Pyhäinpäivänä 31.10.2015

Pyhäinpäivänä 2015

Tänään on pyhäinpäivän 2015 aamu. Olen kohta lähdössä Keuruun kirkkoon avustajaksi ehtoollisen jaossa. Olen aina valmis talkooseen koti- tai synnyinseurakuntani toimintaan, kun vain halutaan pyytää tehtäviin. Keuruulla on karjalaisten perinteinen pyhäinpäivän kirkkopyhä. Messun jälkeen on kunniakäynti Karjalaan jääneiden ja sankarivainajien muistomerkeillä vanhan kirkon puistossa. ja kirkkokahvit seurakuntasalissa Viron Suomi-poikien hyväksi.

Eilen pyhäinpäivän aattona kävin Multian kirkonkylän Sinervän hautausmaalla äitini ja isäni haudalla sytyttämässä kolme kynttilää, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Käynti oli hyvin puhutteleva ensi kertaa näin äitini nimen syntymäpäivä- ja kuolinpäivämerkintöineen hautakivessä. Hautakivi oli ollut nimen kaivertamista ja kultaamista varten kiviveistämössä Keuruulla. Tuttu henkilö oli naisen taidollaan kullalla kirjaillut äitini nimet ja päivämäärät hautakiveen isäni tietojen vierelle. Nimien kultaajan aviomies oli asettanut Lotta-Swärd tunnuksen nimien eteen. Isäni nimen edessä on Sotainvalidien tunnus.  

Nimen näkeminen hautakivessä on eräänlainen päätös hautausprosessille. Nyt on edessä seuraava tapahtuma ylösnousemuksen aamu, vaikka ajallista aikaa on määrämittansa. Tehtävä, joka  minulle on uskottu luomisjärjestyksen mukaan äitini hautaamisessa, on täytetty. Kaikki on tästä eteenpäin Ylösnousseen Herramme kädessä.

Pyhäinpäivä avaa näköaloja ajallisesta seurakunnasta kirkkauteen riemuitsevaan ja voittaneeseen seurakuntaan. Näitä tuntoja aavistelevat sadat tuhannet tänä aikana käydesssään läheisten haudoilla, kokoontuessaan kirkkoihin tai kodeissaan läheisiään muistaen valtamerien takanakin. Ajassa kokoonnumme kirkkoihimme, riemuitseva seurakunta on perillä.