asua kaupungeissa. Tästä syystä pitäisi luopua uusien ratakäytävien suunnitteluista välittömästi. "Tunnin junatkaan" eivät olekaan tunnin junia, kuten on merkkinoita ja lobattu. Ne ovatkin pikemminkin puolentoista tunnin junia uusimpien selvittelyjen mukaan.

Suomen talous kehittyisi nopeammin ja luonnon kannalta ehdottomasti terveemmin, jos nykyiset radat ja ratakäytävät kunnostettaisiin nykyisen hallitusohjelman mukaan käyttöön. Nyt puolet radoista on vajaakäytöllä tai ihan käyttämättä. Raskasta tavaralogistiikkaa voitaisiin siirtää mielekkäästi näille ja nopealle henkilöliikenteelle vapautuisi välittömästi enemmän kapasiteettia kuin liikennekalustoakaan. 

Kun koko maan radat ja ratakäytävät otettaisiin kovaan käyttöön, voitaisiin poistaa maanteiltä valtavat kuljetusmäärät radoille ja vähentää muutoin lisääntyvää maanteiden kulutusta ja uusien valtateiden rakentamisia. Silloin riittäisi rahaa muun tieverkoston parempaan kunnossapitoon kautta maan. Aluetaloudet tulisivat uuteen nousuun, kun teiden lähiverkosto toimisi ja radat palvelisivat logistiikkaa niin kuljetuksissa kuin henkilöliikenteessäkin kautta maan. Tämä vähentäisi myös kallista yksityisautoilun tarvetta. 

Miksi ei haluta tai kyetä huomaamaan, että päästöt ovat ongelma. Juuri päästöjä tulisi vähentää. Metsiä ja peltoja pitää suojella uusilta ratojen valtateiden liikennekäytäviltä. Tämä olisi oikeaa metsien suojelua, mutta sitä ei ole yksityismetsänomistajien metsätalous ja puutuotteiden valmistus. 

Metsäklusteri tarvitsee puuta ja sitä tarvitaan paljon, siksi suomalaisia metsänomistajia tulee kannustaa rohkaista omien metsiensä kasvatukseen. Eräs keino olisi puolittaa nykyinen puunmyyntejä käytännössä jarruttava kohtuuttoman korkea myyntivero. Se kannattaisi myös taloudellisesti, koska metsäkaupat merkitsisivät rahan kiertoa aluetalouksissa. Kone- ja metsäyrittäjät, korjaamot ja muut metsäalan toimijat saisivat lisää työtehtäviä ja tuloja. 

Verojen saajat eri tavoin saisivat enemmän verotuloja elävästä ja toimivasta metsäklusterista, kun puukauppoja ja metsien hoitoa ja uudistamista jarruttava korkea myyntivero puolitettuna elvyttäisi aluetalouksia ja sitä kautta kansantalouttamme. Kun metsiä hoidettaisiin nykyistä tehokkaammin, niin hiilidioksidiakin sitoutuisi paremmin kasvaviin puihin enemmän kuin nyt. Hiiltä varastoituisi myös runsaammin kaikkiin puutuotteisiin.

Kasvavat talousmetsät ovat paras ratkaisu ihan kaikkeen. Kun maan talous kasvaa metsien kasvun myötä, on mahdollisuus myös mielekkääseen luonnon- ja ympäristönsuojeluunkin nykyistä parempi.

Parlamentrismin ja hallituksen roolit?

Parlamentin ja hallituksen työskentelyn rooleista. 

Ongelma, mikä äskettäin joulun alla realisoitui hallituksen enemmistön ja parlamentaarisen enemmistön välillä on vaivannut minua pitkään ja koko eduskuntatyöni ajan. Hallitusten työskentelyä ohjaa hallituksen enemmistö ja tämän mukaisina tulevat hallituksen esitykset. 

Tämä ei kuitenkaan ole suinkaan aina sama kuin enemmpistö parlamentissa. Hallituspuolueiden kesken on käytännössä periaate, että hallituksen esityksiä puolustetuttaan eduskunnassa. Parlamentaarinen oppositio ja hallituksen vähemmistö yhdessä monta kertaa olisi kuitenkin parlamentaarinen enemmistö.

