Ukrainan uutisten alle hukkuvat koronan ja EÙ:n uhat.

Kohta kolmen kuukauden ajan ovat Ukrainan uutiset täyttäneet medioita ja vieneet kansalaisten huomion miltei täysin puoleensa. Itsekin olen yömyöhiin seurannut Ukrainan uutisia ja niiden kommentointeja. Olen sanonut, että voisin esittää jo laskun menetetystä työajasta sodan hyökkääjälle.

Nyt viime päivinä julkisuutta on täyttänyt Suomen kannan määrittely Naton jäsenyyteen. Suomalaisten selvä mielipidemittauksissa ilmaiseman kannanotto on ohjannut poliitikkojen toimia ja nyt on jo selvä asia, että Suomi tulee hakemaan Naton jäsenyyttä. 

Suomi saa vastuulleen Itämerta, Baltian maita, Pohjoista Jäämerta ja Kuolan niemimaata! Meillähän ei vielä olekaan vasta reilut 1300 kilometriä maarajaa Venäjän kanssa. Mutta kukaan ei halua huomata merirajaamme ja sitä taitaa olla yhtä paljon kuin maarajaakin. 

Jos minun tehtävä olisi hyökätä Suomeen, jättäisin korpimaisemat ja tunturit karhuille. Minä ottaisin ja hyökkäisin mereltä ihan lailliselta etäisyydeltä ilman alueloukkauksen ajatustakaan ihan Helsingin edustalta ja ampuisin laivatykeillä ja ohjuksilla satoja laukauksia vaikka ihan umpimähkään kuitenkin rakennuksiin kohdentaen. Ainahan ne jonnekin osuisivat ja tekisin kaiken tämän ihan rauhassa ennen puolustajan toimia.

Menen kuitenkin näiden esille nostamieni sotaisten teemojen alle jääviin asioihin. Korona on yhä edelleen tappavaa todellisuutta Suomessa, vaikka se ei hallitsekaan medioitten keskusteluja.

Tämän päivän 12.5.2022 Helsingin Sanomissa on artikkeli, mikä kertoo  tiedelehti The Lancetin kiinnittäneen huomiota Suomen suureen koronakuolleisuuteen. Korona-aikana on tämän tiedelehden mukaan kuollut vuosina 2020-2021 kulkutautiin noin 8780 henkilöä. Tämä vastaa keskikokoista maaseutukunnan asukasmäärää.

Vaikka Suomen THL yrittääkin vähätellä Lancetin lukuja, uskon kuitenkin niihin. Ei tiedelehti lukujaan tyhjästä esitä. Miksi Suomessa halutaan vähätellä koronan todellisuutta ja vaarallisuutta? miksi vähätellään kulkutaudin jatkoseuraamuksia, mitkä voivat sekä pitkäkestoisia että jopa pysyviäkin?

Ovatko nämä liian vaikeita asioita tuotavaksi julki?

Onko meiltä loppunut turnauskestävyys kulkutaudin nollaamiseksi? Näin epäilen tapahtuneen. Mukavuuden- ja huvittelunhalutko voittavat? Vai onko taloudellinen voitontavoittelu syynä? Tiedän, että koronan takia läheisensä menettäneille asia ei ole vähäpätöinen. Nämä ihmiset eivät saa ääntään esille. Koen tämän valitettavaksi asiaksi.

Ukrainan sodan uutisten keskellä meitä uhkaavat EU:n tulevat toimet monissa asioissa. Näistä ollaan aivan liiaksi hiljaa, jos niistä edes tiedetäänkään. Suomalaisia omistusasuntoja uhkaavat EU:n vaatimukset tulevan vuosikymmenen alussa ilmastopoliittisista syistä. 

Vaaditaan kahteen otteeseen tiukempia energiamääräyksiä kiinteistöihin. Tämä voi merkitä lämmitysjärjestelmien uusimisia, lisää lämpöerityksiä, uusia ikkunoita jne. On arvioitu, että keskimäärin omakotiasukkaalle niin maalla kuin kaupungeissakin tulisi noin 40 000 euron remonttikustannukset. 

En voi hyväksyä tällaista ylhäältä tulevaa EU:n pakkovaltaa suomalaisia kohtaan. Tuskin kukaan edes aavisteli tällaista uhkaa, kun suomalaiset äänestivät EU-jäsenyydestä. Miksi EU ei halua luottaa kansalaisten omaan haluun ja kykyyn pitää rakennuslupien mukaan rakennetuista kiinteistöistään itse huolta? Miksi EU vaatii pakkoa ja toimii rankaisevasti omissa kiinteistöissään asuvia kohtaan? Haluaako EU ajaa omissa taloissaan asuvat pois kodeistaan ilmastopoliittisin tavoittein? Minne on kadonnut terve järki?

