Avustajana Pihlajaveden kirkon messussa

Tänään on rukoussuntai, mikä edeltää helatorstaita. Sain eilen kutsun tulla avustajaksi ehtoollisen jakoon Keuruun seurakuntaan kappeliseurakuntana kuuluvan Pihlajaveden kirkon kevätmessuun. Itsenäisenä vielä ollessaan Pihlajavesi oli 1960-luvun loppupuolella yli 2300 asukkaan kunta ja seurakuntana se oli oma kirkkoherrakunta 1990-luvun puoliväliin saakka säännöllisine jumalanpalveluksineen ja omine työntekijöineen.

Pappilassa asui kirkkoherra perheineen Koipijärven rannalla lähellä palvelukeskusta Asemakylää, jonka asemalla yhä pysähtyvät vanhan Pohjanmaan radan junaparit Haapamäki-Seinäjoki rataosalla. Laulaja Koopin kauppana (isovanhemmat omistivat) tunnetun kaupan lopettua kylän väki päätti itse kauppatoiminnan jatkumisesta entisessä säästöpankin talossa Kauppalan nimellä. Tiloissa toimii kirjaston sivupiste ja kahvio kaupan toimintojen lisäksi.

Talviajaksi Pihlajavesi hiljenee noin 500 asukkaan kappeliseurakunnaksi, mutta kevään koittaessa ja kesän saapuessa väkimäärä moninkertaistuu. Entiset asunnot ja rantoja täyttävät vapaa-ajan asunnot saavat asukkaansa. Suuren Pihlajavesi järven rannat kuten muidenkin järvien rannat ovat lähes täysin rakennetut. Vapaita rantatontteja on vaikea löytää.

Nykyisin jumalanpalveluksia on kerran kuussa paitsi kesäaikana kesä-, heinä- ja elokuussa, jolloin on vanhassa kirkossa jumalanpalvelus joka sunnuntai. Vanha kirkko on yksi Yrjö Karilaan Pikkujättiläisessä nimeämistä Suomen seitsemästä matkailuihmeestä, koska kirkon yhdessä sakarassa ovat "kirkkovierairaiden haamut" hirsiseinällä. Kyse lienee taitavan veistäjän luomasta valo-optisesta ilmiöstä.  Vanha kirkko honkien erämaassa on suosittu vihkikirkko, jonne vihkipareja tulee kautta maan ja ulkomailtakin. Tarina kertoi, että ei ole tiedossa yhtäkään vanhassa kirkossa vihittyä avioparia, joille olisi tullut avioero.

Itse kirkkoa käytetään vain kevätkaudella pääsiäisen ajasta toukokuun loppuun ja syyskuusta jouluun. Tavisin jumalanpalvelukset ovat 1960-luvun lopulla valmistuneella seurakuntalolla. Juhannuskirkko on kuitenkin perinteisesti 158 vuotta täyttävässä ("uudessa") kirkossa kirkonkylällä, jolloin kirkkoon halutaan kutsua 50 vuotta aiemmin konfirmoituja erityisesti.

Tänään meitä oli toimihenkilöineen kaikkiaan 14 henkeä messussa. Pihlaveden kirkko on muutama vuosi sitten kaunistettu ulkomaalauksella ja sisätiloissa ovat komeat perinteiset kynttiläkruunut ja monia puuleikkauksia löytyy kirkon seinäpintojen laudoituksista. Toivoisin kovasti enempi käyttöä tälle upealle kirkolle. Kirkonkylä on jo vuosikymmeniä sitten hiljentynyt, kunnatalo suljettiin Keuruusen liittymisen vuonna 1969, kansakoulu vähän aiemmin ja postiasema kolmatta vuosikymmentä sitten. Lähistöllä ollut Rekolan vanhainkoti lopetettiin ja vanhukset siirrettiin Keuruun uuteen Lehtiniemen vanhainkotiin Keuruun keskustaan. Marjanviljelyn komea peltoaukea mäen rinteille avautuu ihan kirkkopihalta ja muutaman lähitalon väestä löytyvät uskolliset kirkkovieraat, kun kirkon kellot kutsuvat sanan äärelle.

Tänään oli naiskuorokvartetin laulua kanttori Kaja Jantsikenen johdolla ja pastori Seppo Viljasjärven säestämänä, joka oli jumalanpalveluksen pappina, minä oli ehtoollisenvietossa avustajana. Suomen kirkossa on menetetty paljon maaseudun toimintojen hiljentymisen myötä. Pihlajavesi kuten entinen nykyisen Mänttä-Vilppulaan kuuluva Pohjaslahden seurakuntakin kilpailivat Lapuan hiippakunnan kärkisijoista sekä lähetyskannatuksessa Yhteisvastuukeräyksen tuloksessa seurakuntalaista kohti. Toiminta kylillä oli molemmissa seurakunnissa vilkasta lähetys-, raamattupiiri- ja kuorotoimintoineen.

Kirkkoherrat ja diakoniatyöntekijät tekivät kotikäyntejä ja lukuisat kinkerit kokosivat väkeä sankoin joukoin kylillä. Pihlajavedellä oli uskollisia kirkkoherroja ja elämäntyönsä seurakunnassa tehneitä kanttoreita. Samoin Pohjaslahdella ensimmäinen kirkkoherra teki uskollisesti koko yli 40 vuoden elämäntyönsä Pohjaslahden seurakunnassa.

Myös hänen jälkeensä Pohjaslahtikin sai uskollisia kirkkoherroja, kuntaliitoksen myötä seurakunta jatkoi vuosikymmeniä sekä Pihlajavedellä

että Pohjaslahdella kirkkoherrakuntana yhteistaloudessa suuremman kanssa. Nyt Pohjaslahti on täysin sulautunut Mänttä-Vilppulan kapunkiseurakuntaan, mutta Pihlajavesi on onneksi sentään kappeliseurakunta, jolla on oma kappelineuvostonsa.

On käytetty sanontaa "saariston silmä sammuu", kun maamme rannikon seurakuntien pysyvä asutus on vähentynyt, kuntia on liitetty ja samoin seurakuntia. Papit ja seurakuntien työntekijät kuten muutkin virkahenkilöt ovat lähes kadonneet saaristosta. Vastaavasti voi sanoa, että maaseudun valotkin syksyn tullessa paljolti käyvät sammuksiin. Vakinaisille asukkaille tulee hyljätyksi jätetyn tunto suoraan tai tiedostamatta, kun ei ole omia pappeja ja seurakunnan työntekijäitä.

Omien kanssa asuminen olisi tärkeää. Vaikka teimme parhaamme, jotenkin tunsin hieman meidän jumalanpalveluksen toimittajien pettävän paikallisia pihlajaveden asukkaita, kun me vain tulimme ja toimme jumalanpalveluksen, mutta heti sen jälkeen lähdimme. Tämä on toki huikean paljon parempi kuin mitään. Mutta minulle, joka olen kokenut elävän ja varsin aktiivisen Pihlajaveden seurakunnan, kuten naapurissamme Pohjaslahden seurakunnankin, tuli haikea olo ja tunne sisimpään.  Toivon, että tämä tunteeni näin kirjoitettuna ei pilaisi kevättä 2018, toivon meidän iloitsevan viikolle luvatusta lämmöstä ja auringosta, kylvötöiden avautuvista mahdollisuuksista ja kevään kaikista puuhista. Hyvää helatorstain viikkoa!