Ongelma parlamentarismille on myös asioiden käsittelyjärjestyksen todellisuudessa. Kun hallitus antaa esityksensä, se tulee eduskunnan valiokuntakäsittelyyn, missä olennaista ovat asiantuntijakuulemiset. Käytännössä hallituspuolueiden kansanedustajat ovat sitoutuneet jo ennalta hallituksen kantaan, mikä voi olla toki yksimielinen mutta monta kertaa myös erimielinen hallituksen sisäisen työskentelyn tuloksena tai moniulotteinen kompromissiratkaisu.

Asiantuntijakuulemiset ovat keskeinen osa parlamentissa tapahtuvaa työtä. Niihin käytetään paljon aikaa. Lainsäädännön halutaan perustuvan

laaja-alaiseen ja eri näkökohtiin perustuvaan asiantuntemukseen. Mutta nyt onkin suuri kysymys, toteutuuko parlamentissa saatu asiantuntemus itse lainsäädännössä? Jos asia on päätetty hallituksessa äänestyksellä ja enemmistöhallitus vie asian läpi ilman, että sitä muutetaan asiantuntijoiden kuulemisten perusteella? 

Tekeekö periaate hallituksen esityksen esitysten kaavamaisesta läpiviemisestä eduskunnan asiantuntijakuulemisista käytännössä tarpeettomia? Itse eduskunnassa jouduin valitettavasti kokemaan varsin usein näin olinpa sitten hallitus- tai oppositiopuolueen edustajana.

Asiantuntijoiden kuulemiset eivät perustelluista näkökohdistakaan voineet vaikuttaa, kun asia oli päätetty hallituksessa ja vaikka opposition ja hallituksen vähemmistö yhdessä olisivat eduskunnassa olleet enemmistö. Suuri kysymys on, toteutuuko parlamentarismi?

Tämä ongelma aktualisoituu juuri nyt. Päivä kuumasta politiikassa aktualisoituu myös suurempi poliittisen vallankäytön kysymys, kuin tiedostetaankaan.  Keskusta tuo perusteluna kannanmäärittelyilleen eduskunnan valiokuntakäsittelyssä esille tulleet

asiantuntijakuulemiset. Näiden perusteella halutaan poiketa hallituksen esityksestä. Kuulen ensi kertaa, että asiantuntijakuulemisten perusteella on muutettu puolueen kantaa! Mahdollistaako tämä todellisuudessa myös parlamentarismia kumileimasimesta todelliseksi päättäjäksi?

Olen ollut kansanedustaja silloin, kun eduskuntamme monin juhlisti satavuotista taivaltaan. Silloin haluttiin nostaa voimakkaasti esille parlamentarismia eli eduskunnan roolia asioiden valmistelutyössä sekä ylimpänä ja todellisena päättäjänä. 

Haluan siis asiasta käytävän laajaa julkista keskustelua. Itse ole pohtinut, kuten edellä kerroin, asiaa jo pitkään. 

Ratojemme sähköistys liittäisi meidät Suomen kasvukäytävään

Ratojemme sähköistys liittäisi seutumme Suomen kasvukäytävään

Syksyn Kuntamarkkinoiden yhteydessä oli Pikkuparlamentissa kolmen kansanedustajan järjestämä miniseminaari Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämisen valtatie 18 kunnostuksen merkeissä. Tuon palaverin tulos tuli ilmi joulun alla, kun "eduskunnan joululahjarahoissa" myönnettiin määräraha Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämisen suunnitteluun. Mutta Kuntamarkkinoilta sain muutakin mielenkiintoista esille ja ajateltavaksi aiheeseen liittyen.

Tutustuin jälleen kerran Kuntatalolla Suomen kasvukäytävän edustajiin. He esittelivät Kasvukäytävää koko Suomen kasvun moottorina. Suomen kasvukäytävä - verkosto rakentaa vetovoimaista kasvun ja asumisen vyöhykettä Helsingistä Seinäjoelle. Suomen kasvukäytävä on yhteneväinen Pääradan reitin kanssa. Mukana on Pääradan varren neljä maakuntaa, kuntia ja kauppakamareita pääkaupungista Tampereen kautta Seinäjoelle​.