Ongelma on suuri niiden kiinteistöjen kohdalla, joiden kaupallinen hinta ei ole edes vaadittavan pakkoremontin jälkeenkään remonttikustannuksen mukainen. Haluan meneteltävän kuten tähänkin asti. Kaikki on toiminut ja asukkaat ovat omiin koteihinsa tyytyväisiä.  Näin haluan toimittavan jatkossakin. Sitä, mikä toimii, ei tarvitse korjata. 

Kovin outoja nuo EU:n ajatukset, mitkähän mahtavat olla pohjimmaiset tavoitteet? Ilmastopolitiikan nimissä ollaan jo yhä useammissa asioissa ajamassa selvää diktatuuria. Nyt ajankohtainen Natoasiakaan ei ole ihan niin yksioikoinen asia ainakaan sotilaallisilta osiltaan kuin yksisilmäisesti nyt "ihastumisvaiheessa" halutaan nähdä. Se, mikä soveltuu Natolle tai maille, mitkä eivät ole sotineet omilla rajoillaan, ei suinkaan sovellu automaattisesti Suomen puolustukselle. Ulkopoliittisesti Naton jäsenyys on kuitenkin välttämättömyys osoittamaan sen suunnan, mihin haluamme kuulua.

Kotimainen puu-ja turve-energia sekä oma ruoka arvoonsa

Suomessa on annettu aivan liikaa periksi vihreiden ja EU:n ajamille ideologisille tavoitteille.

Nyt on nopeasti huomattu suuri virhe, mitä oltiin jo pitkälle tekemässä kotimaisesta turpeesta luopumiseksi. Runsas vuosi sitten turveyrittäjät tekivät suurmielenosoituksen Eduskuntatalon eteen Mannerheimintielle elinkeinonsa ja Suomen huoltovarmuuden puolesta.

Pidin valitettavana sitä, että turveyrittäjät eivät saaneet riittävää ymmärrystä ja tukea viestilleen. Pidän ala-arvoisina luvattuja tukia turpeennostokoneiden romuttamiseksi. Turveyrittäjät koettivat kertoa kotimaisen energian välttämättömyyttä saamatta tukea sanomalleen. Ainoastaan Keskustan kansanedustaja Hannu Hoskonen Ilomantsista antoi selvän tukensa asiassa.

Turvetuottajia syyllistettiin ja ahdistettiin. Monille ovat miljoonaluokan koneet velalla hankittuina elinkeinonharjoittamista ja yritystoimintaa varten. Monet turveyrittäjät ovat myös merkittäviä työllistäjiä sekä suoraan että välillisesti ja ovat kotipaikkakunnillaan merkittävien verojen maksajina eri verojen kautta.

Nyt eivät turvesuot ole enää saastuttanet vesistöjä eivätkä pilanneet ilmaa sen enempää turvekentillä kuin polttokohteissakaan. Tästä on asiantuntijoiden kiistatonta tutkimustietoa. Olen saanut omakohtaisesti käydä turpeennostopaikoilla ja monissa energialaitoksissa eri puolilla maata. Turvetuottajien syyllistämisen seurauksina kerrotaan myös ahdistetun rehellisen yrittäjän joutuneen päättämään sekä yritystoimintansa että elämänsä. Tähänkö johtaa ultravihreä ideologia ja EU:n alamaisuus?

Joudun käyttämään realistista kieltä, koska todellisuus on realismia. Kova todellisuus on tuotava esille avoimesti ja suoraan. Suomessa on kuitenkin jouduttu vajaa vuosi turvetuottajien aiheellisen mielenilmaisun jälkeen kovaan todellisuuteen energiakysymysten osalta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on karu osoitus siitä, minkä virheen on Suomi tehnyt vihreän ideologian ja EU:n ohjaamana ajaessaan utopistisia tavoitteita havitellessaan omaa energiaomavaraisuutta tuhoa tuottaen alas.

Onneksi nyt on tajuttu kotimaisen energian ja kotimaisen ruuan välttämättömyys ja myös itsenäisen kansakunnan perusasiana. Ruokaa ei voida kuitenkaan tuottaa ilman viljelijöitä. Viljelijä ei voi harjoittaa tuotantoaan, ellei se ole kannattavaa. Itse satun tietämään ihan omakohtaisesti tämän oikein hyvin. EU-aikana suomalaisesta talonpojasta on tehty EU:n alamainen torppari. 

Viljelijä kuitenkin haluaisi olla itsenäinen talonpoika tai nykyaikana ilmaistuna vapaa itsenäinen yrittäjä. Nyt EU-aikana viljelijä on satelliittivalvonnan ja byrokratian alamainen. Kun suomalaista talonpoikaa ei saatu kolhoosiin, niin viljelijä ajettiin sitten valvotuksi EU-alamaiseksi omilla maillaan. 

Nyt EU ja vihreä ideologia uhkaavat suomalaisia yksityismetsänomistajia suojeluvaatimuksillaan ja byrokratiallaan. Jokainen maanviljelijä ja metsänomistaja on jo lähtökohtaisesti omissa toimissaan paras luonnon ja ympäristön suojelija. Näin asia on, koska hänen on saatava maastansa tai metsästänsä tulonsa. Ulkomailta tulevan pakkosanelun sijaan jokainen viljelijä tai metsänomistaja jo oman tuotantonsa mahdollistamiseksi pitää huolta oman maansa parhaasta. Missä on EU:n luottamus suomalaiseen viljelijään tai suomalaiseen talonpoikaiseen yksityismetsänomistajaan?

Hyvä Lukijani huomaat, että esitän voimakasta kriittisyyttä EU:ta kohtaan. Koen, että juuri nyt sitä on esitettävä ja EU-kansalaisena niin minulla kuin kaikilla muillakin on siihen oikeus. Minua ei voi syyllistää siitä, että vastustan avoimesti EU:n toimia, sillä olen kansanäänestyksessä äänestänyt Suomen EU-jäsenyyttä vastaan. Me vastustajat emme saaneet tahtoamme läpi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluissa.

Valitettavasti meitä haluttiin harhauttaa puhumalla Euroopan Yhteisöstä ja kiistettiin käydyissä yleisötilaisuuksissa tämän mahdollinen muuttuminen unioniksi. Kuka muistaa tämän? Euroopan Yhteisö olisikin ollut meille positiivisempi asia kuin nykyinen unioni. Emme olisi edes sellaisessa pohjattomassa yhteisvelassakaan varman maksajan osassa kuten nyt unionin kautta yhä enemmän olemme.

Suomalaiset kuvittelivat saavansa EU-jäsenyyden kautta turvaa Venäjää vastaan. Nyt Ukrainan kohdattua Venäjän hyökkäyksen, voimme tehdä johtopäätöksiä siitä, miten EU ja Nato toimivat, kun vastassa on Venäjä. Jokainen voi ajatella omalla tavallaan. Minä näen, että molemmat ovat tositoimissa jättäneet Ukrainan yksin. Venäjälle nauretaan pakotteille, mitkä vain haittaavat EU-maita itseään. Venäjän taloudellinen elämä ja toiminta muutoinkin yhteiskunnassa poikkeaa EU- maista hyvin paljon. Pakotteet saattavat jopa joissakin tapauksissa hyödyttää pakotteiden kohdetta. 

On helppoa sanoa, että Ukraina ei ole EU:n jäsen tai Naton jäsen. Esitän kysymyksen, miksi  se, että Jugoslavia ei ollut Naton tai EU:n jäsen, ei estänyt Naton avointa sotilaallista toimintaa eurooppalaisessa maassa, mikä ei ollut kummankaan jäsen? Miksi nyt EU:n ja Naton toiminta on sitä, minkä tiedämme? Nyt oli Ukrainalla vuoronumero yksi. Millä mailla ovat seuraavat vuoronumerot?

Vain oma puolustus ja oma ruoka ja energia voivat olla itsenäisyyden turva viime kädessä. Suomi ei voi

ulkoistaa mitään näistä muille tai muiden varaan. Mielekäs ja järkevä yhteistoiminta voivat olla mahdollisia vain maille, joilla nuo edellä luettelemani kolme asiaa ovat itsellään kunnossa.

Vappuna 2022

Tänään vappupäivänä olin tilaisuudessa osallistumaan Helsingissä Kyösti Kallion patsaan luona Keskustan "vihreä vappu"- tapahtumaan. Aurinkoinen ja pirteä keväinen sää suosi tapahtumaa. Paikalla oli toista sataa henkilöä silmämääräisesti arvioituna. Ehkä meitä oli tai kävi tapahtumassa enemmänkin, koska sima ja vappumunkit loppuivat kesken.

Tapasin yllättävän monta tuttua henkilöä ja monet tunsivat minut paitsi kansanedustajan työstäni myös edellisten eduskuntavaalien ehdokkaana Helsingissä. Keskustan varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen pyysi minua ehdokkaaksi myös tuleviin eduskuntavaaleihin joko Keski-Suomessa tai pääkaupungissa.

