Loppiaispäivänä 6.1.2019

Tänään on loppiainen joulun juhlapyhien sikermän viimeinen pyhäpäivä. Osallistuin Keuruun kirkon penkissä loppiaisen messuun. Kaksi viikko sitten oli 4. adventtisunnuntai. Annoin tuolloin kirkkokyydin 93-vuotialle Martti-enolleni hänen syntymäkodistaan Ylivieskan kirkon tehtäviä hoitavan Suvannon kappelin messuun. Kun aamuhämärässä lähestyin Olmalan taloa näin, kuinka enoni asuman ja myös äitini syntymäkodin ikkunoista loisti valo ja joulukuusikin valaistuna näkyi ulos ikkunasta tervehtimään tielle asti.

Toista sataa vuotta joulun valot valot ovat palaneet tuossa isoisäni rakentamassa talossa, missä äitinikin on kerran ottanut ensimmäisiä askeleitaan yli sata vuotta sitten kuten muutkin sisaruksensa. Talvisodan jouluksi oli Ylivieskan kirkkoherra lääninrovasti Peltonen tuonut tuohon taloon viestin nuoren miehen enoni Olavin kaatumisesta Summan rintamalla Kannaksella.  Kevättalvella 1947 rovasti Peltonen oli vihkinyt äitini ja isäni avioliittoon talon tuvassa ja kohta heidän elämänsä talon navetasta annetun kahden lehmän ja hiehon kanssa suuntautui kohti tuntematonta uutta elämänvaihetta Multian Riuttakoskelle. Olmalan talossa ovat pidetyt monet hengelliset seuratilaisuudet. Puhujina ovat maalaistuvassa olleet myös juuri itsenäistyneen Suomen Sotaväen päällikkö kenraali Wilkama kuin sittemmin jatkosodassa kaatunut kirkkoherra ja kansanedustaja Väinö Havaskin monien muiden mukana eri vuosikymmenten aikana.

Nyt oli enoni lämpimästi toivottamssa minut tervetulleeksi. Mutta mieleni jo lyhyellä pihapiirin tulotiellä tuli haikeaksi. Tunsin, että näin todennäköisesti viimeisen kerran Olmalan talon jouluvalojen ottavan minua ja muitakin tulijoitansa vastaan. Adventtiin tuli sisimmässäni jo loppiaisen joulun menetyksen haikeutta. Syntymäkodissaan asuva enoni muutti joulun jälkeen kerrostaloasuntoon aivan Ylivieskan ydinkeskustaan. Hän oli ilmiselvästi onnellinen uudesta kodistaan  Ylivieskan palaneen mutta myös rakennettavan uuden kirkon aivan välittömässä naapurustossa. 

Olmalan keltainen talo on jäänyt tämän vuoden alusta ensi kertaa asumattomaksi. Ehkä maalaistalo rakennuksineen siirtyy piankin muistojen joukkoon. Aika sen tulee näyttämään, mutta näin pelkään. Pihapellon ja maiseman ympärillä on kaupan keskuksena voimakkaasti kasvavan Ylivieskan asukkaiden toinen toistaan upeampia uusia omakotitaloja Kalajoen varressa ja rivitaloalue Kalajokilaakson parhaimpen peltojen päällä.

Joulun aika kirkkovuodessa yltää aina kynttilänpäivän jälkeisen lauantain ehtookellojen soittoon. Mutta silti alkaa olla kohta aika koota joulukoristeita laatikoihinsa ja viedä niitä alakertaan. Loppiaisena voimme jo todeta maapallon vuodenkierron pimeimmän kuukauden jo kuluneeksi. Vaikka kovimmat pakkaset ja runsaat lumet ovat ehkä edessä, käymme jo lisääntyvää valoa kohti,