Kynttilänpäivän iltamyöhällä Haapamäeltä

Tänään on ollut kynttilänpäivä. Sanonta ”kevättä kynttelistä” jopa sopi tähän lähes suojasään päivään. Toinen kansan sanonta on: ”Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauka Paavalina, niin ei ole kelpoa kesästä”. Kyllä nyt on jo joulun pakkasten myötä ollut niin paljon pakkasia, että eiköhän vain odoteta kelpoa kesää, vaikka nyt ei Paavalina paukkunutkaan eikä kylmänyt kynttelinä kuin asteen, parin, kolmen verran täällä Haapamäellä.

 

Kynttilänpäivä on viimeinen joulupiirin sunnuntai. Joulupiiri juhlajaksossa jatkuu vielä ensi lauantain kello 18.00 ehtookellojen soittoon asti, sitten alkaa koittaa jakso kohti pääsiäistä, vaikka se tänä vuonna onkin varsin myöhällä huhtikuussa, viikko eduskuntavaalien jälkeen. Tänään ei Haapamäellä ollut jumalanpalvelusta, minusta on tosi outoa ja väärin, että jumalanpalveluksista on käyty tinkimään. Tämä vaara on seurakuntaliitosten myötä olemassa. Kiinni olevat kirkot jumalanpalvelusaikaan eivät lupaa hyvää. Vaikka kirkossa olisi vain muutama henkilö, on se aina seurakunnan kokoontuminen, jossa Vapahtajamme on sanansa mukaan läsnä. Juuri siinä on jumalanpalveluksen arvo ja se ei todellakaan ole tyhjä asia.

 

Toki tänään illalla oli Haapamäen kirkossa tosi upea sellokonsertti, jossa olimme vaimoni kanssa mukana. Selloduo Anna-Maaria ja Olli Varonen soittivat arvokasta sellomusiikkia. Minulle läheisintä olivat A.Järnefeltin Kehtolaulu ja J.Sibeliuksen Soi kunniaksi Luojan monen muun esityksen rinnalla. Kiitokset esiintyjille! Teidän upeassa musiikissanne loisti kynttilänpäivän valkeus!