Suomi ilmaisee ulkopoliittisen suuntansa

Suomessa on nyt koko Ukrainan sodan ajan käyty keskustelua Natosta. Hyvin nopeasti mediat ja yleinen mielipide gallup-kyselyissä vaikuttivat poliittisiin päättäjiin, puolueisiin ja maan hallitukseen muuttaen näkemykset Suomen Nato-jäsenyyden osalta myönteisiksi.

Voi olla, että aiemminkin monet ovat hiljaa halunneet Suomen liittyvä Natoon. Nyt he uskalsivat "tulla kaapeistaan ulos". Nyt tätä kirjoitettaessa voi pitää selvänä, että Suomi tulee hakemaan vielä ennen juhannusta Naton jäsenyyttä. On hieman erilaisia näkemyksiä siitä, milloin Suomesta tulee Naton jäsen.

Naton jäsenyydellä Suomi haluaa viestittää Venäjälle ja maailmalle, että Suomi ei halua kuulua Venäjän  etupiirin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen sotatoimet viime viikkoina ovat selkeyttäneet kansalaistemme mielipiteen muodostusta. Voisi sanoa, että Venäjä toimillaan ohjasi Suomen Natoon.

Tätä kirjoitettaessa äsken tuli televisiossa Puolustusvoimiemme komentajan kenraali Kivisen haastattelu. Juuri tällaista vahvaa asiantuntijan puheenvuoroa nyt todella tarvitaankin. Kenraali Kivinen asiallisesti ja kaikkia arvostaen toi esille tosiasiat, mitkä suomalaisten on tarpeen tässä tilanteessa tietää ja tiedostaa.

Me emme voi missään tilanteessa ulkoistaa maamme puolustusta kenellekään. Suomea viime kädessä Naton jäsenmaanakin puolustavat suomalaiset. Tämä tulee selkeästi tiedostaa. Samalla, kun meille on mahdollista saada Naton viidennen artiklan mukaista erikseen päätettävää sotilaallista apua, Suomella ovat myös velvoitteet ´puolustaa erityisesti lähinaapurustossa olevia Natomaita ja Itämerta.

 

Todennäköisesti Suomelle vastuuta voi tulla myös pohjoisessa sekä maa- että merialueille. Täten vastattavaksemme voi tulla omien maa- ja merialueittemme lisäksi paljon vastuuta Viron, Latvian, Liettuan ja Ruotsinkin puolustuksesta. Tällöin tarvitsisimme mielestäni merkittävästi suuremmat ilma- ja merivoimat nykytilaan nähden.

Ei voi olla niin, että omat voimamme olisivat muualla, kun samaan aikaan tarvitsisimme niitä itsekin. Tilanne on tällöin hyvin haasteellinen Suomen kannalta. Tästä ei ole laajemmalti puhuttu ja siksi oli erittäin hyvä, että tämä tosiasia tuli esille kenraali Kivisen puheenvuorossa. 

Mikä olisi muualta Naton jäsenmaista tuleva apu pahan päivän tullen Suomelle, riippunee maailmanpoliittisesta tilanteesta ja näiden maiden omista tarpeista ja tahtotilasta. Jos maat tarvitsevat tai kokevat tarvitsevansa itse omat lentokoneensa, riittäisikö voimavaroja Suomen alueiden puolustukseen. 

Tämän kanssa merkittävä kysymys, ennättäisikö tuo kauempaa tuleva apu siihen tilanteeseen, kun sitä tarvitaan. Kaikkia kysymyksiä on syytä määrätietoisesti selvittää avoimesti ja suoraan. Sokeasti vieraan apuun luottaminen voi olla hyvin vaarallista. 

Natomaanakin Suomea todellisuudessa puolustavat vain suomalaiset. Väitän sotilaallisesti asioiden olevan näin. Maanpuolustusta ei voi ulkoistaa millekään taholle, jos halutaan pitää oma maa sotilaallisesti itsenäisenä. Suomen todennäköinen Naton jäsenyys on ulkopoliittinen kannanilmaisu, mille nyt tarvetta. Tämä ei kuitenkaan millään tavoin vapauta oman maanpuolustuskykymme entistäkin paremmasta ylläpidosta ja asevelvollisuudesta.