Me vanhan Pohjanmaan radan varrelta emme ole kutsutut emmekä suoranaisesti täten voi osallistua Suomen kasvukäytävän asioihin, paitsi Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan liittojen kautta voivat niihin kuuluvat alueet ehkä välillisesti olla kuulolla asioista. Pidän osin vahinkona sitä, että vanhan Pohjanmaan radan varren ja vaikutusalueen seutukaupungit, kunnat, elinkeinoyhtiöt ja kauppakamarit eivät voi suoranaisesti osallistua Suomen kasvukäytävän kautta edunvalvontaan.

Mutta ei hätää - meille voisivat Suomen kasvukäytävän hyödyt tulla arvaamattoman runsainakin, kun vain saamme ratamme sähköistetyiksi. Vaikka sähköistyksessä on kyse käyttövoimasta, on olennaisempaa se, että ratamme on sähköistyksessä pakko kunnostaa huippukuntoon ja samalla erittäin nopean henkilöliikenteen mahdollistaviksi. Sähköistyksessä yleensä hitsataan kiskot yhteen, koska ne toimivat maadoitetun virran johtoina. Tällöin radan rakenteiden tulee olla vahvat kestämään niihin kohdistuva kiskojen lämpölaajeminen.

Olisivatko seutumme vetovoimaisia vaihtoehtoja asuinpaikkakuntina maakuntakeskuksissa työskenteleville? Tähän ainakin haluavat uskoa eteläisessä Suomessa kaikki ne paikkakunnat, jotka innokkaasti ajavat "tunnin junien" uusia ratakäytäviä ja ratoja. Uudet ratakäytävät ovat monille myös ongelmia aiheuttavia. Vanhan Pohjanmaan radan osalta täällä ratakäytävä on jo olemassa, ei tarvita maiden lunastuksia. Maantieliikenteen turvallisuuskin paranisi maanteiden ja ratojen kohdatessa eritasoratkaisuin tai muutoin tasoristeysturvallisuutta parantaen. 

Minne rautatiet mahdollistavat elinvoimaa ja monialaista kehitystä, sinne havaintoni mukaan rakentuvat hyvät maantietkin. Mielestäni ratojemme sähköistyksen kautta meidän kannattaa aktiivisesti pyrkiä Suomen kasvukäytävän kehityksen siivelle.

Metsätalouden kautta kansantalous uuteen nousuun

Metsätalouden kautta kansantalous uuteen nousuun​

Viime talvella käytiin historiamme ensimmäiset maakuntavaalit. Tuolloin käytiin keskustelua mahdollisesta maakuntaverosta. Tuolloin annoin eri yhteyksissä selkeän kielteisen kannan  maakuntaveroa kohtaan. Edelleen suhtaudun maakuntaveroon kielteisesti. Verotus ei saa monimutkaistua eikä kansalaisten veronmaksukyky kestä elinkustannusten voimakkaasti noustua uusia veroja.

Tiedän hyvin, että valtion talous on sekä voimissaan yhä olevan koronan että erityisesti Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan monien vaikutusten vuoksi varsin ahdistavassa tilanteessa.

Mitä tulisi tehdä? Ainakaan maaseudun ja koko kansantaloutemme perustana olevan metsätalouden ja metsäklusterin toimintamahdollisuuksia ei pidä heikentää. Nyt on tajuttava, että juuri nyt on mielettömien rajoitusten asemesta edistettävä metsätaloutta ja puun jalostusasteen voimakasta nostamista. Tämä toisi uusiutuvaan luonnonvaraan perustuen työtä ja tuloja kaikille elinkeinoille ja verotulotkin kautta maan kasvaisivat.

Maaseudulla on vahvat puunjalostuksen perinteet. Mitä eri seuduilla olisi tehtävissä puunjalostuksessa ja erityisesti puunjalostusasteen nostamiseksi erikoistuneiksi vientituotteiksikin? Olisiko tässä mahdollisuuksia yrittäjille ja saataisiinko työpaikkoja seutukunnallemme?

