Joulutervehdys 2020

Tuomaanpäivän iltamyöhällä muistoja tietokoneen äärellä

Sain erittäin mielenkiintoisen kirjalahjan Keuruun kaupungintalolla.  Juha Rainion "Aika kylässä" on minulle hyvin koskettava kirja, koska olen aloittanut oppikoulun Keuruun yhteiskoulussa 1.9.1959 Keuruun yhteiskoulussa, jonka rehtorina oli koko kahdeksanvuotisen oppikouluajan hänen isänsä Jussi Rainio. Hän oli toiminut Keuruun yhteiskoulun rehtorina koulun alusta asti vuodesta 1945 ja teki elämäntyönsä tässä virassaan oppilaiden suurta kunnioitusta nauttien. 

"Koulusodan" aikana 1960-luvun puolivälissä olisimme lukiolaisina menneet lakkoon rehtorimme puolesta, kun kateelliset keuruulaiset yrittivät erottaa rehtorimme.

Lukio aloitti Keuruulla 1.9.1962 ja itse olin kolmansien kevään ylioppilaiden joukossa 31.5.1967, tuolloin kaikki pääsimme läpi ja luokkana pidämme säännöllistä yhteyttä. Ylioppilasluokaltamme 35 joukosta nykyisin neljä on Keuruulla. Poisnukkuneita on tiedossani viisi ja ihan muutamaan ei ole saatu yhteyksiä pitkään aikaan. Pääosa joukostamme on pääkaupunkiseudulla ja luokkatapaamiset ovat sinne helpot järjestää mahdollisimman monen koolle saamiseksi.

Haapamäki oli laajan ylimaakunnallisen alueen oppikoulupaikka. Haapamäen yhteiskoulu aloitti siellä jo 1907 ja sai lukionsakin jo 1920-luvulla. !950-luvun puolivälissä Haapamäen yhteiskoulu tuli valtion oppikouluksi, Haapamäen yhteislyseoksi ja oli sitä peruskoulun tuloon asti syyslukukauden 1974 alkuun saakka. Valtion oppikoulu oli suuri saavutus, koska valtio maksoi käytännössä kaiken vain symbolista lukukausimaksua oppilaita keräten. Haapamäen oppikoulu tavoitteli tuloksekkaasti pitkän aikaa sitä, että kukaan ei reputtaisi ylioppilaskirjoituksissa. 1970-luvulle asti Haapamäen oppikoulu oli tunnettu pitkän saksan oppikouluna.

Haapamäen oppikoulu tuotti myös monia valtakunnallisia vaikuttajia tähän maahan, Keuruun yhteiskoulun käyneet jäävät kauas tästä, vaikka nykyaika tuottaakin tohtoreita aiempia aikoja enemmän. Haapamäen ylioppilaista on tullut Pv:n komentaja, kenraaleita, YLE:n johtaja, ministereitä, valtakunnan sovittelija, Suomen Pankin johtaja ja elinkeinoelämän ja kulttuurin suuria vaikuttajia muutamia kuvaillakseni. Keuruulaisia tuossa joukossa ovat haapamäkeläiset hiljakkoin edesmennyt elokuvaohjaaja, professori Matti Kassila ja elossa oleva Eduskunnan entinen pääsihteeri valtiopäiväneuvos Erkki Ketola. Muut em. joukossa ovat lähtökohdiltaan Multialta, Vilppulasta, Ähtäristä tai muualta Haapamäen oppikoulun vaikutusalueelta.

Juha Rainion kirjan kuvat ovat minulle koskettavia oppikouluaikani nuoruuteni Keuruulta. Vaikka kävin oppikouluni päivittäin kotoa käsin Multialta, mikä oli hyvien linja-autoyhteyksien kautta mahdollista, kasvoin silti käytännössä paljolti keuruulaiseksi. Keuruun kirkonkylä tuli varsin tutuksi linja-autojen odottelun myötä ja näin kahdeksan oppikouluvuoteni aikana Keuruun kirkonkylän suurta muutosta autoistumisen ja rakentamisen seurauksena. Kuvat kertovat minulle enemmän kuin monille muille. Keuruun seurakunnan palvelukseen tulin 1.7.1972 ja eräät kuvat ovat myös ihan noiltakin vuosilta. On haikeaa nähdä se, että "aika entinen ei koskaan enää palaa". 

Kirjan idea avautuu parhaiten ikäluokalle, jolla on muistokokemusta kuviin liittyen. Juha Rainio tekee kirjassaan omaa matkaansa ja koen että isänsä kanssa. Vastaavaa ideaa voisi koettaa soveltaa muuallakin.

Kaupunkimme upeaan joulutoivotukseen yhtyen

Lauri Oinonen