Hyvää ystävänpäivää!

Kun aloitan tämän kirjoitukseni on vielä vuonna 1962 kuolleen isäni Sulo Oinosen nimipäivä. MIksikä isovanhempani Edla s. Ahokas ja Israel Oinonen valitsivat aikanaan esikoislapselleen tuon etunimen, mitä en nyt muista kertaakaan kastetoimituksessa lausuneeni. Talvi- ja jatkosodan taistelijan ja sotainvalidin ja kahden tilan, toinen Karjalan Lumivaaran Ihalan kylässä toinen Multian Riuttakoskella, raivaajan ja rakentajan elämäntyö päättyi sairauskohtauksessa äkkiarvaamatta ja inhimillisesti katsoen kesken 9.8.1962 52 vuoden iässä. Tuolloin olin Keuruun yhteiskoulun alaluokilla. Äitini kanssa päättäväisesti tahdoimme jatkaa tilanpitoa. Se on vahvistanut maahenkeä eikä nykyinen EU-aikakaan ole kyennyt sitä nitistämään.

Valentinin nimipäivää 14. päivänä helmikuuta vietämme ystävänpäivänä. Aiheen tälle on antanut jo kristikunnan alkuaikojen pyhä Valentinus. Enoni ja äitini jo lapsena kuollut veli oli Valentinus Järvelä. Kävin hänen pienen hautakiven luona Ylivieskan palaneen kirkon lähellä viime syksyllä äitini sisarussarjan vanhimman 95- vuotiaana kuolleen Martti Järvelän hautaan siunaamisen yhteydessä. Puhdistimme serkkuni Olavi Järvelän kanssa hänen hautakivensä kirkon kivijalan ja Kalajoen Juurikosken välisellä kirkkomaan kapealla osuudella. Samana päivänä täytti äitini serkku Yrjö Prittinen Kalajoella 104 vuotta.

Jokaisen päivän tulisi olla ystävänpäivän. Mutta on toki hyvä, että kalenterissa on myös tällainen. Se muistuttaa olemassaolollaan tärkeästä asiasta, ystävyydestä. Maailma olisi paljon mukavampi jokaiselle, jos tätä Valentinuksen päivän teemaa muistaisimme elämässämme ihan pienissäkin asioissa. Juuri noista pienistä asioista ja nopeasti ohitse kiitävistä hetkistä elämämme muodostuu.

Hyvällä ystävälläni Keijolla on tapana sanoa: "Jumala toimii tilanteissa". Vaikka emme huomaa ja yleensä emme tätä huomaa, niin juuri näin asia kuitenkin on. Pienikin myönteinen ajatus, sana tai vielä parempi, jos olisi jopa ihan tekokin voi tehdä jopa uskomattoman myönteisiä asioita jos ei itsessään niin seurausvaikutuksina joko lähellä tai kaukana. 

Monet joulun valot vielä palavat, pimeäähän on vieläkin, vaikka vuodenkierron pimein neljännes onkin jo sivuutettu. Vanha totuus, mitä seurakuntamme nuorisonohjaaja Kirsti Mäkinen usein toisti, että ei olemassa niin suurta pimeyttä, etteikö pienikin kynttilänliekki valaisisi ympärilleen. Antakoon tämä lause mietittävää tällekin ystävänpäivälle 14.2.2021.

Hyvää Ystävänpäivää!