24.3.20

Payment invoice

--
Good morning,

Please see the below attached file is invoice of Feb 29 for your
attention.

Kindly forward the bank details for payment.

We will remit payment by friday afternoon.





Your urgent reply on the attached will be highly appreciated.





Thanks and Regards

kasaikina

Accounts Executive

KBKTRADING PTE LTD

4 Third Chin Bee Road

Singapore 618681

Tel : +65 6861 2268 , +65 6266 4814

Fax : +65 6265 0838Hi!

Good morning,

Please see the below attached file is invoice of Feb 29 for your
attention.

Kindly forward the bank details for payment.

We will remit payment by friday afternoon.





Your urgent reply on the attached will be highly appreciated.





Thanks and Regards

kasaikina

Accounts Executive

KBKTRADING PTE LTD

4 Third Chin Bee Road

Singapore 618681

Tel : +65 6861 2268 , +65 6266 4814

Fax : +65 6265 0838

Payment invoice

--
Good morning,

Please see the below attached file is invoice of Feb 29 for your
attention.

Kindly forward the bank details for payment.

We will remit payment by friday afternoon.





Your urgent reply on the attached will be highly appreciated.





Thanks and Regards

kasaikina

Accounts Executive

KBKTRADING PTE LTD

4 Third Chin Bee Road

Singapore 618681

Tel : +65 6861 2268 , +65 6266 4814

Fax : +65 6265 0838Hi!

Good morning,

Please see the below attached file is invoice of Feb 29 for your
attention.

Kindly forward the bank details for payment.

We will remit payment by friday afternoon.





Your urgent reply on the attached will be highly appreciated.





Thanks and Regards

kasaikina

Accounts Executive

KBKTRADING PTE LTD

4 Third Chin Bee Road

Singapore 618681

Tel : +65 6861 2268 , +65 6266 4814

Fax : +65 6265 0838

8.3.20

Isäni talvisodan haavoittumisen 80-vuotispäivänä

Tänään huomaan tulleen 80 vuotta jaakkimalaisen isäni Sulo Oinosen haavoittumisesta Ulsmaisissa muutama kilometri etelään hänen aiemman talvisodan taistelukentän Kollaanjoen ja Kollaanjärven yhtymäkohda maisemista.

Kun vihollinen ei ollut kyennyt tekemään eikä koko talvisodan loppuun mennessäkään läpimurtoa Kollaalla kolmen kuukauden kovien hyökkäystensa tuloksena, se yritti sivustakoukkausta Kollaalta katsoen Laatokan suunnan kautta suomalaisten selustaan. Tätä varten joukko, johon isäni kuului, siirrettiin Kollaalta Ulismaisiin torjumaan "korpiryssiä" ovelassa hyökäyksessään. 

Isäni kertoi vihollisen ampuneen (kansaivälisten sopimusten kieltämiä) räjähtäviä, mitkä puissa räjädellessään syöksivät kuumien metallien raesateen osamansa alueelle. Tällaiseen suihkun alle jäi isänikin. Hän kertoi kaiken tuntuneen lämpimältä haavoittuessaan tajunnan nopeaan menetykseen.

Seuraavat muistikuvansa hän kertoi Joensuun sotasairaalasta vasta aselevon jo tultua (13.3.1940), missä tanskalainen lääkäri antoi isäni kertoman mukaan hyvää ja ystävällistä hoitoa. Lähes kaikki sirpaleet oli saatu leikkauksien ansiosta poistettua. Jotain jäi kuitenkin loppuiäksi ja meni aikanaan isäni hautaan. Jatkosodassa tulivat taas uudet haavoittumiset, joita osaltaan hoidettiin Oulussa.

Ennen haavoittumistaan Isäni lähellä taistellut legendaarinen ampuja, lumipukuinen "valkoinen kuolema" kuten vastapuoli Simo Häyhää nimitti, haavoittui pahasti kasvoihin. Isäni vei karjalaisen naapurinsa Eino Toiviasen? kanssa häntä kohti JSP:tä (sodan ajan joukkosidontapaikka, nyt ensiapuasema). Isäni luuli Simo Häyhän kuolevan, vammat näyttivät niin pahoilta, mutta hän ei tullut tietämään, että Simo Häyhä sittenkin jäi eloon.

