Hyvää Uutta Vuotta 2019!

Tänään on uudenvuodenaattoilta. On aika kiittää kohta päättyvästä vuodesta 2018. Viikko sitten oli jouluaattoilta. Uudesta vuodesta käyttivät synnyinkotini multiaset (tarkoittaa Multialla syntyneitä) naapurini nimitystä "uusi joulu". Tuo antoi tunteen joulun jatkumisesta, vaikka itse joulu onkin jo ohi. Jouluun kuuluu myös loppiainen, mikä nyt 6.1.2019 osuu sunnuntaipäivälle. Kirkkovuoden 1. adventtina alkanut joulupiiri päättyy vasta kynttilänpäivää seuraavan launtain kello 18.00 ehtookellojen soitoon. Vielä on joulua jäljellä!

Tänä jouluna annoin joulukorttirahanani ja perinteiset tuttavieni joulumuistamiset lähipiirini sotaveteraanille ja työttömille ja erityisesti työtä vaikka oleville nuorille, yhteensä 670 euroa. Etuoikeuteni on, että minulla on 93-vuotias enoni, joka nyt uudelta vuodelta muuttaa koko elämänsä maatilan kodistaan kerrostaloasuntoon aivan Ylivieskan keskustaan palaneen kirkon lähimpiin kerrostaloista vastapäätä seurakuntaloa Mariaa. Kun vielä voin auttaa viime sotien veteraania uudessa elämänvaiheessaan, se on etuoikeuteni. Tiedän, että rahat menivat perilleja oikeaan käyttöön.

Uusi vuosi on Jeesus-nimen kirkkopyhä, viikko syntymän jälkeen juutalaisessa kulttuurissa oli lapsi ympärileikattava ja hänelle annettiin nimi.

Multialla oli aikanaan tapana, että kirkkoherran perhe kutsui seurakuntalaisia pappilaan uudenvuodenpäivän jumalanpalveluksen jälkeen.  Ikävää on, että pappilat ovat historiaa sikäli, että ne eivät ole enää pappien asuntoja. eorkea verotus ajoi papit pois virkataloistaan. Kymmenen vuoden verot merkitsivät omakotitalon hintaa. 

Minä halusin pitää Haapamäen pappilan valot palamassa mahdollisimman pitkään vaaliakseni pappilan perinnettä paikkana, johion seurakuntalaiset rohkenivat tulla, toisin kuin on nyt asia yksityisluonteisissa kodeissa. Muutin Haapamäen pappilasta vasta 1.6.2000 oltuani jo vuoden kansanedustajana. Multian seurakunnalla on onni, että kirkkoherra Seppo Rahkonen asuu arvokkaan oloisessa Napoleonin aikana rakennetussa pappilassa.

Ajat muuttuvat. Olen monista ilmiöistä huolestunut. Yhä enemmän erityisesti pääkaupunkiseudulla jätetään lapsia kastamatta. Ennen Haapamäen pappilaankin tuotiin kotiini lapsia kastettaviksi. Seurakunnissa oli erityisiä kaste- ja vihkikappeleita. Onko enään ja käytetäänkö niitä alkuperäisiin tarkoituksiinsa? Ainakin Keuruulla kirkkoherranviraston yhteydessä ollut kaste- ja vihkikappeli, mikä oli 1970- ja 1980-luvuilla erittäin vilkkaassa käytössä, on jo kolmisen vuosikymmentä ollut työntekijöiden työpalaverien kokoushuoneena.

Olisiko seurakuntien mainostettava kaste- ja vihkikappeleita paikkoina, joissa kirkollisia toimituksia voi tehdä kätevästi? Näin tehtiin Keuruulla kirkkohera Heikki karttusen aikana 1970-luvulla. Monet sanoivat kampanjan olleen sysäyksenä avioliitoilleen. Toki kirkoissakin voidaan tehdä toimituksia hyvinkin pienellä väkimäärällä, kaksi todistajaa asinanomaisten lisäksi on minimi niin vihkimisessä kuin kasteessakin.

Uuteenvuoteen pyhäpäivänä voisi kertoa monia muistoja, mutta nyt hyvä lukijani kävimme Multian pappilan kirkkokahveilla ja uudenvuodenpäivän seuroissa aikana, mikä on minula arvokkaana kokemuksenani ihan koulupoika-ajoiltani.

Uudenvuodenpäivänä 1.1.2019 menen aamumessuun kirkonpenkkiin ja illalla osallistun Helsingin Säätytalolla puolustusministeri Jussi Niinistön ja rouva Leena Sharman uudenvuodenvastaanotolle.

Jumalan siunaamaa vuotta 2019 Sinulle lukijani!