Purammekohan rajoituksia liian aikaisin?

Olen hämmästynyt koronarajoitusten purkamisista, sillä hengenvaarallinen kulkutauti on yhä kovaa todellisuutta maassamme. Kuolemantapauksia tulee aivan liian paljon. Jokaisen elämä on arvokas. Koronasairaus eristää sitä potevat lähiomaisista. Koronakuolemat tapahtuvat järkyttävässä yksinäisyydessä. 

Lähiomaisetkaan eivät pääse hyvästelemään rakkaitaan. Pidän tilannetta suorastaan järkyttävänä. Toinen asia, mistä vaietaan, ovat koronan aiheuttamat pysyvät vammat nuorillekin taudin kokeneille aivan liiallisissa määrissä. Miksi näistä halutaan vaieta?

Olen kaiken halunnut toimia, joilla kulkutauti olisi saatu nollattua tai pidettyä lähellä nollatasoa. Ministeri Krista Kiuru on toiminut mielestäni ryhdikkäästi vaatiessaan perusteltuja rajoitustoimia. Ne ovat tuottaneet hyviä tuloksia. mitkä olisivat koronan haitat olleet ilman näitä? Mitä olisi tapahtunut, jos korona olisi saanut edetä hallitsemattomasti?

Olen huolestunut nyt tulevista rajoitusten purkamisista. Kuka ottaa niistä vastuun? Mitä auttavat selittelyt? Ymmärrän hyvin tapahtuma- ja ravitsemusalaa sulkujen keskellä, Mutta väitän, että näiden koronasta jo pitkään kärsineiden alojen tappiot olisivat olleet paljon vähäisemmät, jos kulkutauti olisi kunnolla ajettu alas  ja nollattu. 

Nyt tuntuu, että kuvittelemme kulkutaudin olevan ohitse. Kuvittelu onkin helppoa, sillä katala virus on näkymätön, äänetön, hajuton ja mauton sekä tuntoaistillekin havaitsematon vihollinen. En halua kenellekään kovia koronan koettelemuksia. En halua yhtään koronakuolemaa. En halua kenellekään koronan takia pysyviä vammoja, joita tauti liian monille on aiheuttanut esimerkiksi keuhkoihin, aivoihin ja muihin arimpiin elimiin.

Siksi haluan rajoitusten jatkuvan, jotta kulkutauti saataisiin kukistettua. Kuvittelemalla se ei valitettavasti kukistu. Pelkään, mitä tapahtuu hiihtolomien aikana. Viisautta on aina varautua ja toimia ennalta ja kulkutaudin kohdalla tämä todella pitää paikkansa.