27.10.16



Poikittaisliikenteellä autettaisiin maakuntia ja Suomea nousuun


Julkistetut suunnitelmat junaliikenteen järjestelyistä eivät lupaa muualle tulevaa uutta hyvää maamme leveimmällä kohdalla tapahtuvalle raideliikenteelle. Vaikka Haapamäen raideliikennealueen osalta on luvassa liikenteen palaaminen lähes ennalleen viime pääsiäiseen saakka olleeseen määräänsä Keuruu-Tampere välisessä liikenteessä, ei poikittaissunntaisessa liikenteessä Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki ole luvassa mitään lisäyksiä. Tästä menettiin kevättalvella 14 junaa viikossa.


Maamme liikennepolitiikassa ei kyetä näkemään riittävästi poikittaissuuntaisen liikenteen merkitystä. Tältä osin lentoliikenne on puuttunut jo pitkään. Huolimatta siitä, että tietyillä osuuksilla linja-autoliikenne toimii hyvin, kuten nyt tapahtuu liikennöitsijöiden ansiosta esimerkillisesti Keuruun keskustaajaman ja Jyväskylän välillä, on samaan aikaan tapahtunut menetyksiä bussiliikenteessäkin maaseudulla ja mm. välillä Jyväskylä-Keuruu-Pori. Maaseudulla on jatkuvasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta entistä vaikeampaa elää ilman omaa autoa. 


Tiedän, että Suomessa suunnitellaan parhaillaan sekä dieseliä että sähköä vaihtoehtoina käyttävää hybridiveturia. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi Inter-Cityjunaparin liikennöinnin välille Vaasa-Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Joensuu. Tällöin pitkällä matkalla läpi Suomen ei tarvittaisi alituisia junanvaihtoja ja junassa olisivat tarjolla myös raideliikenteen muut palvelut. Haapamäen raideliikennealue keskellä Suomea voitaisiin ottaa kovaan käyttöön hybridiveturin avulla myös tavaraliikenteessä, kun ei tarvittaisi veturien vaihtoja. Puutavaraa haluttaessa voisi kuljettaa vaikkapa Alavudelta ja Ähtäristä suoraan samalla vedolla Äänekoskelle.


Suomessa tulisi tajuta maakuntien väliset liikenneyhteydet elinvoiman ja kehityksen moottorina myös länsi-itä-länsi suunnassa. Näin kyettäisiin kehittämään maakuntien välistä vuorovaikutusta ja ennen kaikkea synnyttämään uusia toimintoja. Saatettaisiin jopa estää eteläisen Suomen ruuhkautumista ja maakuntien elinvoiman valumista pääkaupunkiseudulle.

Suunnittelijoiden näkökulma on nyt liian kaventunut vain maamme pitkittäissuuntaiseen ajatteluun kohti etelää ja pääkaupunkia.


Valitettavan selvästi tämä näkyy yhteisessä omistuksessamme olevassa junaliikenteen suunnittelussa. Konkreettinen osoitus tästä on juuri se, että ei haluta tai kyetä näkemään em. junareitin Vaasa-Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Kuopio/Joensuu/Savonlinna,Parikkala merkitystä. Reitti yhdistäisi kaikki pitkittäissuuntaiset radat ja ainakin seitsemän maakuntaa ja välillisesti monia muitakin maakuntia. 


Yliopistot ja muut oppilaitokset voisivat entistä enemmän kehittää keskinäistä vuorovaikutustaan ja luoda edellytyksiä elinkeinoelämälle, yrittäjyydelle ja monille muille toiminnoille, kun poikittainen liikenne olisi runsaampaa ja nykyistä toimivampaa. Maakuntien elinvoiman kasvulla poistettaisiin työttömyyttä, laitettaisin pyöriä pyörimään ja saataisiin koko Suomea nousuun.



Korkea myyntivero estää puukauppoja


Maaseudun Tulevaisuudessa metsänomistaja Pekka Vainikka Lappeenrannasta kirjoitti 12.10.2016 kotimaisen puunkäytön lisäämseksi ja metsien kasvun hyödyntämiseksi. Hän osoittaa hyvin sen, että kotimaisen puunkäytön 10 miljoonan kuution vuotuisella lisäämisellä saataisiin kantoraha-, hakkuu-, kuljetus- ja  jalostuksen yhteistuloina 1,5 - 1,9 miljardia euroa lisää kansantalouteen. Uskon kerrnnaisvaikutusten vielä nostavan hyvää tulosta tästäkin merkittävästi ja samalla poistuisi työttömyyttäkin. 


Miten puu saataisiin liikkeelle? Miksi puukauppa käy kangerrellen ja puuta halutaan tuoda ulkomailta? Henkilökohtaisesti koen puukaupan vahvaksi jarruksi korkean puun myyntiverotuksen, mikä vie kolmanneksen kauppahinnasta. Tämä este vaikuttaa vahvasti varsinkin nyt, kun kantohinnat eivät ole nousseet tällä vuosikymmenellä. Erityisesti kuitu- ja energiapuun hinnat ovat tunnetusti varsin heikot. Omatkin energiarisukasani näyttävät jäävän mätänemään, ostajia tai edes ilmaiseksi hakevia ei nyt ole.


Mielestäni olisi heti harkittava puukaupan verotuksen siirtämistä pääomatulojen verotuksesta yritysverotuksen pariin. Tämä huojentaisi kolmanneksella verotusta ja olisi omiaan edistämään kotimaisen puun kauppaa. Uskon tällä saatavan tuon Pekka Vainikan esittämän puukaupan lisäyksen ja noin kahden miljardin euron rahavirran kansantalouteen.


