30.11.08

Adventtina 2008 Haapamäen Suojalla

Tänään ovat syttyneet ensimmäisen adventin kynttilät Suomen kirkoissa, niin myös täällä Haapamäelläkin. Adventtiaika on kristikunnassa Vapahtajamme syntymäjuhlaan valmistavaa aikaa, odotuksen aikaa. Käymme kohti joulua. Adventti sytyttää joulun valoja. Tänään on myös marraskuun 30.päivä. Tänään on tullut tasan 69 vuotta talvisodan syttymisestä 30.11.1939. Ollessani koulupoika edesmennyt Kollaalla sotavamman saanut isäni kertoi sodan todellisuuden kohtaamisesta kyseisen päivän aamuhämärissä. Opettajansa johdolla oli koululuokka oppilaita pelastautumassa taistelulinjan läpi. Sodan todellisuus havahdutti myös Haapamäellä. Lähimpien viikkojen aikana tulivat ensimmäiset viestit isänmaamme itsenäisyyden puolesta antaneista ja sankarihaudat avattiin tuolloin melko uudelle hautausmaalle rakenteilla olevan kirkon äärelle.
 
Viime sotien muistot ovat todellisuutta, jotka on hyvä kertoa tulevillekin polville. Ensi lauantaina on isänmaamme 91. itsenäisyyspäivä.
Viime sotien sukupolvi ansaitsee kiitoksen siitä, että olemme saaneet viettää kristillistä joulua omaa itsenäisyyspäivää koko itsenäisyytemme ajan.
 
Haapamäellä tämä hetki  Haapamäen leijonien joulunavaus Suojalla tahtoo osaltaan avata ovia advetin kautta jouluun. Haapamäellä on vireä järjestö- ja yhdistystoiminta. Josta kiitos kuuluu kaikille toiminnoissa mukanaoleville. Pitkin syksyä ja ehkä jo edellistsä myyjäisistä lähtien on tehty työtä tämän tapahtuman eteen ja niiden asioiden hyväksi, joita myyjäistuotoilla halutaan edistää. Ihailen tätä. Paljon puuttuisi; jos Haapamäellä ei olisi tätä yhdessä luotua tapahtumaa ja jo tänään aiemmin koululla ollutta advettikirkon jälkeistä tapahtumaa. Nämä ovat osoitus siitä, että Haapamäki elää. Voimavara on meissä itsessämme.
 
Iloitsen 36 vuotta Haapamäellä asuneena siitä, että tänne on muuttanut myös paljon uusia asukkaita. Lausun jokaisen heistä lämpimästi tervetulleeksi joukkoomme. Haluan jokaisen kokevan Haapamäen paikkakunnaksi, jonne on hyvä tulla ja jossa on hyvä elää. Haapamäelle on kymmenen vuoden kuluessa myös saatu tuotannollisia työpaikkoja runsaasti. Minä en ainakaan tiedä Suomessa toista noin 2000 hengen yhdyskuntaa taajamalähiöiden ulkopuolella, johon olisi tullut näin paljon työpaikkoja. Tämä on hyvä tiedostaa paikkakuntamme vahvuutena ja lausua kiitos kaikille tähän myönteiseen kehitykseen vaikuttaneille. Siksi Haapamäki
on nyt se osa-alue Keuruun kaupungissa, jossa väkiluku kasvaa. Tämä on koko Keuruun parhaaksi. Ne puutteet, joita tällä hetkellä
on terveydenhuollon ja lasten päivähoidon toteutuksessa tulee ensi tilassa korjata. Parasta olisi, jos löytäisimme tehtäviin Haapamäelle niin uskolliset henkilöt kuin aikanaan olivat lääkäri Karvonen ja hammaslääkäri Martta Airikkala. Jos löytäisimme tänä aikana tällaiset henkilöt, jotka tulisivat myös asumaan joukkoomme Haapamäelle, olisi hyvä aika tässäkin suhteessa palannut.
 
Omasta puolestani voin sanoa, että Haapamäki on hyvä paikkakunta asua. Täällä ovat hyvät ihmiset ja vireää aktiviteettia, joka voi parhaiten toteutua juuri tämäntyyppisellä paikkakunnalla. Täältä löytyvät peruspalvelut ja tänne ovat hyvät yhteydet. Omalta osaltani
haluan eduskunnassa tehdä eri yhteyksissä Haapamäen tunnetuksi ja puolustaa Haapamäkeä. Tässä parasta on katsoa eteenpäin ja
kehittää tästä kasvutaajamaa, jossa on hyvä asua ja yrittää.
 
