Olen pettynyt EU:n päätöksiin

Olen pettynyt EU:n päätöksiin

 

Olen pettynyt EU:n parlamentin taannoiseen äänestystulokseen. Ennallistamisen varjolla ollaan puuttumassa suomalaiseen maatila- ja metsätalouteen huolestuttavilla tavoilla. Suometsät ja suopellot ovat kansataloudellemme edelleen hyödyllisiä ja omistajilleen tarpeellisia oman elinkeinon ja omaan omistukseen perustavan ammatinharjoittamisen kannalta.

Kotimaista turvetta tarvitaan edelleen niin energiaksi kuin kasvualustaksi. Turpeen kautta olemme rikas kansakunta, kun turvevarantomme vastaavat Norjan öljyvaroja. Toisin kuin käytettyjä öljykenttiä voidaan suoalueita turpeen noston jälkeen käyttää hyvin kasvavina metsämaina tai myös aurinko- ja ehkä tuulivoimankin alueina. Turpeen poltto lämpövoimaloissa mahdollistaa ja tehostaa myös kotimaisen uusiutuvan puuenergian käyttöä hyötysuhdetta parantaen ja polttokattiloita säästäen,

Kotimaisen energiaomavaraisuuden vuoksi on pakko hyväksyä kotimaisen energiaturpeen käyttö. Nyt emme ole lähelläkään energiaomavaraisuutta. Olemme yhä syvästi riippuvaiset öljyn ja kaasun tuonnista. Nyt tätä kirjoitettaessa elokuun lämpimän kesän ja voimakkaan tuulen ja erityisesti minimaalisen energian kulutuksen aikaan olemme sähkön osalta omavaraisia. Näin ei ole kovilla pakkasilla ja talven tyynen pakkassään aikaan. Energiassakin on tavoitteena aina oltava "oma vara, vieraan vara ja vielä jäämisenkin vara".

On hölmöyttä pahimmillaan, että EU on estämässä myös kotimaisen puuenergiamme käyttöä. Olisiko monikaan voinut tätä kuvitella, kun olimme idän pelossa menossa EY:n jäseneksi? Tuolloin valtion virallisissa kansalaistiedotuksen tilaisuuksissa kiistettiin, että olisimme menossa täysin toisenlaiseen ja kaavailtuun Euroopan Unioniin eli EU:hun, minne meidät on kansallistemme huomaamatta viety. Pahasti harhaisiksi leimattiin ne, jotka kertoivat mahdollisuuden joutua Euroopan Unioniin. Samoin kiistettiin oman rahamme menettämisen mahdollisuus. Nyt tiedämme, mihin jouduimme. Naapurimaamme Norja sen kun vain porskuttaa.

Tiedän hyvin, että turpeen nosto ja metsäojitukset ovat aiemmin vaikuttaneet hyvinkin kielteisesti vesistön taajamien jätevesikuormituksen rinnalla. Mutta havaintojeni mukaan nyt on tilanne muuttunut ja ymmärretään vesistöjen suojelun merkitys katkerien kokemusten opetuksen jälkeen. Suopeltojen viljely, laiduntaminen ja metsätalouskäyttö ovat parasta hiilidioksidin sidontaa todellisuudessa suoalueilla. On muistettava, että soista luontaisestikin on kautta historian noussut kaasuja, joiden pohjalta esi-isämme ovat nähneet aavemaisia aarnivalkeita. 

Viime sotien jälkeen suopellot turvasivat suoraan viljan kautta tai heinän ja karjan kautta elintarvikkeiden omavaraisuutemme muutamissa vuosissa pula-ajan jälkeen. Jos suopeltojen ojitus toimii, ne eivät ole herkkiä kuivuudelle eikä liialliselle märkyydelle.

Tarkoituksenmukaisesti ojitetut suometsät kasvavat pääosin upeasti metsää, tuottavat kansallisvarallisuuttamme ja ovat nykyajan tehokkainta hiilen sidontaa.

Koen, että EU kohtelee Suomea kuten siirtomaaherrat alusmaitaan. Kyse on meidän omaisuudestamme ja pääosin tavallisten suomalaisten yksityisomaisuudesta ja elinkeinoista. Me emme ole puuttumassa muiden maiden kansalaisten laillisiin omistuksiin ja rehellisiin elinkeinoihin. Samaa odotan ja vaadin myös EU:lta meitä kohtaan. Niin pellon kuin metsän kasvattajatkin ovat lähtökohtaisesti itse parhaita maaseudun luonnon ja elinvoiman suojelijoita.