Suomalaista ruokaa tarvitaan

Turvataan suomalainen ruoka jokaiselle

Viime päivinä ovat monet olleet huolissaan maahamme tuodusta ja ruokiin tarkoitusta brasialaisesta kanasta, jonka raakana käsittelyn jälkeen ovat astiat hyvin huolellisesti puhdistettava ja käsittelyssä tulee kotikokinkäyttää hygienisiä hansikkaita. Tämä uhkaava tilanne tuli juuri kohta, kun maahamme ja muuallekin Eurooppaan oli todettu tuodun Brasiliasta pilaantunutta lihaa. Kysymys kuuluu edelleen, minkä verran tätä on jo käyetty ja erityisesti Suomeen tuotavissa elintarvikkeissa.

Tiedän aiemmilta ajoilta hyvän ystäväni joutuneen hengenvaaraan syötyään hollantilaista salaattia Suomessa. Liityttäessä EU:hun luvattiin kansainvälisyyden tuovan kuluttajille halpaa ruokaa. Nyt tiedämme tuiontiruuan eivät vain riskit vaan myös suorastaan vaarat, joista varoittaneita suomalaisia viljelijöitä ei halutta lainkaan kuulla.

Tosiasia on se, etttä huomattava osa syömästämme ruuasta tulee ulkomailta. Emme ole omavaraisia edes leipään käytettävän rukiin kaan osalta. Sama koskee lähes kaikkia muitakin kaupasta ostettavia elintarvikkaitamme. Suomalaiset talonpojat ja suomalaiset pellot ja karjasuojat kykenisivät tuottamaan puhdasta ja kotimaista ruokaa jokaiselle ja vientiinkin, jos tuottajat saisivat kunnon tuottajahinnat.

Valitettavasti jatkuvasti kannattamattomuuden ja siitä seuraavan maatalousyrittäjien uupumisen vuoksi jatkuvasti maatilojemme määrä vähenee. Tilanne on ylisukupolvisilla ja perinteisillä maaseutupaikkakunnilla

henkisestikin ahdistava. Alueellisilla maanpuolustuskursseilla kolmisenkymmentä vuotta sitten pidettiin tavoitteena maakuntienkin kohdalla ruuan tuotannon omavaraisuutta. Pelkkää Suomen omavaraisuutta ei pidetty riittävänä, vaan haluttiin koko Suomeen hajautettua omavaraisuutta.

Suomi on ainut maa maailmassa on, jossa ruuan huoltovarmuusvarastointia. Valitettvasti edellinen hallitus vähänsi puoleen mm. viljan varmuusvarastointia. Eri ongelmatilanteissa voisi totuus elintarvikeomavaraisuuden puuttumisesta tulla kohtalokkailla tavoilla esille. Kuvittelu EU:sta tai maailmanmarkkinoilta ostamisesta voisi osoittautua kohtalokkaaksi haaveeksi, kun myytävää ei löytyisikään ja jos löytyisikin, hinta voisi olla kova ja toimitus Suomeen ongelmallista.

Olen vahvasti sitä mieltä, suomalaisen villjelijän ja ruuantuottajan on saatava kunnon tuottajahinnat. EU:n myötä tämä on osin ongelmallista, mutta tuottajien nettotuloa voitaisiin myös ja ehkä helpomminkin parantaa vähentämällä tuotantopanosten kustannuksia. Tämäkin tie on kivinen, mutta on myös mahdollinen

Lannoitteet ovat suuri menoerä viljelijöille ja lannoitetehtaat ovat ulkomaisessa omistuksessa valitettavasti.

Olen asiantuntijoiden kanssa paljon kehitellyt ajatuksia omasta lannoitteiden tuotannosta. Sukupolvien ajan karjanlanta oli mitä parhainta lannoitetta ja maanparannusainetta, kuivikekeoljet, lanta ja virtsa oikein lantakasoissa palaessaan tuottivat pelloille kasvuenergiaa. Nyt tilanteet ja käsitykset ovat muuttuneet mm.

maatilarakenteen muuttumisen johdosta.

Olisiko maatiloilla tai niiden yhteisomistuksessa mahdollista tuottaa lannasta, "hömppäheionästä", oljista ja eri jätteistä liikennebiokaasua? Prosessi tuottaisi polttoainetta moottoreihin ja muihin tarkoituiksiin, mutta samalla olisi saatavissa kivennäisaineita kuten erityisdsti fosforia lannoitteiksi. Maaseudulle voitaisiin saada sekä uusia tuloja että vähentää lannoitemenoja! Tietenkin tarvittavat tuotantolaitteet aiheuttaisivat kustannuksia ja eläinlääkinnässä käytettävien aineiden mahdolliset ongelmat tulisi selvittää ja eliminoida.

Kun suomalainen ruuantuottaja voisi tulla toimeen, olisivat koko elintarviketjun noin 300 000 suomalaista työpaikkaakin tuirvatut! Mikä parasta jokaiselle olisi tarjolla riittävästi kotimaista ja ulkomaisen ruuan ongelmista vapaata ruokaa!