Suomen puolustusratkaisut kestävät

Suomen puolustusratkaisut kestävät, ei pidä hötkyillä

Juuri nyt uutisissa on ajatus mahdollisista tulitaukoneuvotteluista Ukrainan ja sinne hyökänneen Venäjän välillä. Suljetaanko Suomen ja Venäjän liikennettä? Suljetaanko nyt aluksi ilmailu Venäjän ylitse? Mielestäni kaikkiin näihin toimiin on nyt jos koskaan aihetta.

Mediat täyttyvät nyt Ukrainan uutisista ja EU:n sekä Yhdysvaltojen Venäjälle langettavista pakotteista. Mutta mihin nämä pakotteet todella pystyvät, onko niillä juuri lainkaan tavoiteltuja vaikutuksia? Vaikka ajat ovat muuttuneet, Venäjä on maa, mikä kykenee selviytymään todellisuudessa ilman länttä, pienet ongelmat eivät haittaa mitään. Tämä halutaan lännessä unohtaa. Sinänsä pakotteet ovat oikea ratkaisu, mutta tuskin tuottavat tulosta, mitä juuri nyt pikaisesti tarvitaan.

Suomessa on ymmärrettävästi virinnyt keskustelu Natoon liittymisestä. Olen perehtynyt pitkäaikaisesti aiheeseen ja monet käsitykseni olen joutunut laittamaan kuvitelmistani roskakoriin. Tunnen Naton sekä nykyisen että edellisen pääsihteerin ja olemme keskustelleet asioista. Olen kuvitellut jo koulupoikana Natoa vahvana sotilasliittona. Maantieteelliset faktat pysyvät, vaikka valtiotakin katoaa ja hallitsijoita vaihtuu. Tiedostan, että Natolla on oma ja tarpeellinen roolinsa Euroopan ja maailmankin politiikassa .Nyt ja jo aiemminkin Suomi olisi erittäin haluttu Naton jäseneksi.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomi suhteellisen täpärän kansanäänestyksen jälkeen tuli EU:n jäseneksi Tietoisesti ja tiedostamattaan suomalaiset etsivät siitä turvaa itää vastaan. EU ei ole kuitenkaan sotilasliitto. EU- maat ovat ulkoistaneet puolustuksensa Natolle ja paljolti ajaneet alas armeijansa. Poikkeuksia ovat USA ja Iso Britannia, joiden kanssa Suomella on kahdenväliset sopimukset. Tämä on huomionarvoinen turvallisuusfakta. Norja on myös vastuullisesti huolehtinut maansa sotilaallisesta turvallisuudesta.  Naton voimavarat ovat puolestaan sen jäsenmaiden armeijoissa. 

Ei ole olemassa sellaista valtiota kuin Nato, vaikka sillä ovat esikuntansa, joissa olen käynyt ja omin silmin nähnytkin sekä ulkoa että sisältä. Tuntui mahtavalta kuulla kreikkalaista kommodoria, jolla oli paljon "kultaa ja kunniaa" hihansuissa. Samoin saimme kuulla naisvirkailijan ranskankielistä puhetta Brysselissä ja ihan ilman tulkkausta millekään kielelle. Näin meitä suomalaisia pidetään sivistyneenä kansana, että jokainen meistäkin ymmärtää ranskaa! Emme paljastaneet taitojemme vajavuutta. Annoimme hänen jäädä käsitykseensä suuresta oppineisuudestamme, koska olemmehan nyt jo olleet EU-kansalaisia! Stten muutama sana EU:sta.

EU rauhan ja turvan yhteisönä tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että länsi- ja keski-Euroopan maat eivät sotisi keskenään. Tätä EU:n perusajatusta me suomalaiset emme tiedosta. Olemme sotia kokenut maa, mutta emme ole sotineet Keski- tai Etelä-Euroopassa ja siksi me vain etsimme turvaa itää vastaan. Vasta näinä viikkoina EU-maat alkavat katsoa itään mahdollisena uhkana. Euroopan maat kahdessa maailmansodassa kävivät sotia keskenään ja Neuvostoliitto oli länsimaille liittolainen Saksaa vastaan. Suomessa EU:hun liityttäessä haluttiin tiedostamatta etsiä myös turvaa idän mahdollista uhkaa vastaan.

Euroopan maat ovat enimmiltään kolmen viime vuosikymmenen aikana tehokkaasti ajaneet alas konventionaalista puolustustaan. Sana maanpuolustus on vain suomenkielessä. Muualla on vain sana puolustus. Euroopan maat siis ovat ulkoistaneet puolustustaan Natolle, minkä suorituskyvyt rakentuvat USA:n ohella kuitenkin jäsenmaiden puolustuskykyyn. Puolustus on EU-maissa nähty viime vuosikymmenet nähty lähinnä eri kriisinhallintaoperaationa.

Euroopassa halutaan unohtaa myös se tosiasia, että Yhdysvallat katsoo yhä enemmän länteen Tyynen valtameren suuntaan. Näin on ollut Pearl Harborin Japanin yllätyshyökkäyksen jälkeen ja tältä pohjalta voimme hahmottaa sekä Korean että Vietnamin sotia. Meiltä katsoen nuo näyttävät mielettömyyksiltä. Mutta Amerikasta katsoen tilanne on toinen. Taitaapa Tyyni valtameri olla merkittävämmässä roolissa kuin Atlantti. Tämä USA:n suuntautuminen Tyynelle merelle unohtuu meiltä.

Kiinan haasteet ovat USA:lle nyt entistä merkittävämmät ja siksi USA:n edellinen presidentti Donald Trump halusi joukkojensa siirroilla mm. Saksan ottavan itse vastuuta puolustuksestaan. Saksassa ja Euroopassa oltiin hädissään, kun USA:n joukkoja taannoin lähti Saksasta (Baltian maihin). NATO: n kolmesta perusajatuksesta olikin ykkönen Saksan pitäminen sotilaallisesti matalana sotilasliiton syntyvaiheissa. 

Nyt Ukrainan presidentti on pyytänyt sekä aineellista että sotilaallista apua lännestä. EU on osoittautunut humanitaarisenkin avunantamisessa kykenemättömäksi, vaikka nyt hätätilanne on pahentumassa EU-maiden käsiin, on alettu jo joitakin toimia. Nato on poliittisesti haluton, koska se ei halua joutua sotaan Venäjää vastaan.  Ukraina on jätetty lännen taholta ihan yksin. Julkilausumat olivat ennen sen paperin arvoisia, joille ne olivat kirjoitetut. Nyt bittien aikana julkilausumat eivät taida omata edes tätäkään. 

Jotkut ovat huolestuneita nyt Venäjältä kuuluneesta viestistä, että Suomen Natoon liittyminen johtaisi vastatoimiin. Tässä ei ole mitään uutta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on hienosti kommentoinut asiaa. On normaalissa elämässäkin naapurilla sananvapaus ajatella naapuristaan haluamillaan tavoilla. Tahdikkuus voi unohtua sitten puolestaan ja ikävää on, jos sen itse unohtaa. Hötkyilyyn ei pidä käydä. Jos naapuri hieman vaikka ärsyttäisikin ei ole viisasta käydä rikkomaan naapuruutta turhan takia. Maltti on aina valttia. Sillä on menty, vaikka joskus ikkunaa on ammuttukin eikä Keuruun poliisiakaan tällaiset ole kiinnostaneet, kun en löytänyt ammusta. Epäilemäni ampuja ei ole enää vuosikymmeniin ollut ammuskelemassa.

Suomi on ainutlaatuinen maa Euroopassa yleisen asevelvollisuuden ja sen tuottaman maanpuolustuksellisen reservin vuoksi.

Tämä tiedostetaan kaikkialla ja tämä realismi on turvamme. Turvallisuuspolitiikassa ei ole aihetta hötkyilyyn.