Maaseudulla kautta maan löytyy puuta parhaimmillaan vaativiinkin tuotteisiin. Voitaisiinko korvata muovia ja uusiutumattomia ulkomaisia materiaaleja? Naantalin asuntomessuillakin oli selvästi nähtävissä puun arvostus niin itse rakennuksissa kuin sisustuksessakin. Männyn arvostus on uudessa nousussa alan lehtien artikkeleiden mukaan. Voisiko erikoistunutta mekaanista puunjatkojalostusta palauttaa maaseudulle? 

Minne on unohtunut aiempi pyöreän puun käyttö? Pikku-Finlandian arkkitehtuuri osaltaan avannee uria entisille laduille. Puun käytöllä ovat ikivanhat perinteet ja uusi tulevaisuus uusiutuvaan raaka-aineeseen perustuen.

Väitän, että metsätalouden kautta voidaan harjoittaa maailman parasta ilmastopolitiikkaakin realismiin perustuen. Suomen metsätalous omaa ainutlaatuisen luonteen yksityisomistukseen perustuen koko Euroopassa. Norja ja Ruotsi sekä Itävalta ovat osin kanssamme vastaavassa asemassa yksityisten omistamien metsien talouskäytössä. Saksassakin yksityismetsät ovat keskimäärin vain muutamia hehtaareja. 

Suomen kansantalous metsiin perustuvana on maailman ilmastoystävällisintä. Emme tarvitse muualta tulevia määräyksiä. Muualta voi tulla hakemaan täältä oppia hiilensidontaan ja realistiseen tuloksia tuottavaan ilmastopolitiikkaan. Suomen on yksiselitteisen selvästi tämä tuotava myös Brysselissä julki. Periksi asiassa ei saa antaa.

Koronan uusi nousu uhkaa

tuoreimmat uutiset maailmalta ovat huolestuttavia. Kulkutauti korona on ryöstäytynyt Kiinassa hallitsemattomaksi, kun rajoitukset aivan käsittämättömästi poistettiin. Miksi Kiinassa tehtiin näin, on arvoitus. Ilmeisen selvää on kulkutaudin nousu tuloksia tuottaneiden rajoitusten poistuttua. Kiina tietenkin itse päättää omasta koronapolitiikastaan. Tälle politiikalle ei ulkomaista voine merkittävästi vaikuttaa.

Mutta miksi muut maat eivät ryhdy heti toimiin? Nyt kansainvälistyneessä maailmassa kulkutauti etenee hyvin nopeasti. Siksi tarvitaan rajoituksia miellyttivätpä nämä tai ei. Suomi asetti ensimmäisen korona-aallon tullessa tehokkaita rajoituksia kulkutautia vastaan ja näillä saatiin tilanne hallintaan. Sairaalapaikat saatiin kohtuudella riittämään ja Ruotsin kaltaiselta katastrofilta vältyttiin.

Väitän, että vielä nopeammin toteutetuilla rajoituksilla olisi tilanne ollut alusta alkaen paljon paremmin hallittavissa ja mitä ilmeisimmin kaikkein tiukempiin rajoituksiin ei silloin olisi ollut tarvettakaan. Rokotukset olisivat ennättäneet sitten estämään kulkutautia tehokkaammin, kun sen etenemistä olisi heti ja tehokkaasti rajoitettu.

Miksi nyt päättäjät eivät kykene tai halua nähdä kulkutautitilaanteen vaarallisuutta? Miksi kulkutautia ei haluta estää pääsemästä maahamme.

Jos maahamme olisi tulossa suuret määrät rottia, ryhdyttäisiin heti vastatoimiin. Onko niin, että kun rotat voidaan nähdä, askelten ropinat kuulla ja jätökset havaita, niin näistä syistä ryhdyttäisiin heti toimiin rottien leviämistä vastaan.

Onko niin, että näkymätön, äänetön, hajuton, mauton ja tuntoaistillekin havaitsematon virus ei herätä tarpeeksi ajoissa toimiin? Vaadin maan hallitusta ja terveysomaisia pikaisiin toimiin koronaksi kutsutun kulkutaudin uuden maahan tulon estämiseksi. Kun EU näyttää jälleen olevan sekä kykenemätön että haluton estämään Kiinasta tulevan kulkutaudin tuloa rajoillaan, on Suomen tehtävä se omilla rajoillaan.

Uudenvuoden tervehdys vuodelle 2023

Onnellista vuotta 2023!

