Asevelvollisuus ja varuskunnat on säilytettävä

 

 

ASEVELVOLLISUUS JA VARUSKUNNAT SÄILYTETTÄVÄ

 

Kesähelteillä on Sadankomitea julkistanut oman mallinsa tulevaisuuden maanpuolustuksesta. Lähtökohtana on porrastettu nykyisen maanpuolustuksemme asteittainen alasajo. Sadankomitea luonnollisesti esittää yleisestä asevelvollisuudesta luopumista ja rajuja varuskuntien ja joukko-osastojen lakkautuksia sekä luopumista kaikista varikoista. Mielestäni tämän jälkeen maahamme jäisivät jonkinlaiset kuvitteelliset puolustusvoimat, jotka eivät kuitenkaan olisi uskottavia miltään osin. Tavoitteen koko Suomen puolustuksesta saisi myös lähtökohtaisesti unohtaa, jos Sadankomitean mallista käytäisiin oppia ottamaan.

 

Keski-Suomen kannalta  Sadankomitean mallin mukaan toimittaessa menetettäisiin Keuruun ja Hallin varuskunnat sekä kaikki varikot. Tätä en voi pitää miltään osin edes minkäänlaisen keskustelun lähtökohtanakaan. Sadankomitea keskittäisi kaiken maavoimien koulutuksen Kajaaniin, Säkylään ja Kouvolaan, jonne myös siirtyisi Mikkelistä maavoimien esikunta. Merivoimat ja sen esikunta keskitettäisiin Kirkkonummelle. Ilmavoimien toiminta sijoitettaisiin Rovaniemelle ja Tikkakoskelle, jonne jäisi myös sen esikunta. Sadankomitea hylkäisi alue- ja yhteiskuntapoliittiset näkökohdat puolustuspoliittisessa keskustelussa.

 

Sinällään on tärkeää tietää, miltä suunnalta pohjimmiltaan tuulee, kun ajatuksia ja vaatimuksia puolustuksemme vähentämisestä ja varuskuntien ja varikoiden sulkemisista sekä yleisestä asevelvollisuudesta luopumisesta esitetään. Normaalioloissa ja syvän rauhan aikana on kevyttä ja helppoa esittää mitä tahansa. Mutta tilanteet voivat muuttua arvaamattomasti ja yllättävän nopeasti. Näin on käynyt parisen vuosikymmentä sitten Berliinin muurin murtuessa, Saksan yhdistyessä ja suurvaltanaapurimme Neuvostoliiton muuttuessa Venäjäksi ja sen kanssa yhteistyössä oleviksi IVY-maiksi sekä Baltian maiden itsenäistyessä. Kansanvälisen politiikan asiantuntijat ja poliitikot johtotasoillakaan eivät etukäteen edes muutamia kuukausia aiemminkaan osanneet näitä lainkaan ennakoida.

 

Myös sodat ainakin Euroopassa ovat yllättäneet hyvin täydellisesti niin poliitikot kuin asiantuntijatkin. Ne, jotka merkkejä vaaroista ennen sotia näkivät kuten mm. kenraali Mannerheim, vaiennettiin eikä heidän sanojaan haluttu kuulla. Jos uskottava puolustuskyky ja sen valmiudet ajetaan alas rauhan aikana, niin niitä ei ainakaan sodan aikana pystytä takaisin luomaan. Kaikki on oltava valmista niin hyvin koulutetun reservin kuin materiaalinkin osalta, jos todellista käyttöä jouduttaisiin tarvitsemaan. Olemassa oleva puolustusvalmius on jo parasta maanpuolustusta. Se jo pelkällä olemassaolollaan riittää kertomaan, että kenenkään ei kannata pahoissa ajatuksissa

lähteä tulemaan maahamme.

 

Nykyinen varuskuntarakenteemme on optimaalinen ja vastaa hyvin kaikkiin koulutustarpeisiin ja muihin tehtäviin, joita varuskunnille kuuluu. Kun ikäluokat pienevät, se tarjoaa mahdollisuudet kehittää ja antaa entistä parempaa ja myös yksilökohtaisempaakin koulutusta nykyisissä varuskunnissa kuin, jos koulutusta keskitettäisiin massatuotannon tapaisesti suuriin varuskuntiin. Niihin jouduttaisiin rakentamaan lisätiloja ja muualla ainakin maaseudun varuskunnissa tulisi tyhjiä ja vaikeasti hyödynnettäviä ja markkinoinnin kannalta ongelmallisia kiinteistömassoja. Täten valtionkaan kannalta ei mielestäni mitenkään järkevää käydä suunnittelemaan enää varuskuntien sulkemisia. Keuruun ja Hallin varuskunnilla niissä tapahtuvalla erikoiskoulutukselle on vankka sijansa maanpuolustuksemme kokonaisuudessa ja näiden työlle on annettava tuki ja luottamus tulevaisuuteen.

 

 

Lauri Oinonen

kansanedustaja (Kesk)

Puolustusvaliokunnan jäsen

Keuruu