Juhannuksena 2020

On juhannuspäivä vuonna 2020 j.Kr. Käytän tietoisesti perinteistä merkintää ajanlaskussamme. Hellettä on ollut viime päivinä ja saattaa riittää mahdollisten ukkossateiden kera kokokesäkuun loppuun saakka. Luomisen voimavarat ovat ihmeelliset. Vaikka maa kylvöjä tehtäessä on ollut pölyävän kuivaa, ohran ja kauran jyvät kuivasta pellostakin löytävät kosteutta itääkseen. 

Helteet ovat kuivana kesänä vaara metsäpalojenkin osalta.  Lentokoneilla voidaan havaita tehokkaastikin jo alussa olevat palotkin. Vuosituhannen alussa tällaisilla keskikesän helteillä olin Multian Riuttakoskella haraamassa juurikasvirivien välejä, kun huomasin muutaman metrin päässä naapurikunnan Petäjäveden paloauton olevan menossa metsää kohti Riuttakoskentietä pitkin. 

En havainnut mitään tulipalon merkkiäkään, mutta lähdin kuitenkin autollani paloauton perään. Se kääntyi 300 metrin päässä Villinvuoren metsäautotielle ja puolen kilometrin päässä pysähtyi. Kysyin, mitä on tapahtumassa? Palomiehet kertoivat muutaman sadan metrin päässä Villinkosken luona Etelä-Pohjanmaan valvontalentokoneen havainneen tulipalon alun.

Tuolloin uusi Virve-puhelin ei yhdistänyt lentokoneesta Keski-Suomen hätäkeskukseen. Mutta lentäjä teki vanhanaikaista merkkiä ajamalla matalalla havaitsemansa palonalun ympäri kierroksia. Naapurini lapset huomasivat tämän ja heidän isänsä sotilaana arvasi sen, mistä on kyse. Hän ja perheen neljä lasta kiiruhtivat polkupyörin ja juosten kilometrin matkan paikalle ja aloittivat tehokkaan ensisammutuksen ja tekivät kännykällä palohälytyksen.  Multian palokunta saapui myös kohta, mutta ajoi Soutujoentietä joen väärälle puolelle ja joutui kantamaan joen yli kevyen palokaluston kohteeseen.

Samaan aikaan kuitenkin naapurini perhe isä, äiti ja neljä lasta olivat tehneet pienistä kuusista hosat, joilla saivat muutaman aarin maastopalon nopeasti rajattua jo ennen kuin Multian palokunta oli saanut moottoriruiskua ja letkuja toimintavalmiiksi. Palon rajaaminen pelasti tilanteen, mikä oli hyvin uhkaava. Multian palokunnan tehtäväksi jäi rajatun alueen sammutus vedellä, mitä oli Villinkoskessa aivan vieressä. Petäjäveden paloauto jäi kauemmas varmistamaan tilanteen mahdollisista kipinöistä syttyvistä paloista, eikä kävelijöiden vuosisatainen metsäpolku olisi autolla ajamista mahdollistanutkaan. 

Nyt jo äskettäisissä metsänuudistustoimissa kadonnut polku oli 1700-luvulla reitti Multian mäntykankaiden tervatynnyreille Pohjanlahden rannikon satamiin sekä menneiden sukupolvien kirkkomatkojen reitti luoteen suunnasta Multian kirkon luokse sanan ja sakramenttien äärelle.

Jos metsäpalo olisi lähtenyt leviämään, olisi suurkatastrofi ollut valmis. Maasto oli hyvin kuivaa ja vauhtiin päästessään kuivassa metsässä metsäpalo voi edetä jopa 20 metriä sekunnissa räjähdysmäisenä latvapalona. Sammutusapua ei olisi saatu lähikunnista, koska kaikki niiden yksiköt ja Keuruun varuskunnan toimintavalmiusosasto olivat jo muissa sammutustehtävissä. Kun menin polkua pitkin palopaikalle, vastaani tuli kaksi nuorta miestä. Epäilen heidän heittäneen tupakantumpin varomattomasti maastoon. Lentokonehavainto ja naapurini perheen ripeä toiminta pelasti ratkaisevalla hetkellä suurkatastrofilta. Tuolloin minulla ei ollut metsävakuutustakaan.

Nyt jo vuosia sitten olen ottanut metsävakuutuksen ja suurimpana uhkana pidän helteisten kesien kaarnakuoriaisten riskiä. Jos helteet jatkuvat kaarnakuoriaiset voivat saada kolmet poikaset kesässä. Onneksi metsässä on havaittu pieniä lintuja kuusten kyljillä nimeltään puukiipijöitä, mitkä ovat tuon tuholaisen luontaiset hävittäjät. Multia ei ole vielä ainakaan uhkaavinta kaarnakuoriaisen aluetta, mutta hellekesät voivat muuttaa tilannetta.

Vakuutuksista korvausten saanti on puolestaan monimutkaisen byrokratian takana ja siksi olen luopumassa toissa talven tykkylumen aiheuttamien noin tuhannen puun korvaushakemuksesta, koska sain puista kuitenkin sahatavaraa, mikä taas mahdollisesti vähentäisi korvaukset omavastuun piiriin ainakin vakuutusyhtiön arviossa.

Helteisen juhannuspäivän blogini meni nyt metsään. Toivotan hyvää kesän jatkoa jokaiselle lukijalleni!