Suomen poikittaissuuntaisesta junaliikenteestä

Poikittaissuuntainen junaliikenne kovaan käyttöön

Suomen junaliikenne tulee nähdä toimivana verkostona koko rataverkostolla kautta maan. Erityinen ongelma on poikittaisliikenteen vähäisyys ja sen jatkuvat heikennykset. Junaliikenteessä olisi suuria mahdollisuuksia, jos sitä haluttaisiin kehittää kautta Suomen. Kokonaisnäkemys hämärtyy ja lopulta puuttuu, kun tarkastellaan vain rataosia ja heikennetään sekä lopetetaan niiden junaliikennettä.

Matti Koistinen kiinnitti Helsingin Sanomissa 12.11. aivan aiheellisesti huomiota mm. Pieksämäki-Joensuu kiskobusseilla nykyisin tapahtuvan junaliikenteen lakkautusaikeisiin. Hänen esittämä keinonsa maakunta- ja kuntarahoitteisesta junaliikenteestä on puolestaan epärealistinen, koska rahaa tällaiseen ei ole eikä tule olemankaan. Kuntien talous on tiukoilla ja maakuntien rahat ovat riittämättömät.

Mahdollisuus avautuu kuitenkin liikenteen kehittämisen ja kehittymisen kautta. Sujuva poikittaisliikenne juuri junan avulla on mahdollista ja välttämätöntä, jos haluamme ilmastopolitiikassa ryhtyä puheiden sijasta tekoihin. Hallitusohjelma suorastaan velvoittaa nopeina toimina ottamaan nyt vähäliikenteiset ja jopa suljetutkin radat käyttöön. Näin ilmastopolitiikassa siirryttäisiin puheiden sijasta konkreettisiin tekoihin ja samalla nopeimmin ja edullisimmin poistettaisiin ruuhkaratojen pullonkauloja.

Aiemmin maamme poikittaisliikenne nähtiin kokonaisuuksina, joissa yhteydet toimivat ilman monia junanvaihtoja, mikä paransi matkutusmukavuutta. Haluan harkittavan kahta päivittäistä IC-junaparia reitille Vaasan satama-Seinäjoki-Haapamäki-Pieksämäki-Joensuu. Tästä voisi Huutokoskella irrottaa Savonlinnan ja Parikkalan kautta Imatralle menevän yksikön ja tämä vastaavasti palatessa liitettäisiin Haapamäen kautta Vaasan satamaan menevään junaan. Reitti tarjoaisi siis kansainvälisiäkin logistiikan ja liikkumisen mahdollisuuksia.

Länsi-itä-länsi yhteydet alkaisivat toimia! Henkilöauton ei tarvitsisi olla pakollinen vaihtoehto. Poikittaisliikenteen kokonaisuutta lisäisi myös Pori-Parkano-Haapamäki radan kunnostus ja palauttaminen logistiikan ja henkilöliikenteen kovaan käyttöön. Porin suunnasta tulevat vaunut voitaisiin kytkeä Haapamäen risteysasemalla idän junaan ja vastaavasti irrottaa Haapamäellä paluusuunassa kulkemaan Poriin.

Poikittaisratakokonaisuus tarjoaa hätkähdyttävät mahdollisuudet. Yhdeksän maakunnan alueilla kulkeva kokonaisuus yhdistäisi viisi pitkittäisuuntaista rataa toimivaksi verkostoksi. Juuri tätä tarvitaan ykköstoimena ilmastopoliittisiin tekoihin. Sähköistämättömät rataosuudet tulisi sähköistää pikaisesti, vaikka liikennettä voisi hoitaa jo nytkin agregaattivaunujen avulla dieselvedollakin.

Lauri Oinonen