Koko maan rautatiw- ja ilmastopolitiikka edustämään maan ja maakuntien elinvoimaa

Suomessa on Ahvenanmaata lukuun ottamatta valtion omistamia rautateitä kaikissa maakunnissa. Suomen rataverkko on kokonaisuus, millä on paljon mahdollisuuksia. Korostan sanaa rataverkosto. Nykyisin tämä unohtuu aivan liian paljon, kun puhutaan "tunnin junista" ja niiden tarvitsemista uusista ratalinjauksista ja uusista raidepareista.

Koronan aikana on jäänyt sivuun pitkään ja näyttävästi esille nostettu ilmastopolitiikka. Samoin aluepolitiikka on jotenkin nyt muiden teemojen varjossa. Nämä kolme voidaan ja mielestäni tulee oikealla tavalla yhdistää toimivaksi ja koko maata hyödyttäväksi kansantaloudelliseksi kokonaisuudeksi.

Katselin äskettäin ensimmäisten kuussa käyneiden kokemuksia. Mielenkiintoista oli kuulla kuun pinnalta koettu näkemys Maapallosta keitaana avaruudessa. Tätä ei voi kokea maan pinnalla, kun koko pallomme, millä kaikki asumme ja tuo todellisuus ei ole nähtävissämme. Tuo kuussa käyneiden kokemus havahdutti huomaamaan ilmaston suojelemisen välttämättömyyden. Maapallolta ei ole olemassa paikkaa minne paeta, jos teemme elämän edellytykset täällä mahdottomiksi. 

Siksi on viisasta ottaa ilmastokysymys todesta. Vaikka liki kaikkea emme tiedäkään tähän liittyen, on selvää se, että raideliikenne ja -logistiikka raiteilla kuluttaa yksikköä kohti vähemmän energiaa kuin autoilu ja lentoliikenne. Jos raideliikenteen käyttövoima on vielä mahdollisimman ympäristöystävällistä, on myös ilmastopoliittisten tavoitteiden kannalta mielekästä edistää raideliikennettä ja siihen liittyviä toimintoja.

Suomessa tuhansien järvien maassa on myös mahdollisuuksia vesiliikenteelle. Valitettavasti näitä käytetään nykyään maassamme menneisiin aikoihin verrattuna varsin vähän. Keski-Euroopassa tilanne on kuitenkin toinen ja vesireitit ovat keskeisiä tavaroiden kuljetusreittejä tänä aikanakin. Nyt Suomessa maantiet ruuhkautuvat ja kuluvat, kun tavaroiden ja raaka-aineidenkin kuljetukset ovat lähes kokonaan maanteillä. Samoin ihmiset käyttävät runsaasti henkilöautoa, kun eivät koe junaliikenteen toimivan tarpeidensa mukaan.

Vielä 1950- ja 1960-luvuilla yleinen eli julkinen liikenne junilla ja linja-autoilla muodosti hyvin toimivan kokonaisuuden kautta maan. Aikataulut pyrittiin laatimaan sellaisiksi, että liikennemuotojen kokonaisuus olisi toimiva. Linja-autoilla oli vaihtoyhteydet junille ja päinvastoin. Lisäksi sekä junat että linja-autot kuljettivat postia, tavaroita ja kiitotavaraa. Logistiikka eri liikennemuotojen yhteistyönä oli koko maassa hyvin toimiva kokonaisuus.

Tästä on hyvä esimerkki kesältä 1961. Isäni tilasi Multialle lähikauppiaaltaan ennen iltaviittä peltikattonauloja. Kauppias soitti tehtaalle Helsinkiin. Tehtaalta lähetti vei paketin VR:n kiitotavaran vastaanottoon, mikä toimi klo 21 asti ja juna P 51 toi paketin aamuneljäksi Haapamäen asemalle, josta postin linja-auto toi paketin Multian postitoimistoon ja kauppias oli ojentamassa paketin minulle ennen aamuseitsemää ja kohta vasarat paukkuivat katolla ja työt olivat käynnissä! Nyt vastaava ei onnistuisi tuolla 345 kilometrin reitillä kyseisten aikojen puitteissa mitenkään, mutta tuolloin logistinen kokonaisuus toimi erittäin hyvin, vaikka ei elettykään digitalisoitunutta aikaa. 

Hiilijalanjälki tuon esimerkissä  lähes 60 vuotta sitten hyvin tehokkaasti kuljetetun paketin toimittamisessa oli varsin pieni, koska logistiikka oli hyvin luontaisesti syntynyt kokonaisuus eri liikennemuotojen kesken. Nyt tulisi määrätietoisesti pyrkiä samaan. Kautta maan olemassa oleva rataverkosto nykyajan vaatimuksiin kunnostettuna on mahdollisuus myös päästä samaan. 

Tarvitaan ajattelun muutosta jotta maanteiden kasvavista ruuhkista ja pahenevista kulumisista päästäisiin samaan, mihin Suomessa pystyttiin jo yli puoli vuosisataa sitten, vaikka tuolloin ei vielä osattu ilmastopolitiikasta ainakaan julkisuudessa puhua mitään. Hallitusohjelmassa on nyt lauseet myös ns.vähäliikenteisten ratojen nykyajan tarpeita vastaavasta kunnostamisesta ja tehokkaampaan käyttöön ottamisesta sekä myös nyt liikenteeltä suljettujenkin ratojen käyttöön palauttamisesta.

Tämä avaisi konkreettisia mahdollisuuksia koko maan elinvoiman ja elinkeinojen kehittämiseksi, jolloin myös ilmastopoliittiset tavoitteet tulisivat otetuiksi huomioon.