31.1.16

Katoaako kuntien ääni uudessa maakuntamallissa?





Katoaako kuntien ääni uudessa maakuntamallissa?



Suomeen on suunnitteilla ensi näkemältä oikein hyvältäkin tuntuva itsenäinen maakuntahallinto. Ensi näkemältä tämä myös näytti parantavan demokratiaa ja kansalaisten vaikutusvaltaa. Mutta nyt asiaan paneuduttua, onkin herännyt monia kysymyksiä. Kuinkahan tässä voikaan lopulta käydäkään?


Asiaan törmättiin Keuruulla kaupunginvaltuuston seminaarissa. Tulisiko esimerkiksi Keuruulta välttämättä yhtään maakuntavaltuutettua? Näin voisi hyvinkin käydä äänten hajotessa tai äänestettäesä muulta olevia ehdokkaita. Vaalihan olisi maakunnallinen. Vaalionni tai todennäköisimmin epäonni sanelisi vastauksen. Myös jatkuvuus olisi epävarmoissa käsissä vaalionnen vaihdellessa.


Nyt kunnat valitsevat väkilukuunsa suhteutetusti edustajansa maakuntavaltuustoon. Keuruulta on kolme maakuntavaltuutettua,  naapurista Multialta on yksi ja kaikista kunnista

suhteessa väkilukuun. Mikään kunta ei jää ilman. Jokaisella on myös omasta kunnasta henkilökohtainen varajäsen. Kuntien valinnat perustuvat kunnallisvaalituloksiin. Maakuntien päätäntävalta nousee nyt lähtökohtaisesti kunnista ja samalla tulee alueellinen edustaminen suoraan ja poliittinen katsonto välillisesti turvatuiksi. Nyt maakunnallisessa valtuustossa toimivan ei tarvitse hävetä

oman paikkakuntansa asioiden esiintuomista, koska on kuntansa edustaja. Uudessa maakuntahallinossa tämä näkökulma lähtökohtaisesti poistuisi.


Sairaanhoitopiireissä on vastaava käytäntö. Maakuntien reunoiltakin ovat edustajat. Myös muissa maakunnallisissa elimissä noudatetaan samoja periaatteita.

Vaikuttajien joukko on monipuolinen. Miten sattuisi käymään jatkossa? Sitä tienne kukaan. Esitetty ajatus listavaalissa olisi jo periaatteessa potku kansanvallan kasvoja vastaan, koska äänestäjien valta valita henkilöä kaventuisi ja äänestäjä voisi lähinnä valita vain puolueiden tai vaalilistojen kesken. Henkilövalinta itse asiassa siirtyisi puolueille. Nämä asettaisivat ehdokkaat listoille sijajärjestykseen haluamillaan perusteilla ja suhteessa puolueen saamaan äänimäärään kärjestä alkaen tehtäisiin valinnat.


Maakuntahallinto on itsessään hyvä asia, koska Suomi muodostuu maakunnista. Suomi on todellakin paljon enemmän kuni pääkaupunkiseutu tai ruuhka-Suomi. Maakuntia, maaseutua ja niiden ihmisiä on puolustettava. Tähän on tarvetta entistä enemmän. Mutta miten tämä vastaavasti saadaan toimimaan maakunnissa? Tätä kysymystä ei pidä väheksyä. Nykyinen käytäntö sisältää lähtökohtaisesti kuntien ja niiden asukkaiden asioita, joita ei uudistuksessa saa menettää. Jokainen ihminen on tärkeä, se ei saa unohtua.








24.1.16

Koskikarat ovat palanneet Riuttakoskelle

Eilen samoilin Multianjoen maisemissa Riuttakoskella. Lunta oli 5-10 cm, joten ihan kävellen pystyi liikkumaan. Hötylumessa sen enempää suksista kuin lumikengistäkään ei olisi ollut kuin haittaa. Pakkasta oli vain muutama aste, joten sää luonnossa kulkemiseen oli hyvä.

Multianjoki ei jäädy kovillkaan pakkasilla. Eniontään pikkulinnun kantavaa jääriiterttä saattaa kuitenkin olla kuten eilenkin äskeisten kovien pakkasten jälkeen.


Joenmutkan sulassa sahin ahavennossa havaitsin jotian mustaa liikettä. Ensin luulin havainneeni saukon, kun joenrannan lumessa oli saukon jälkiä. Hiivin lähemmäksi ja ilokseni havaitsin kaksi koskikaraa hyppelemässä jäärritteen päälle ja aina väliin pulahtavan kylmään veteen. Koskikara on lähes uhanalainen Lapin lintu, joka tulee keskiseen Suomeen koskiin talvehtimaan.


Aiemmin koskikarat olivat jokapäiväinen havainto, jos Riuttakosken sillalta vilkaisi koskelle. Nyt viime aikoina en ole niitä havainnut, vaikka olen useastikin etsinyt.

Ilahduin näkemästäni, jotain tuttua oli tullut takaisin. Riuttakoski elää sydäntalvellakin.

19.1.16

Talvenselän taittuessa

Heikinpäivä on jo myöhäisillassaan. Matkustan junalla seminaariin Helsinkiin Finlandiatalolle. Teemana on "uusi kunta". Kunnallisen luotamushenkilön roolissa minä ja monet muut olemme joutuneet tekemään paljon turhaa työtä kunta- ja soteuudistusprosesseissa. Pelkään, että näin tulee edelleenkin jatkumaan. Perustuslakiasiantuntijat esittävät jälleen kritiikkiä nyt ehdotettuihin malleihin ja poliittinen eteneminen ei ole olleenkaan selvää.


Viime päivät ovat Keski-Suomessa olleet kylmiä. Koska maisemassa on vain vähän lunta, pelkään maastossa arvaamattomissa kohdissa vesiputkien jäätymistä. Siksi olen laskenut hieman vettä jatkuvasti raanasta. Vaikka se maksaakin, on sittenkin helpompi prosessi kuin putkien sulatus. Muoviputkia ei voi yksinkertaisesti valitettavasti sähkölläkään sulattaa toisi kuin metalliputkia.


Ylihuomenna on on myös Metsäakatemian käyneiden kokoontuminen englanninkieliselle aamupäiväbrunssille 40 euron hintaan. Bioteollisuus on esillä jälleen.

Äitini sanoi:"Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauka Paavalina, niin ei ole kelpoa kesästä". Nythän kuuluukin olla pakkasia. Talveselkä on kuitenkin taittunut, karhu käängtää kylkensä ja karjan talviruoka saa olla puolessa.



1.1.16

Tarinaa Keuruusta

Tarinaa Keuruusta uudenvuodenpäivän illalla 2016



Keuruu on ollut etelästä käyvien pirkkalaisten metsästysseutua jo keskiajalla. Jonkin verran eränkäyntiä ja asutusta tuli myös Savosta. Heimot kohtasivat Keuruulla ja siksi kansan suussa kehittyi puhtain suomenkieli myös tunnetusti Keuruulla, jota monet vaikuttajat kävivät rautatien valmistuttua Haapamäelle vuonna 1883 oppimassa Keuruun seudulla. Vakinaisen asutuksen tiedetään alkaneen ainakin 1500-luvulla, tuolloin kirkkomatkat tehtiin Keurusselän ja Näsijärven vesistöjä pitkin Pirkkalaan. Pian kirkkomatkat kuitenkin lyhenivät puolella Ruovedelle. Oma kappeliseurakunta ja ensimmäinen kirkko saatiin Keuruulle nykyisen kirkonkylän paikalle Keurusselän ja Tarhian yhdistävän Lapinsalmen länsipuolelle vuonna 1624.

Laajalti ulkomaita myöten tunnettu Keurun vanha kirkko, järjestyksessään kolmas alkluperäisen paikoilla rakennettiin tunnetun pohjalaisen kirkonrakentajan Antti Hakolan toimesta vuonna 1759. Tämä on kesäisin  erittäin suosittu vihkikirkko kautta maan tuleville vihkipareille. He haluavat myös viettää muistorikkaat hääjuhlansa Keuruun luonnonkauniin maiseman ympäröimissä juhlapaikoissa.

Keuruun nykyisessä seurakunnassa on myös 1700-luvun lopulla valmistunut Pihlajaveden erämaakirkko salskeitten honkien keskellä Pihlajaveden reitin äärellä lähellä Pihlajavesi-nimistä järveä. Tämä on myös erittäin suosittu vihkikirkko kesäaikaan. Jotkut avioparit haluavat tulla vihityiksi siellä talviaikaankin suomalaisen talvisen metsämaiseman ympäröimässä hirsikirkossa. Opetusneuvos Yrjö Karilaan Pikkujättiläinen nimesi jo vuosikymmeniä sitten Pihlajaveden erämaakirkon yhdeksi Suomen seitsemästä matkailuihmeestä. Ristikirkon länsisakarassa ovat havaittavissa veistetyllä hirsiseinällä tummat ihmishahmot. Näiden synnystä on eri selityksiä, mutta mikään ei ole vakuuttanut ihmettelijöitä lopullisella varmuudella.