Isäni haavoittuminen sattui talvisodan "verisimpänä päivänä", jolloin kaatui nykyisten tietojen mukaan 816 suomalaista. Kollaalla kuten Ulismaisissakin rintamat pitivät, vihollinen pääsi läpi vasta välirauhansopimuksen määrittelemien rajojen avulla. Kollaan taistelijat olivat hyvin pettyneitä ja olivat kirjan Kollaa kestää tekstin mukaan sanoneet, että parempi olisi ollut kaatua, kuin nähdä tällainen häpeärauha. Kollaan taistelijat olivat Karjalan miehiä, jotka menettivät kotinsa ja sen myötä paljon muuta. Suomi suruliputti menetyksiä.

Olen pohtinut jälkeenpäin sitä mitä tapahtui isäni irtaimelle omaisuudelle ja esim. hevoselle?  Jaakkima ja Lumivaara, jossa isälläni oli juuri hankittu maatila, olivat yli sadan kilometrin päässä Kollaan rintamasta ja kaukana Kannaksenkin rintamasta ja menetettiin välirauhan sopimuksessa,ei taistelualueen menetyksenä. Vastaava toistui jatkosodankin jälkeen.

Nuo alueet sodan myötä on menettetty vain suuren Pohjan sodan eli Ison vihan jälkeen. En tunne tuon sodan sotatoimia kyseisillä alueilla. Tuolloin ei liene ollut rintamalinjoja sillä asutuksen ja väestön vähäisyydestä johtuen, kuten myöhemmin on rintamia ollut.

Pähkinäsaaren rauhassa 1213 alueet jäivät silloisen rajan toiselle puolelle. Keitä kantapitäjäksi muodostuneen Jaakkiman (Joachkim, Vapahtajamme isoisän nimi) alueella tuolloin asui, ei ole tiedossani. Olisiko ollut isoäitini kantavanhempia? Vai olisivatko he tulleet Karjalaan Ruotsin vallatessa alueen ja pyrkiessä luterilaistamaan Karjalaa?  Suvuissani en tiedä olleen ortodokseja, siksi voi olettaa isoäitinikin kantavanhempien tulleen Savosta?

Historian mukaan isoäitini kylän nimi Oinaanvaara tullee siitä, että Peukalhuulinmäellä on esihistoriallisena pakanuuden aikana ollut uhripaikka. Isoäitini synnyinpaikka sijaitsi juuri Peukalhuulinmäellä. Tämä on Lumivaaran korkein paikka, josta näki Laatokalle ja siksi se oli jatkosodan hyökkäysvaiheessa suomalaisille (Multian, Pihlajaveden ja Toivakan miehille kaatumisten ja haavoittumisten) tavoiteltu tähystyspaikka.
Suomalaiset yriitivät kolmena aaltona "Karjala" sotahuutonaan huutaen valloittaa Peukalhuulin mäkeä onnistumatta kuitenkaan siinä.

Suomalaisten komentaja siirrettiin miesten turhaksi koetun tapattamisen vuoksi muihin tehtäviin ja neuvostoliittolaisten komentaja palkittiin suuresta facistien vastaisesta taistelusta. Tulos oli kuitenkin pian neuvostolliton lähes salaa tekemä pakeneminen Laatokalle, sillä he olivat jäämässä mottiin suomalaisten edettyä molemmilla sivustoilla.  Multian, Pihlajaveden ja Toivakan sankarihaudat kertovat hiljaista historiaansa.
Jaakkiman ja Lumivaaran miehet puolestaan lähtivät Tornion seudulle evakuoituina Länsi-Pohjan miesten kansssa jatkosotaan valloittamaan menetettyä Sallaa ja sieltä edellleen Vienan Karjalaan.


1.3.20

Pandemian uhka koetettava estää

Pandemian uhka on vakava ja siksi nyt tarvitaan toimia

Viime päivinä olemme saaneet kohdata uutisia etenevästä korona viruksesta. Ihmisten reaktiot ovat olleet vaihtelevia, vähätteleviäkin. Ymmärrän varsin hyvin, että paniikki on mielialan tila, mikä ei hyödytä ketään ja siksi paniikkiin ei ole koskaan aihetta, vaaratilanteessa kaikkein vähiten.

Mielestäni uhka on kuitenkin otettava vastuunkantajien parissa mahdollisimman vakavasti. Pienenä sammutettu tulipalo on toiseksi parhaiten sammutettu, paras olisi ennalta ehkäisty ja syttymätön palo. Nyt on kuitenkin tosiasia se, että maailmalla leviää koronavirus, josta ensimmäiset sairastumiset Suomessakin on jo todettu.