Vielä parempi ratkaisu olisi nähdä metsätalouden omaleimaisuus ylisukupolvisena elinkeinotoimintona ja yksinketaisesti puolittaa sen tuloverotus. Tämä voitaisiin tehdä pääomaverotuksenkin puitteissa, jos metsätalous halutaan siinä pitää. Verotuksellinen este puukaupoilta eliminoituisi. Samalla väitän, että verottaja saisi puunkäytön lisäämisen myötä paljon nykyistä enemmän verotuloja. Pyörät saataisiin maaseudulla ja kansantaloudessa pyörimään oikeaan suuntaan. Tässä tarvittaisiin valtiomiestaitoa, jota Vainikka kyselee. Nyt kysyn, löytyykö sitä?












Suomessa mahdollistettava lisääntyvä puunkäyttö

Suomen taloudellisen nousun mahdollistaa kestävällä tavalla metsiemme uusiutuva puu.
Kotimaassa puun käyttöä voitaisiin lisätä merkittävästi ulkomaisen energian käytön asemesta.
Näin saataisiin rahan kiertotaloutta maaseudulle ja kotimaahan tuntuvasti nykyistä enemmän.
Kansantalouden kannalta on varsin lyhytnäköistä on käyttää ulkomaista kivihiiltä lämmön saamiseksi.

Suomessa puurakentamisen on mahdollisuudet ovat monet. Kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä käytössä. Puu on nousemassa esiin myös kerrostalorakentamisessa entistä voimakkaammin, eri asuntomessuilla asia on ollut näyttävästi esillä. Ruotsissa on kehitys on paljonkin Suomea edellä ja mm.Skellefteån kaupungista tässä löytyisi rohkaisevaa esimerkkiä.

Suomalaisen puun kaikkinainen käyttö edistää voimakkaasti kotimaista työllisyyttä ja luo puulle lisäarvoa monessa portaassa. Sahateollisuudessa vienti myös vetää ulkomaille. Samalla tulisi aktiivisesti etsiä keinoja mekaanisen puun jatkojalostukselle eri innovaatioin.
Varmastikaan kaikkia mahdollisuuksia ei ole löydetty saatika otettu käyttöön. Keski-Suomen liiton MYR:rin tulevaisuuden näköaloissa oli korostettu maakuntamme vahvuuksia mekaanisessa puunjalostuksessa mm. hyvän raaka-aineen perusteella.

Jos Suomessa edistettäisiin enemmän puuenergian käyttöä, myös sahojen purulle ja puunkuoren myynnille avautuisi mahdollisuuksia sähkön- ja lämmöntuotantoon metsähakkeen ja muun polttopuun rinnalla. Tämä osaltaan parantaisi sahojen kannattavuutta ja ehkäpä tukkipuun hintojakin. 

Nyt energiapuun ja varsinkin risuenergian osalta tilanne vaikea, kun lyhytnäköisesti ja kokonaiskansantaloudelliset vaikutukset unohtaen suositaan tällä hetkellä vielä edullisia tuontienergioita. Itsellänäkin risukasat odottavat kysyntää.Tilanne voi kuitenkin nopeasti muuttua maailmassa ja tuontienergiat voivat arvaattomastikin kallistua. Säätieteilijät myös ennakoivat tulevalle vuosikymmenelle perinteisiä kylmiä talvia Pohjolaan.Olemmeko varautuneet kotimaisen energian käytön lisäämiseen?


Lauri Oinonen
maakuntavaltuutettu (kesk)
Keuruu




20.10.16

Maailma ja me


Aihe: Maailma ja me 
 

Onko uusi kylmä sota kuumenemassa


Tänään hiljennyin kello 17.00 kuuntellemaan kotipihallani Haapamäellä Haapamäen kirkon kellojen soittoa Syyrian Aleppon uhreille. Tällaista en ole ennen kokenut. Rauhalliset sanomakellot puhuttelivat minua pihallani puuhastellutta naapuriani.


Elämme varsin kummallista aikaa maailmanpolitiikassa. Vaikka aina ennenkin on maailmalla jossakin sodittu kertoivatpa näistä uutiset tai ei, niin nyt tilanne on maailmassa uusi. Uutta on viime vuosina ollut se, että maailmanpolitiikan suurvalta Venäjä on osapuolena niin Ukrainassa kuin Syyriassakin.


On käsittämätöntä, että siviilit joutuvat kärsimään ja kuolemaan Syyriassa. Olipa politiikasta mitä mieltä tahansa, luulisi valtiollisella tasolla kunnioitettavan ihmisarvoa, jotta viattomat siviilit, joukossa paljon naisia ja lapsia eivät joutuisi vaaraan saatika tietoisesti sotatoimien kohteiksi. Tällaiset menettelyt ovat selkeästi kansainvälisia sodankäynnin etiikkaa sääteleviä Geneven sopimuksia vastaan mitä räikeimmin. Valtiollisten toimijoiden on ehdottomasti noudatettava tehtyjä sopimuksia.


Irakissa on käynnissä Isisin vastainen sota. On järkyttävää, että siviilejä aiotaan käyttää ja on jo nyt käytetty ihmiskilpinä Isisin toimesta. Tämä ei ole oikein, vaikkka Isis ei aikoisikaan toimia Geneven sopimusten mukaisesti. 


Yhdistyneet Kansakunnat ovat nyt suurempien haasteiden edessä kuin vuosikymmeniin. Turvallisuusneuvoston veto-oikeus on liian suuri tekijä silloin, kun valtio vaarantaa siviilien elämää. Juuri nyt tulisi suurvaltajohtajien asettua yhteisen pöydän ääreen ja lopettaa sotimiset.