Hukkuiko helluntai?

Hukkuiko helluntai?

Vanha sanonta kuului: "Nyt on helluntai, suvisunnuntai, kevät tautisen talven jo voitti." Nyt on jälleen aika helluntain, mutta huomaammeko tätä? Suomalaisessa perinteessä helluntai on ollut suuri kevään tai paremminkin kevätkesän juhla. Nyt koen tämän hukkuneen ihan tavalliseksi viikonlopuksi, monet eivät saata nykyään enää huomatakaan helluntaita lainkaan.

Helluntai oli suomalaisessa kalenterissa vuosisataisen käytännön mukaan kahden pyhäpäivän juhla siten, että vuoteen 1972 vietimme helluntaita sunnuntaina 50 päivää pääsiäisen jälkeen ja helluntaimaanantai oli myös pyhäpäivä, toinen helluntaipäivä.

Siirryttäessä yhteiskunnassamme viisipäiväiseen työviikkoon tuli muutoksia kirkollisten juhlapäivien viettoon. 

Helluntai haluttiin kuitenkin säilyttää kahden pyhäpäivän juhlana. Tämä tapahtui tekemällä helluntain aatosta, helluntailauantaista pyhäpäivä, mitä kutsuttiin helluntain valmistuspäiväksi. Tuolloin pidettiin päiväjumalanpalvelukset seurakunnissa, vaikka tästä oli kaavailuja aattoillan jumalanpalvelusten pyhäksi. Käytännössä "aatto muodostui juhlaa jalommaksi" ja itse kristikunnan kolmannen suuren juhlan eli tässä tapauksessa helluntain kirkot olivat aattoa vähäväkisemmät.

Tämä käytäntö oli vuosina 1973-1991, jolloin luovuttiin helluntain toisesta pyhäpäivästä ja helluntain vietto on tapahtunut tämän jälkeen vain sunnuntaina kristillisen perinteen mukaisella paikallaan. Tuolloin esitin kysymyksen "hukkuuko helluntai?"

Nyt 30 vuotta tuon jälkeen voin todeta paljolti näin käyneen. Vuoteen 1774 asti helluntai oli neljän pyhäpäivän juhla, jolloin tiistai ja keskiviikkokin olivat pyhäpäiviä.

Kevääseen 1972 asti helluntai esiintyi mm. kauppojen, tilaisuuksien ja tapahtumien mainonnassa. Yhteiskunnassamme ja elämänkulussa vietettiin kevätkesän suurta juhlaa, helluntaita. Kaikki tiesivät tämän. Nyt olemme helluntain kevätkesän juhlana ja juhla-aikana kulttuurissamme menettäneet. Kirkoissa toki helluntaina on punainen liturginen väri, mitä ihmetellään, että "kylläpäs se pappi nyt koreilee vaatteilla!"  (Muutama vuosikymmen sitten ei vielä täällä käytetty liturgisia asuja, papin asut olivat kirkoissa mustia vuoden ympäri.)

Helluntai on kristikunnassa historiallisesti jo keskiajalla ollut myös varsin elämänmyönteinen jopa suorastaan luomisjärjestyksen erotikkaa tihkunut juhla. Helluntain virsissä on ripaus tästä yhä aistittavissa ja selkeämmin niiden alkuperäisistä latinankielisistä sanoituksista hääjuhlien veisuina.

Vaikka helluntai on kristikunnassa Pyhän Hengen, kolmannen uskonkappaleen juhlapäivä, se on ollut myös vahvasti luomisen rakkauden, ensimmäisen uskonkappaleen juhla. Menetämme paljon, jos hukkaamme helluntain. Entisen ajan sanoin: "Heleätä helluntaita!"

Lauri Oinonen