Keuruu on kahden taajaman vireä yli 10 000 asukkaan laaja-alainen keskisuomalainen seutukaupunki kolmen maakunnan Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan solmukohdassa. Lähes 7000 asukkaan keskustaajaman ohella kaupunkiin on aina kuulunut rautateiden risteysaseman synnyttämä nykyisin noin 2000 asukkaan Haapamäen taajama, jossa on myös kymmenkunta menestyvää teollista yritystä. Näiden tuotteista kotimaan markkinoiden ohella merkittävä osa menee vientiin eri maanosiin.

Keuruun keskustaajama on vahva kaupan keskus erityisesti vähittäis- ja autokaupan osalta, asiakkaita tulee kolmen maakunnan alueilta. Keuruun matkailu nojaa vanhaan ja uuteen. Lähes jokainen suomalainen on lukenut Otavan Keuruun kirjapainossa painettuja oppikirjoja. Kirjoja painetaan edelleen ja pääosa tuotannosta menee nykyisin vientiin.

Vanhaa ovat em. vanhat puukirkot ja monet kylien historialliset maalaistalot ympäristöineen sekä kansainvälisesti ainutlaatuinen rautatiehistoriallinen elävä kulttuurimiljöö Haapamäen risteysasemataajamassa. Haapamäen Höyryveturipuistoon on sijoitettu lähes kaikki maamme jäljellä olevat höyryveturit. Haapamäki on ollut myös eräs maaseudun ensimmäisiä oppikoulupaikkakuntia maassamme ja vanha yhteiskoulurakennus vuodelta 1909 on eräs maakuntien upeimpia hirsirakennuksia kirkkorakennusten rinnalla.

Keuruun keskustaajamassa on säilytetty ns. Vanhan Keuruun alue vanhan ja uuden kirkon, kotiseutumuseon, Suomen kauneimmaksi nimetyn Keuruun aseman ja vanhan pappilan kunnostettujen rakennusten muodostamalle alueella. Tähän liittyy myös muita rakennuksia Tarhiajärven rantamaiseman ja keskustaajaman kaupallisten toimintojen suuntiin. Kesäisin alueella on monia taidenäyttelyitä.

Keuruun kaupungissa on yli 200 järveä ja merkittävin osa keskustaajamasta on neljällä Keurusselän saarella (ainutlaatuista koko maassa) ja muu osa taajamasta on mantereella joko Keurusselän tai Tarhian rantamaisemissa. Keurusselkä yhdistää Keuruun ja Mänttä-Vilppulan. Noin 30 kilometrin mittainen matka voidaan taittaa sulan veden aikana ainutlaatuisesti Elias Lönnrot- nimisellä siipirataslaivalla joko reittiaikataulun tai tilausliikenteen muodoilla. Myös omilla veneillä matka voidaan tehdä turvallisesti, jos noudatetaan viranomaisten asettamia laivaliikenteen merimerkkien vesiteitä. Laivalaitureita on mm.Keuruun ja Mäntän satamissa sekä Viikinhovin, Isohiekan ja hotelli Keurusselän rannoilla. 

Hotelli Keusselkä on ollut valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin tunnettu Keuruun matkailun merkittävin yritys, jonka perinteet alkavat jo vuodesta 1949 vanhan Lomahotellin funkkistyylisen ja kunnostetun rakennuksen merkeissä. Nykyaikainen Kerusselän rantarinteen mäntymetsänn rakennettu yli 200 metriä pitkä uusi hotellirakennus on rakennettu 1970-luvun lopulla ja rakennusta on uudistettu ja kunnostettu eri aikoina kuten mm. vuonna 2015. Keurusselän Lomaharjun 30 lomamökkiä ovat hotellin välittömässä läheisyydessä. Alueella on runsaasti kaavoitettua rakennusoikeutta ja alueen kehittämisen mahdollisuuksia on edelleen runsaasti.

Keurusselän alueelle on muodostunut erittäin merkittävä majoituskapasiteetin tarve Mäntän taidekeskus Göstan avautumisen myötä. Tällä hetkellä kohteen vierailijoita joudutaan ohjaamaan Tampereelle ja Jyväskylään yöpymään. Matkailun kehittämisessä tulisi luoda kokonaisuus Göstan, hotelli Keurusselän ja Haapamäen höyryveturipuiston kesken ja liittää tämä Tampereen ja Ähtärin valtakunnallisesti merkittäviin matkailuvirtoihin.

Tulevaisuus odottaa tekijöitään!

Lauri Oinonen