Linja-autoliikennettä on puolustettava eduskunnassa
Linja-autoliikennettä on puolustettava eduskunnassa
Linja-auto- ja muunkin liikenteen kysymykset ja tulevaisuus huolestuttavat monia. Jotta yrittäjien hoitama linja-autoliikenne voisi toimia kilpailukykyisemmin kautta maakunnan, tulisi sen kustannuksia vähentää. Mielestäni yleisen liikenteen matkalipun hintoihin sisältyvä arvonlisävero tulisi saattaa niin alhaiseksi, kuin se EU:n sallimissa puitteissa suinkin on mahdollista.
Matkalipun hinnoissa maksettavan arvonlisäveron alentamisen tavoite voi tuntua joistakin mielettömältä aikana, jolloin valtion on saatava velkojensa hoitamiseksi enempi verotuloja. Mutta, jos alv:n laskemisen vastineeksi saataisiin enempi matkustajia, eivät verotulot laskisikaan. Liikennetarjonta voitaisiin saada myös paitsi paranemaan niin ainakin säilymään yhä uhanalaisilla reiteillä.
Monille on tärkeää vertailla matkalipun hintoja suhteessa oman auton polttoaineen hintaan ja tässä suhteessa on parannettava joukkoliikenteen kilpailukykyä. Toinen alan yrittäjien kannattavuuden kannalta olennainen kysymys on julkisen liikenteen käyttämän polttoaineveron alentaminen, vaikka juuri nyt polttonesteiden hinnat ovatkin tippuneet. Ruotsissa erityisesti bussiliikenteessä on myös liikennebiokaasulla paljon merkittävämpi asema kuin Suomessa.
Olisiko Suomessakin tulevaisuudessa edistettävä ja mikäli mahdollista erityisesti kotimaisen liikennebiokaasun ja muiden kotimaisten polttoaineiden käyttöä kaikessa liikenteessä sekä kansantaloudellisuuden että ympäristöystävällisyyden näkökohdista unohtamatta huoltovarmuuttakaan?
Byrokratia on tuonut linja-autoalan liikenteen järjestelyihin paljon hankaluuksia. Kyse on ensinnäkin EU:n vaatiman PSA:n (palvelusopimusasetus) tuomista suurista ongelmista, joille eri nimiset ja eri poliittisiin puolueisiin lukeutuneet ministerit eivät voineet valitettavasti mitään. Sama koski myös yksimielistä eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokuntaa, kun oli mukana sen työskentelyssä edellisellä vaalikaudella.
EU- maissa ei juurikaan ole vastaavaa yrittäjävetoista bussiliikennettä kuin Suomessa, eivätkä harvaan asutun maan etäisyydetkään ole EU: n byrokratialle tuttuja. Siksi mm. Linja-autoliitto piti hyvin ongelmallisena ja Suomeen soveltumattomana PSA:ta jo lähtökohdissaan ja vaikka kansanedustajina yhdyimme tähän, jouduimme toteamaan
voimattomuutemme EU:n edessä. Ehkä lobbareitten ja meppien sekä kulloistenkin ministerien virkamiehinen olisi pitänyt hoitaa asia jo aiemmin.
Toinen ongelma on linja-autovuorojen valtion tuki/ostorahojen voimakas aleneminen budjeteissa. Tämän seurauksia ovat monet lakkautetut linja-autovuorot, joita ei ole yleensä voitu korvata muillakaan järjestelyillä. Ongelman tuntevat opiskelijat, eläkeläiset ja kaikki ne, joilla ei ole omaa autoa tai mahdollisuutta auton käyttämiseen. Linja-autoliikenne kaipaa puolustajaansa eduskuntaan. Siihen olen edelleen valmis.
Linja-auto- ja muunkin liikenteen kysymykset ja tulevaisuus huolestuttavat monia. Jotta yrittäjien hoitama linja-autoliikenne voisi toimia kilpailukykyisemmin kautta maakunnan, tulisi sen kustannuksia vähentää. Mielestäni yleisen liikenteen matkalipun hintoihin sisältyvä arvonlisävero tulisi saattaa niin alhaiseksi, kuin se EU:n sallimissa puitteissa suinkin on mahdollista.
Matkalipun hinnoissa maksettavan arvonlisäveron alentamisen tavoite voi tuntua joistakin mielettömältä aikana, jolloin valtion on saatava velkojensa hoitamiseksi enempi verotuloja. Mutta, jos alv:n laskemisen vastineeksi saataisiin enempi matkustajia, eivät verotulot laskisikaan. Liikennetarjonta voitaisiin saada myös paitsi paranemaan niin ainakin säilymään yhä uhanalaisilla reiteillä.
Monille on tärkeää vertailla matkalipun hintoja suhteessa oman auton polttoaineen hintaan ja tässä suhteessa on parannettava joukkoliikenteen kilpailukykyä. Toinen alan yrittäjien kannattavuuden kannalta olennainen kysymys on julkisen liikenteen käyttämän polttoaineveron alentaminen, vaikka juuri nyt polttonesteiden hinnat ovatkin tippuneet. Ruotsissa erityisesti bussiliikenteessä on myös liikennebiokaasulla paljon merkittävämpi asema kuin Suomessa.
Olisiko Suomessakin tulevaisuudessa edistettävä ja mikäli mahdollista erityisesti kotimaisen liikennebiokaasun ja muiden kotimaisten polttoaineiden käyttöä kaikessa liikenteessä sekä kansantaloudellisuuden että ympäristöystävällisyyden näkökohdista unohtamatta huoltovarmuuttakaan?
Byrokratia on tuonut linja-autoalan liikenteen järjestelyihin paljon hankaluuksia. Kyse on ensinnäkin EU:n vaatiman PSA:n (palvelusopimusasetus) tuomista suurista ongelmista, joille eri nimiset ja eri poliittisiin puolueisiin lukeutuneet ministerit eivät voineet valitettavasti mitään. Sama koski myös yksimielistä eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokuntaa, kun oli mukana sen työskentelyssä edellisellä vaalikaudella.
EU- maissa ei juurikaan ole vastaavaa yrittäjävetoista bussiliikennettä kuin Suomessa, eivätkä harvaan asutun maan etäisyydetkään ole EU: n byrokratialle tuttuja. Siksi mm. Linja-autoliitto piti hyvin ongelmallisena ja Suomeen soveltumattomana PSA:ta jo lähtökohdissaan ja vaikka kansanedustajina yhdyimme tähän, jouduimme toteamaan
voimattomuutemme EU:n edessä. Ehkä lobbareitten ja meppien sekä kulloistenkin ministerien virkamiehinen olisi pitänyt hoitaa asia jo aiemmin.
Toinen ongelma on linja-autovuorojen valtion tuki/ostorahojen voimakas aleneminen budjeteissa. Tämän seurauksia ovat monet lakkautetut linja-autovuorot, joita ei ole yleensä voitu korvata muillakaan järjestelyillä. Ongelman tuntevat opiskelijat, eläkeläiset ja kaikki ne, joilla ei ole omaa autoa tai mahdollisuutta auton käyttämiseen. Linja-autoliikenne kaipaa puolustajaansa eduskuntaan. Siihen olen edelleen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti