FW: Kesäkuussa helluntain aatonaattona

Kevätkesän juhla helluntai ansaitsee asemansa


Kristikunnan kolmas suuri juhla, helluntai, on ensi sunnuntaina. Yhden pyhäpäivän juhla sunnuntaina jää kansankansan tajunnassa huomaamatta. Helluntain viettoon ei koskaan ole liittynyt sellaista valmistelua tai puhumattakaan kaupallisuutta kuin liittyy jouluun ja pääsiäiseen. Ehkä näin ollut hyväkin. Mutta silloin, kun helluntai oli kahden pyhäpäivän juhla, se huomattiin. Vielä 1970-luvulle saakka oli helluntai sunnuntaina ja maanantai, toinen helluntaipäivä, oli myös kirkollinen juhlapäivä jumalanpalveluksineen.

Sitten käytäntö, jota kesti pari vuosikymmentä, jolloin helluntai oli edelleen kahden pyhäpäivän juhla. Itse helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen juhla 50 päivää pääsiäisen jälkeen oli edelleen oikealla paikallaan, mutta toinen helluntaipäivä siirtyi aattoon launtaille ja siitä kalentrissa käytettiin nimitystä helluntain valmistuspäivä. Muutoinkin työmarkkinapoliittisista 1970-luvulla siirryttäessä viisipäiväiseen työviikkoon,oli muutettu kirkollisten juhlapäivien sijoitusta vuosisataisilta paikoiltaan. Loppiainen, jonka paikka on kuuden tammikuuta,siirtyi launtaille. Joka oli joko kuudes tammikuuta tai sitä seuraava lauantai. Samoin helatostai siirrettiin launtaille kaksi viikkoa ennen helluntaita.

Kirkollisten juhlapyhien siirtoa työmarkkinapoliittisista syistä kritisoitiin jo alusta lähtien ja suomalaiset siirrot 1970-luvulla poikkesivat kansainvälisistä käytännöistä ja siksi paineet juhlapyhien palauttamiseksi perinteisille paikoilleen kasvoivat. Myös elämä kävi jotenkin yksitoikkoiseksi, jossa viisi työtä ja kaksi vapaata seurasivat toisiaan ilman perinteistä juhlapyhien tuomaa vaihtelua. Vain joulu, itsenäisyyspäivä ja vappu toivat vaihtelua, koska ne olivat kalenterissa aiemmilla paikoillaan.

Vihdoin 1990-luvun aikana paineet juhlapyhien sijoittamiseksi perinteisille paikoilleen, tuottivat tulosta. Loppiainen palasi tammikuun kuudennelle ja helatorstai, Kristuksen taivaaseen astumisen päivä, tuli Raamatun pelastushistorian mukaisesti 40 päivää pääsiäisen jälkeen oikealle paikalleen torstaille. Helluntai menetti kuitenkin toisen pyhäpäivänsä, helluntaimaanantai ei palannut. Näin kevätkesän suuri juhla, jolla oli vuosisatojen ajan sijansa suomalaistenkin elämässä, paljolti katosi käytännön elämässä ja kansan tietoisuudessa. Mielestäni tämä on vahinko, joka tulisi korjata.

Vanha raikas sanonta kuului:"Nyt on helluntai, suvisunnuntai, kevät tautisen talven jo voitti!" Haluan, että kevätkesäämme palaisi kahden pyhäpäivän helluntai takaisin. Jumalanpalvelusten tulisi olla molempina päivinä ja keväisessä maisemassa kirkonkellojen äänen soisi kuuluttavan kevätkesän suuren juhlan, helluntain kirkasta juhlasanomaa tulevinakin aikoina.


Lauri Oinonen
Keuruu