Vielä kolme viikkoa päivä hivenen lyhenee, sitten jo ennen joulua maankierto on sellainen, että Tuomaan päivänä 21. joulukuuta alkaa taas valo voittaa pimeää. Vaikka ympärillä olisi kuinka pimeää hyvänsä yksikin kynttilänliekki luo ympärilleen valoa ja lämpöä.
Sytyttäköön adventti näitä toivon ja lähimmäisenrakkauden valon ja lämmön ajatuksia meissäkin. Kiitokset Haapamäen Leijonille ja koko tapahtuman järjestäjille. Avautukoot tästä ovet jkohti joulun valoja!
 
 

28.11.08

Tulevaisuus syntyy tänään

Olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisia siitä, kuinka väkivalta on
kasvanut nuorison keskuudessa. Tuskin löytyy ihmistä, joka ei olisi viime
aikoina kokenut huolta tai jopa hätää lasten tulevaisuudesta maassamme.
Lasten pahoinvointiin voimme etsiä monia syitä ja niitä löytyykin lukuisa
määrä, jos katsomme kuinka monet lasten hyvinvointia edistävät asiat ovat
joutuneet yhteiskunnassa säästötoimenpiteiden kohteeksi. Puolet lapsen ja
nuoren elämästä kuluu koulussa. Koulujen hyvinvointiin olisikin
sijoitettava aiempaa enemmän sillä koulukiusaaminen on kasvanut
kestämättömiin mittasuhteisiin. Tähän on aika puuttua. Uskon kiusaamisen
ja väkivallan kertovan sisäisestä pahoinvoinnista, jonka hoitamiseksi on
olemassa keinoja. Kouluihin tarvittaisiin terveydenhoito- ja
kuraattoripalveluja. Tällä hetkellä kouluista puuttuu voimavaroja hoitaa
lasten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.
Elämme yhä enemmän aikaa, jossa yhteisöllisyys on mennyttä historiaa ja
yksilöllisyydestä on tullut vallitseva trendi. Uskon tämän olevan yksi
tekijä pahoinvointiin, sillä ihmisen on kovin vaikea elää ja selviytyä
elämästä ilman toisia ihmisiä. Viime aikoina on jopa tehty
tutkimustuloksia siitä, kuinka yhteiskunnassamme kalvaa rakenteellinen
välinpitämättömyys. Tämä heijastuu juuri siten, ettei kukaan enää välitä
tai puutu lähimmäisensä apua tarvitsevaan tilanteeseen. Meidän tulisikin
taistella tätä vallitsevaa välinpitämättömyyttä vastaan ja omalta
osaltamme ryhtyä aktiiviseksi yhteisen hyvän puolesta. Jo se, että kysyy
tutun kuulumisia ja juttelee jonkun paikallisen nuoren kanssa rohkaisevin
sanoin, voi muuttaa heidän viikkonsa kulkua valoisampaan suuntaan. Omakin
päivä voi piristyä kummasti kun näkee hymyn lähimmäisen kasvoilla.

Kun luen lehtiä, huomaan siellä vallitsevana piirteenä sen, että
uutisointi koskettaa aina kielteisiä asioita. Median vastuu tuntuu
kadonneen, sillä kuinka voidaan nähdä rakentavana jatkuva pelon ja
huonojen uutisten levittäminen? Usein ihmettelenkin, eikö tosiaan mitään
hyvää ole tapahtunut vai eikö siitä sitten uutisoida, kun lehti ei muuten
myy? Olemme tottuneet moniin asioihin ja ennen pitkää huonotkin asiat
alkavat tuntua luonnollisilta, kun ne ovat vallitsevasti esillä. Tiedämme
väkivallan juurtuneen televisiotarjontaan, lasten vapaa-ajan
viihdemateriaaliin, peleihin ja elokuviin. Kuitenkin turhan usein
vaikutuksia ajattelematta jätämme television sulkematta, vaikka katsomamme
ohjelma on kaikkea muuta kuin rakentava. Kuitenkin on muistettava, että
meidän tulisi ruokkia mieltämme oikein ja vastuullisesti. Mitäpä, jos
jättäisimme väkivallalla otsikoissaan mässäilevän lehdenkin väliin?  Media
on turruttamassa yhteiskuntaamme suuntaan, joka alkaa muistuttaa Orwellin
kuvailemaa painajaista. Tähän on vastalääke olemassa. Otamme aktiivisesti
vastuun ympäristöstämme, emmekä hyväksy kaikkea, mitä media syytää. Uskon
tämän esimerkin vaikuttavan myös nuoreen sukupolveen. Isovanhemmat ja
vanhemmat voivat siirtää lapsillensa välittämisen perinnön.
Maanviljelijänä tiedän, että siemenestä kasvaa aikanaan kasvi kun sitä
hoitaa. Tämä laki koskee myös työtäni kansanedustajana ja pappina, teot ja
sanat ovat kuin siemeniä joista aikanaan kasvaa satoa. Lapset ja nuoremme
ovat maaperä jolle on aika kylvää hyvä siemen, välittämisen ja
huolehtimisen malli, sillä he ovat Suomen tulevaisuus!