Kun kymmenisen vuotta sitten oli lintuinfluenssan uhka seurasin tilannetta kansanedustajana "etulinjassa" varsin valppasti ja minulla oli kontaktihenkilöinäni Suomen alan huippuosaajat ja erityisesti Tampereen yliopistosta. He kävivät eduskunnassa asiantuntijavierainani. Sain hyvin ajantasaista tutkimustietoa. Tämän pohjalta tein eduskunnassa keskustelualoitteen tästä ajankohtaisesta asiasta.

Suullinen torstain kyselytunti peruttiin ja ajankohtaiskeskustelu käytiin. Näin on eduskunnassa menetelty nytkin. Tämä on oikein hyvä ja tarpeellinen asia. Se on signaali eri toimijoille. Nyt tarvitaan medialukutaitoa.
Asiantuntijat puhuvat siten, että ei tulisi pelkotiloja eikä paniikkia ihmisten parissa. Uhka on todellisuudessa sikäli vakava, että ei ole aseita eli rokotteita ja lääkkeitä viruksen torjuntaan eikä ole tietoa milloin saadaankaan. Tieteellinen tutkimustyö on nyt se, mihin panen odotukseni. Luotan Suomessakin tähän panostettavan, täällä on maailman huippuosaamista.

Puolustusvaliokunnan jäsenenä olin hyvin perillä toimista, joita olisi tarvittu, ellei uhkaa olisi saatu torjuttua maailmalla. Uhka oli olemassa, mutta onneksi maailmalla torjuntatoimet estivät katastrofin, mikä ilman toimia olisi kohdannut maailmaa ja meitäkin hyvinkin tuhoisasti.

Nyt tilanne on sikäli pahempi, että rokotetta ei ole vielä löydetty eikä arvaustakaan asiaan. Viime kerralla uhan tässä vaiheessa, rokote oli jo keksitty. Mutta ongelmana oli sen riittävä tuotanto ja maailmanlaajuinen jakelu. Olisimme olleet katastrofissa, jos rajoittavat torjuntatoimet eivät olisi auttaneet ajan voittamisessa, mikä oli ja on nytkin tarpeen, sillä on mahdollista, että viruskanta heikkenee ajan kanssa.

Niin onneksemme tapahtui tuolloin. Parhaimmassakin tapauksessa olisimme saaneet Suomeen vain rajallisesti rokotteita eikä niitä olisi riittänyt koko kansalle. Siitä huolimatta parisen tuhatta ihmstä sairastui ja kymmeniä kuoli. Olisiko kuntien valmius tuollon riittänyt terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja kaikessa muussa, jää onneksi arvoitukseksi.

Virus ei vättämättä heti heikkene, se voi kiertää pahimmalliin uusiutuvana vuosiakin, kuten tapahtui itsenäisyytemme alussa espanjantaudin aikaan. Äitini suvussa Keski-Pohjanmaalla tuli kuolemantapauksia nuorille miehille epidemian vuoksi, vaikka he olivat selvinneet ilman vammoja vapaussodasta. Pitkät etäisyydet ja talvi eivät estäneet espanjatautia, vaan se jopa ärhäköityi Lappiinkin saavuttuaan tuhoisin seurauksin.

Nyt koen kaikki rajoittamistoimet viruksen leviämisen estämiseksi tarpeellisiksi. Kun virusta on saatu pidettyä rajatulla alueella, on mahdollista voittaa aikaa, mitä todella tarvitaan, rokotteen keksimiseksi, valmistamiseksi ja jakeluprosessiin. Haluan luottaa hallituksen toimiin, vaikka nyt en kansaedustajana voikaan vaikuttaa asioihin, kuten saatoin tehdä kymmenisen vuotta sitten.

Samalla tiedän sen, kuinka valtavasta kokonaisuudesta pandemian hoidossa ja sen seurauksissa on kyse. Siinä voi olla aseellista sotaakin suuremmasta uhasta kyse. Siksi uusien hävittäjienkin hankintaa olisi siirrettävä tämän uhan edessä. Rahaa on tarvittaessa oltava ja paljon. Kykenevätkö poliitikkomme tähän?

Kukaan ei ole nyt hyökkäämässä aseellisesti maahamme ja hornettimme ovat vielä vuoden ja enemmänkin huippukunnossa. Mutta uhka tuleekin nyt viruksen muodossa. Haluan tämän torjuntaan nyt kaikki mahdolliset toimet. Tässä en ryhdy niitä kuvailemaan, mutta haluan valtakunnallisten vastuunkantajien tiedostavan nytkin asia