Kiitän kuluneesta vuodesta 2022! 

Vuosi 2022 jää valitettavasti historian lehdille Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan alkamisen vuotena. Nyt kalenterivuoden vaihtuessa ei ole mahdollista ennakoida sodan loppumisen ajankohtaa. 

Ennen sodan alkua sain lukea mediasta Venäjän armeijan eläköityneen komentajan kenraalieversti Leonid Ivasovin ja Venäjän upseerikokouksen vetoomuksen, että kukaan ei lähtisi tähän sotaan, mikä tuottaa vain tuhoa ja kuolemaa. Rohkea mielipide ja mahdollisimman korkealta tasolta. Hän toiminut myös Venäjän Duuman puolustusvaliokunnan puheenjohtajana niiden vuosien aikaan, kun työskentelin Suomen Eduskunnan puolustusvaliokunnan varsinaisena jäsenenä.

Emme saa tottua sotaan sillä tavalla, että tulisimme välinpitämättömiksi ukrainalaisten kärsimystä kohtaan. Ukrainaa olisi tullut auttaa runsaasti heti Venäjän hyökkäyksen alkaessa. Nyt Venäjän miehittämien alueiden takaisin valtaus on kaikin tavoin vaikeaa.

On muistettava, että taistelualueella on omia siviilejä ja omia kiinteistöjä, mitkä ovat vaarassa. 

Suomella oli maailmassa ainutlaatuinen järjestely evakuoida hallitusti väestö ja mukaan saatavissa ollut omaisuus sodan alta. Näin suomalaiset evakuoitiin rauhan tullessa luovutettaviksi määrätyiltä alueiltakin. Karjalaiset tunsivat ja tuntevat histiriallisesti oikeutetusti suurta katkeruutta presidentti Risto Rytiä ja eräitä muita kohtaan, jotka halusivat, että luovutettavien alueiden asukkaiden olisi pitänyt jäädä Neuvostoliitolle luovutettaville alueille ja siirtyä evakuoinnin ja aseiden vaikenemisen jälkeenkin takaisin Neuvostoliitolle menetetyille alueille.

Maalaisliiton karjalaiset kansanedustajat, joihin kuului muiden mukana Vahvialassa tilansa menettänyt Urho Kekkonenkin taistelivat evakoille oikeutta tarjoavan maanhankintalain. Ongelma oli, että jotkut menettivät maitaan. Äitini äidin synnyintalo Ollila, mikä oli Alavieskan kunnan suurin talo, vietiin siirtolaisten asutukseen. Valtio hakkasi aukeaksi liki tuhat metsähehtaaria ja antoi korvauksia/ostoja vastaan sitten maat karjalaisille, toistakymmentä maatilaa tuli noille maille Alavieskan Taluskylälle. 

Nyt tilat ovat asuttuja viime vuosikymmeninä uusituin rakennuksin, mutta karjalaiset ovat minulle kerrotun mukaan muuttaneet muualle. Olen kolmas kesä sitten edesmenneen enoni Martin kanssa käynyt noissa maisemissa. Jos tuota maiden ottoa Ollilan talosta ei olisi tapahtunut ja muutoin elämän kulut olisivat menneet, kuten ovat menneet, olisi minullakin nyt Alavieskassa muutaman sadan hehtaarin metsätila äitini äidin suvun perintönä! Ainut perintö tuolta on lahjaksi Mäntän eläköityneeltä diakonissalta syksyllä 1972 saamani rukin lapa, hän oli saanut sen lahjaksi äitini isoäidiltä Liisa Ollilalta toimiessaan diakonissana Alavieskan seurakunnassa,

Jotenkin kuin ihmeestä tuo jo eläkkeellä ollut diakonissa tiesi sukuni, kun olin sijaispappina ovo virallisena apulaisena Mäntän seurakunnassa 1.11.1972 - 6.3.1973.  Alavieskan Taluskylällä nuo nyt jälleen yli 70-vuotiaat metsät ovat erittäin voimakkaasti kasvaneita mäntyvaltaisia tukki- ja pylväsmetsiä. 