Koen, että juuri nyt on niin paljon korjattavia asioita, että tuskin jään sivusta seuraajaksi. Kansanedustajaehdokkuus on myös velvollisuus ottaa tarjottaessa vastaan. Kun on ehdokkaana tehnyt voitavansa, ei tarvitse kokea syyllisyyttä, että ei ole halunnut yrittää korjauksia asioihin. 

Tapasin myös helsinkiläisen keskustavaikuttajan, joka on viime eduskuntavaaleissa Keski-Suomessa Keskustan ehdokkaana olleen Maarit Kiiskisen hyvä ystävä. Minun etuoikeuteni oli toimia hyvässä yhteistyössä viime eduskuntavaaleissa Maarit Kiiskisen kanssa. Hän opasti ja kannusti minua monissa asioissa, joissa olin opastuksen tarpeessa. Minä puolestani suosittelin keskisuomalaisia äänestämään tulevaisuuden tekijää Maaritia. Toivon hänelle omissa elämäntilanteissaan kaikkea menestystä.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen oli puhujana ministeriroolissaan ja kertoi ydinasiat maamme ainutlaatuisen hyvästä maanpuolustuksestamme. Suomi ei halunnut laskea alas omaa kansallista maanpuolustustaan, kuten useimmat EU-maat ovat kylmän sodan jälkeen tehneet. Siksi koen puhumisen EU:n puolustuksesta vain lähinnä sanalliseksi ilman aineellista vastinetta.

Puolueen varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen otti kantaa kansalaisten ostovoiman heikentymiseen inflatorisen kehityksen seurauksena ja piti aiheellisena eläkkeiden korotuksia, jotta kansalaiset eivät kärsisi kielteisestä kehityksestä. Lapsiperheet, yksinhuoltajat, pienituloiset ja osa-aikaisesti työtä tekevät ovat erityisesti menettäjiä, kun inflaation seurauksena ostovoima heikkenee. Tästä kärsivät kaikki ja paineet kohdistuvat verorasituksen kasvuun.

Kielteinen kierre ja negatiivinen kehitys on saatava katkaistua ja suunta muutettua. Tämä on helppo sanoa, mutta keinot ovat vähissä. Olen kokeneen talousmiehen Paavo Jauhiaisen laskelmien pohjalta rohkeasti esittämässä, että eläkevakuutusyhtiöiden yli parista sadasta miljardista sijoitettaisiin yksi prosentti eli kaksi miljardia eläkkeiden korotuksiin. 

Mitä tapahtuisi? Tätä tulisi selvittää. Väitän tämän seurauksena ostovoiman kasvavan kotimarkkinoilla ja synnyttävän erityisesti kaupan ja palvelujen sektoreilla työpaikkoja työttömyyden sijaan. Tämä toisi työ- ja yrittäjätuloja kansalaisille sekä verotuloja verojen saajille sekä myönteisen kehityksen seurauksena rahaa eläkerahastoihin. 

Väitän, että tämä kotimaisen rahan kierto olisi parasta kokonaistaloudellista toimintaa. "Laiskat eläkerahastojen" varat olisi parempi sijoittaa tarkoituksensa mukaan eläkkeisiin ja kotimarkkinoille myönteisen kehityksen alkupaukuksi kuin ulkomaille epävarmoihin kohteisiin, missä ne eivät ainakaan suomalaisten ostovoimaa ja kansantaloutta edistä. 

Pahin vaara voi olla ulkomailla sijoitusten nimellisarvonkin menetys korkeita tuottoja tavoitellessa. Tästä varoitin kansanedustajana, minulle naurettiin ja sanottiin, että ymmärrä finanssista yhtään mitään. Mutta mitä tapahtui runsaan vuoden kuluttua? Ulkomaille sijoitetuista rahoista hävisi arvonmenetyksen vuoksi monien vuosien eläkemaksujen varat. Jos varat olisi tarkoituksensa mukaan sijoitettu eläkkeisiin ja kotimarkkinoillemme, olisi tilanne ollut ihan toinen

Vaikka Keskusta ei vielä olekaan mitenkään suurempi vaikuttaja pääkaupungissa, on ilo havaita, että keskustalaisissa on ihailtavaa innostusta. Tämä lupaa hyvää tulevaisuutta. Parasta on koettaa pyrkiä myös tulevaisuuden tekijäksi. Kokemukseni mukaan kansanedustaja voi pitkäaikaisella ja sitkeällä työllä myös osaltaan olla tulevaisuuden tekijöiden joukossa.

Kiitän varapuheenjohtaja Riikka Pakarista kannustavista sanoista. Hän oli perillä pitkäaikaisesta työskentelystäni maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden saroilla. Työ jatkuu oma-aloitteisesti ja omakustanteisesti ja erityisesti raideliikenteen verkon kehittämisen merkeissä em. sektoreihin liittyen.