 

23.11.08

Tuomiosunnuntaina Haapamäen kirkossa ja Suojalla 23.11.2008

Tänään on kirkkovuoden viimeinen pyhäpäivä. Aiheena on viimeinen tuomio ja siksi pyhäpäivän nimi on tuomiosunnuntai. Opiskeluaikanani kävin Helsingin Tuomiokirkossa kuulemassa tuomiosunnuntain saarnaa, jonka piti tuomiorovasti. Siinäpä tuomiota kerrakseen! Kuitenkin sana tuomiokirkko on peräisin latinan domuksesta, joka merkitsee taloa. Samasta yhteydestä on sitten tullut suomen kieleen sana tuomiorovasti, joka merkitsee piispanistuinpaikan kirkon kirkkoherraa. Tuomiorovasti on edelleen tuomiokapitulin varapuheenjohtaja ja piispan sijainen hänen ollessa estynyt.
 
Tänään Haapamäen kirkon paikoituslue oli muutamaa minuuttia ennen jumalanpalveluksen alkua lähes täysi. Totesin, että nyt Haapamäellä on noudatettu aikoinaan piispa Eero Lehtisen sanaa:"pitäkää huolta siitä, että kirkon pihalla on autoja!" Tällä hän tarkoitti sitä, että tultaisiin kirkkoon ja tuotaisiin toisiakin mukana. Osansa väen runsauteen oli sillä, että Haapamäellä oli jumalanpalvelukseen liittyen Eläkeliiton joulujuhla seurakuntasalissa kirkon yhteydessä.
 
Kirkon jälkeen menin kutsuttuna Haapameän Suojalle, jossa symbolisesti painoin uuden elokuvakoneen käynnistysnappia. samalla lausuin muutaman sanan oman paikkakunnan elokuvien ja kulttuurielämän puolesta. Käynnistys aloitti "Päätalo"-elokuvan esityksen
Haapamäellä. Haapamäki on äskettäin valtion palkitseman elokuvaohjaaja Matti Kassilan synnynpaikkakunta. Kesällä on tarkoitus viettää jälleen Haapamäen elokuvatapahtumaa. Puute on tapahtuman keskeisestä vetäjästä, sillä tehtävässä ollut Veijo Niinilampi, hyvä naapurini, poistui viime keskiviikon vastaisena yönä kotisänkyynsä 54-vuoden iässä. Hän oli monessa mukana ja monessa hyvässä asiassa häntä kaivataan. Veijo on työnsä tehnyt. Meitä tarvitaan ja työmme jatkumista tarvitaan.

9.11.08

Markku-serkun hautajaisissa Teuvalla

Lauantaina 8.11. 2008 olin serkkuni Markku Oinosen hautajaissa Teuvalla. Markun veljen Pertin pyynnöstä sain luottamuksen toimittaa serkkuni hautaansiunaamisen Teuvan kirkossa. Kevättalvella 1984 toimitin isäni veljen Otto Oinosen, Markun isän hautauksen samoin Teuvan kirkossa. Aikaa tästä on ennättänyt kulua jo 24 vuotta. Ensimmäisen kerran kävin Teuvalla sekkuni Maurin hautajaisissa syyskuussa 1966. OIin silloin abiturientti. Mauri oli Markun ja Tertin vanhin veli. Hän oli syntynyt 1939, joten hänen elämänmatkansa oli vain 27 täyttä vuotta. Hän oli kunnallisen keskikoulun rehtorina Puolangalla, jossa äkillinen sairauskohtaus, ilmeisesti verenkiertohäiriö aivoissa aiheutti kuoleman kesken opettajien kokouksen ennen lukuvuoden alkua.
 
Markku-serkkuni oli 61 vuoden ikäinen ja hänen työvuodet olivat Tielaitoksen nyttemmin Destian palveluksessa. Markku oli äskettäin ennättänyt jäädä eläkkeelle ja uusia elämänhankkeita talonrakennusta myöten oli edessä. Vakava sairaus vei kuitenkin elämän hyvin nopeasti. Nyt Oinosen suvun yhdyspaikka, setäni Oton koti Teuvalla on tyhjä ja serkultani Pertiltä kuulin sen tulevan myyntiin. Ajan on kuljettava eteenpäin. Ei meillä ole täällä pysyväistä asuinsijaa, vaan tulevaista me etsimme.
 
Teuvan kirkossa on Lumivaaran  kirkon kynttiläkruunut keskikäytävällä. Näiden valon alitse saatettiin lumivaaralaisen suvun mies Markku Oinonen omaisten, läheisten, naapurien ja työtoverien saattamana Teuvan hautausmaalle suvun hautaan odottamaan ylösnousemuksen aamua. Elämä on alkanut jo kasteessa Vapahtajamme tähden valaistulla tiellä, armon tiellä ja se tie vie uskomme mukaan perille. Markku on käynyt lepoon. Kiitos Markku ystävyydestä.