Keurusseudun musiikkikesä huipentui Pihjlaveden vanhassa kirkossa

Tänään torstaina täyttyi Pihlajaveden vanha kirkko , joka tunnetaan myös Erämaakirkkona Keuruun Riihosta lähteneen Lauri Rantamoijasen sellokonsertin merkeissä. Ohjelmalahtiset loppuivat kuten melkein penkkien istumapaikatkin. Sellistin pikkuserkku antoi panoksensa iltaan kitarallaan sellonsoiton välissä.

Tämä Lauri Rantamoijasen konsertti päätti juhannusviikolla alkaneen torstai-iltojen musiikkitilaisuudet Pihlajaveden vanhassa kirkossa. Ilmeisen paljon konserttiyleisöstä oli tullut kauempaa tai oli kesävieraita, sillä en tuntenut kovinkaan montaa yleisön joukosta. Puukirkossa on hyvä akustiikka 1700-luvun lopulta. Ihmettelin kirkon penkissä kuinka ihmeesä kirkon penkit on 1930-luvulla sisätilojen uudistuksessa tehty ahtaiksi ja tunnin konserttikin kuten jumalanpalveluksetkin muodostuvat osin ongelmallisiksi.

Multian kesän viikko erilaisine musiikkitapahtumineen päättyi viime sunnuntaina Helsingin barokkiorkesterin konserttiin. Samoin Keuruun musiikkikesä on ohitse päättyyen viime launtaina Ilmoniemen Keuruun kirkossa olleeseen kirkon täyteiseen konserttiin. Petäjäveden vanhassa kirkossa, maailman kulttuuriperintökohde, musiikki jatkuu vielä elokuun puoliväliin, muistaakseni keskiviikoiltaisin. Aion kerran kesässä käydä Petäjäveden vanhassa kirkossakin, jossa pewrinteisesti on kesäisin pidetty myös seurakunna jumalanpalvelukset.

Nyt muistin, että onhan Keuruun vanhassa kirkossa 15. elokuuta kuten vastaavana päivänä viime vuonnakin Eila Pienimäen konsertti. Tuolloin olin tulossa Jyväskylästä kuntapuheenjohtajien päiviltä ja huomasin väentungoksen Keuruun vanhan kirkon ympärillä. Menin uteliasuuttani paikalle. Monet joutuivat kääntymään pois, elleivät olleet ennalta ostaneet lippua. Lipunmyyjä naisten muodin parissa yrittäjänä ja suunnittelijana toimiva  Anneli Merkku, sanoi minulle, että kyllä sinä Lauri jostakin lehterin sopukasta seisomapaikan löydät, löytyi jopa ahdas istumapaikkakin pylvään takaa.

Keuruulla kansa täytti Eila Pienimäen konsertissa Keuruun vanhan kirkon viimeistäkin lehterin hämärää sopukkaa myöten. Pääosa Eilan kuulijoista on tullut tuntemaan hänet 1950-luvun viihdetaitelijana, nyt Eila Pienimäki on nuoremmille täysin vieras nimi. Mutta niin on kadonnut se kulttuurimaisemakin, joka käy ilmi Eilan tunnetuimmasta laulusta "Luona vanhan veräjän".

Viime kesänä minulla oli hieno lauantaikesäillan kulttuurikokemus Hämeenkyrön viljavissa ja upeissa maisemissa Sillanpääooppera Myllykolulla. Oopperalipun tarjosi noiden maisemien mies Jouni Koskela, joka työskentelee Pirkanmaan liitossa ja tapaamme usein Pori-Parkano-Haapamäki ratatyöryhmän merkeissä. Lähdin Hämeenkyrön matkalle hyvissä ajoin tutustuen tuttuun Ruoveden kirkonkylään jatkaen Kurun, Viljakkalan ja Kyröskosken kautta Myllykolun maisemiin.

Netin ja Jounin neuvoilla en olisi osannut paikalle, en taatusti, niin mutkaisen taipaleen takana F.E. Sillanpään joulupakinoista aikanaan koko kansalle tutuksi tullut Myllykolu on. Hämeenkyrön kirkon pihalla kyselin pariskunnalta tietä oopperapaikalle, he sanoivat reitin olevan nin vaikean, että he lähtivät edelläni ajaen oppaiksi. Lähellä kotiaan he sanoivat, että nyt osaat, kun menet vain autojonen perässä. Mutta jonossapa olikin kärjessä paikallinen maanviljelijä, jonka perässä menimme koko pitkä jono hänen navetan takapihalleen! Sieltä kuitenkin viljelystie vei takaisin kylätielle ja aivan Myllykolun tienhaaraan, jossa jo oli ensimäinen opperaopastekin.

Heinäkuun viiimeiseen viikonvaihteeseen päättyy kesä monissa toiminnoissa. Tiekirkot sulkeutuvat tuolloin, onneksi kesän viimeisenä turistina ennätin tuolloin tutustua Kurun kirkkoon, missä en ollut aiemmin käynytkään. Mutta vielä on kesää jäljellä elokuussakin! Monille alkavat juuri elokuussa kesälomatkin!