Viime sodissa Suomi halusi evakuoida alueet, joita taistelut uhkasivat. Tämä on mielestäni arvokas asia muistettavaksi ja huomioon otettavaksi Suomen poikkeusolojen järjestelyjä suunniteltaessa. Ennen olivat hyvinkin yksityiskohtaiset evakuointisuunnitelmat, 1980-luvulla mm. pääkaupungista tiettyjen kaupunginosien asukkaista kävi Sisä-Suomessa tutustumassa poikkeusolojen evakuointipaikkakuntiinsa ihan lehdissä kerrotuilla tavoillakin. Kunnissa olivat 1980-luvulle saakka lakisääteiset majoituslautakunnat kunnallisvaltuustojen valitsemina. 

Nyt tätä kirjoitettaessa paukkuvat ilotulitukset. Mielestäni olisi ollut oikea solidaarisuuden osoitus antaa ilotulitteiden rahat Ukrainaan. Tiedän, että monet ovat näin tehneetkin. Yleisradiossa Helsingin tuomiokirkon kello löi juuri 12 lyöntiä ja vuosi vaihtui. Olen nyt tätä kirjoittaessani Vantaan Martinlaaksossa ja ikkunasta paikoituskentän yli avautuu Vantaan kaupungin Länsi-Vantaan toimitalon (kirjasto, terveys- ja sosiaaliasema ym. toimistoja) piha-alue kadun vastakkaisella puolella ja sieltä ammuttiin/ammutaan paljon korkealle uudenvuodenyön raketteja. 

Huomenna uudenvuodenpäivänä aion osallistua Vantaankosken seurakunnan messuun Virtakirkossa, mikä sijaitsee entisessä Imatran Voiman toimitalossa. Seurakunnan uudehko Myyrmäen kirkko Louhelassa odottaa kunnostustaan sisäilmaongelmiensa vuoksi. Seurakunnan alueella asuu noin 50 000 ihmistä ja noin 26 000 kirkkoon eli Vantaankosken seurakuntaan. 

Kirkkoneuvoston puheenjohtajana on toiminut jo pitkään Haapamäeltä lähtöisin oleva talousneuvos Raimo Huvila ja hän tuli edelleen yli 80-vuotiana ääniharavana valituksi Vantaan seurakuntien kirkkovaltuustoon. Länsi-Vantaalla Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherrana toimi viime syksyyn eläköitymiseensä saakka Keuruulla syntynyt Jukka Nevala. Hänellä on kesäasunto Asuntajärven rannalla ja hän on hyvin tyytyväinen tuonnekin asti ulottuvaan Keuruun vesihuoltoon ja hyviin yksityisteihimme! Rovasti Jukka Nevala tuli myös ääniharavaksi Kokoava seurakunta vaalilistalla.

Vantaankosken seurakunnan naapureita ovat Hämeenkylän lisäksi Espoon Leppävaara, Helsingin Kannelmäki, Vantaan Tikkurila ja Nurmijärvi.

Vantaankosken seurakunnan toinen kirkko on uudella Kivistön alueella, mutta siellä ei ole joka pyhäistä jumalanpalvelusta, vaikka uusi alue on voimakkaasti kasvussa. Kaivokselan kirkko koki tuhopolton muutamia vuosia sitten ja uutta ei aiota rakentaa kuten ei Martinlaaksossa aiemmin ostoskeskuksessa ollutta jumalanpalvelustilaakaan. Myyrmäen kirkko Louhelassa on alle parin kilometrin etäisyydellä noista paikoista ja myös lähinnä rautatielaitureita oleva kirkko maassamme. Toistaiseksi tuo arkkitehti Leiviskän kuuluisa ja varsin uudehko kirkko odottaa vielä muutamia vuosia kunnostustaan, mutta on ainutlaatuisen arkkitehtuurinsa vuoksi päätetty kunnostaa.

Seutulassa on maalaismaisemassa idyllinen pieni puukirkko, mille aikanaan opetusministerinä toiminut Johannes Virolainen osoitti kunnostusrahat. Tämä sijaitsee lähellä valtion Königstetdin edustuskartanoa. Seutulan kirkossa on satunnaisesti jumalanpalveluksia.

Näitä rivejä olen kirjoittanut ihan kahden vuoden aikana. Hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle 2023! Uusi vuosi - uudet haasteet!