Helatorstaina 2020 - Kulkutauti on yhä todellisuutta

Helatorstaina 2020 - Kulkutauti on yhä todellisuutta

Tarttuva ja hengenvaarallinen kulkutauti on yhä todellisuutta maassamme. Vaikka kuvittelemme elävämme digitalisoituneessa ajassa ja olemme mielestämme kansainvälisiä, niin silti olemme ihan avuttomia virusepidemian edessä. Historiassa etäisyydet viivyttivät kulkutautien etenemisiä. Talvella Alppien alueilta virus levisi salamavauhtia Lapin ja muun Suomen viihdekeskusten kautta pääkaupunkiseudulle ja maakuntien lentokenttäkaupunkeihin. Suomi ja maailma oli yhtä avuton tai avuttomampi kulkutaudin edessä kuin historian vuosisatoina, vaikka olimme jo pitkään kuvitelleet tuollaisten jo olleen voitettuja.

Suomen hallituksella on nyt oikea tavoite koronaepidemian täydellisestä kitkemisestä maastamme. Mielestäni rajoituksilla niiden ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi voimme tässä onnistuakin, jos vain pidämme rajoitukset voimassa ja noudatamme niitä. Äskettäin tehdyt hyviä tuloksia tuottavien rajoitusten höllennykset ja ravintoloiden avaamispäätökset saattavat kuitenkin vaarantaa koronan kukistamisen ja synnyttää uusien tartuntojen aallon.

Virus on näkymätön, äänetön, hajuton, mauton ja tuntoaistillekin tavoittamaton hengenvaarallinen todellisuus. Nyt olemme ajautumassa tai jo ajautuneetkin väärään rauhaan kulkutautivaaran suhteen ja kuulen jo täysin ennen aikaista puhetta epidemian poistumisesta. Vaara vaanii tykönämme, kaikkia turvaohjeita noudattanut läheisenikin on koronan vuoksi sairaalahoidossa. Siksi olen varsin vihainen heille, jotka ajavat rajoitusten poistoja.

Pidän suurena vaaratekijänä, jos kirkkoja alettaisiin avata jumalanpalveluksille ennen kuin korona on täysin kukistettu Suomesta. Harras jokapyhäinen kirkkoväkemme kuuluu miltei kokonaisuudessaan riskiryhmiin. Vain aniharvat perusterveet osallistuvat jumalanpalveluksiimme, mutta yksikin heistä vaikkapa konfirmaatiojumalanpalveluksessa tai kesähäissä voi tietämättään välittää viruksen riskiryhmiin kuuluville ja monille muille. Tarttuva ja hengenvaarallinen kulkutauti saavuttaa silloin nopeasti vielä koronavapaat maaseudunkin seurakunnat.

Tohtori Martti Luther aikanaan tuomitsi murhaajiksi kulkutaudin levittäjät ja itsemurhaan syyllisiksi kaikki ne, jotka vähättelivät kulkutaudin riskiä omalla kohdallaan.