4.7.10

heinäkuun kolmantena 2010



Tänään on heinäkuun ensimmäinen pyhäpäivä, viides sunnuntai helluntaista, apostolien päivä. On kaunis kesäpäivä ja pyhäpäivän rauha huokuilee ympärillä. Tulin juuri Pihlajaveden vanhan kirkon, erämaakirkon sanan jumalanpalveluksesta. Monet tietävät, että tämä kirkko sijaitsee komean metsän, ikihongikon keskellä. Muita kuin luonnon omia ääniä ei ole ymprillä. Jokainen käynti Pihlajaveden erämaakirkossa, jossa kesäajan jumalanpalvelukset pidetään, on elämys. Näin on aina uudelleen ja uudelleen.

 

Ensimmäisen saarnani pidin tuossa kirkossa jo kesällä 1971 elokuussa. Olin Multian seurakunnan kesäteologi ja esimieheni, Multian kirkkoherra Osmo Tarkki lomitti silloista Pihlajaveden kirkkoherraa Esko Töyliä ja Osmo Tarkki sitten lähetti minut teologian ylioppilaana toimittamaan Pihlajaveden seurakunnan juuri koulujen alkua edeltävän sunnuntain jumalanpalvelusta. Se oli minulle antoisa kokemus, joka antoi voimia heti seuraavana päivänä alkaneeseen uskonnon opettajan tuntiopettajan tehtävään Kiikan-Keikyän yhteiskoulussa. Jokainen myöhempikin käyntini Pihlajaveden erämaakirkossa on ollut voimanlähde elämään, olinpa sitten sanankuulijana tai palvelutehtävässä kirkossa.

 

Eilen Haapamäen surakuntasalilla vietettiin Lähetysavun 25-vuotisen toiminnan juhlaa. Sain olla avaamassa tapahtuman. Sitten heti kiruhdin Jyväskylään Pupuhuhdantielle toimittamaan taannoin Haapamäen lukiosta valmistuneen ylioppilaan ja hänen miehendsä lapsen kastetta. Vaimoni oli virren aloittajana kotikastetilaisuudessa. Kaste avautukoon koko rikkaudessaan jokaisena päivänä meille. Jumala hyväksyy meidät ja tahtoo olla meidän kanssamme. Heinäkuun suvessakin kesän luomisvoiman ja valon keskellä muistakaamme, että Jumala on meidät luonut ja tiemme on alkanut jo kasteessa valaistuna tienä!

 

Ei kommentteja: