Kristillinen kasvatus kuuluu kouluihin

Suomessa ja sitä aiemmin jo muuallakin Euroopassa koulutoiminta on syntynyt kristillisen kirkon eri toimintojen kautta. Olisikohan kouluja tullut ilman kirkon eri luostareita ja pappissivistyksen tarvetta? Kirkko opetti suomalaisetkin lukemaan. Vaikka tiedon tarve onkin nykyään varsin monipuolinen ja laaja-alainen, niin yhä ajankohtaisempi on kysymys oikean ja väärän erottamisesta.

Mikä on oikeaa ja mikä on väärää? Juuri nyt Venäjän hyökättyä nämä kysymykset ovat esillä. Erityisesti nyt on arvoa sillä historiallisella vuosituhantisella historialla, mikä on kristinuskon kautta muokannut läntistä maailmaa niissäkin aatevirtauksissa, joita emme heti havaitsisi kristillisen uskon vaikutuksesta syntyneiksi. Siksi meillä on aina oltava myös kirkkohistorian opetusta, koska se on parhainta taustaa länsimaisten aatehistorian virtausten ja sivistyksen kehittymiselle.

Historiasta käsin on sanottu parhaiten nähtävän tulevaisuuteen. Omana kouluaikanani sain paljon historian sekä kirkkohistorian opetuksesta elämäni arvopohjaan ja näkemyksiini. Minulla oli toki hyvät oppiaineiden opettajatkin ja he avarsivat oppiaineistaan käsin aineksia elämän laajemmalle ymmärrykselle-

Korostan, että kaikkia koulun oppiaineita tarvitaan. Ehkä eniten juuri sitä tai juuri niitä, joita kouluaikana on saattanut vierastaa tai pitää vähempiarvoisina "hanttiaineina". Ylioppilaaksi tai vastaavaan ikään mennessä on koulujen tarjottava laaja yleiskasvatus. Koulujen aamuhartaudet olivat osaltaan juuri tätä. Monipuolisuudessaan ne opettivat jokaiselle elämän perusasioita. Miten tämä nyt tapahtuu?

Maahanmuuttajat arvostaisivat suomalaisia paremmin, jos mekin tekisimme uskonnostamme enemmän totta. Sillä näin juuri tekevät maahanmuuttajammekin. Heille oma uskonto on osa elämää ja perusolemusta. Siksi kouluissamme tulee olla oma kirkko- tai uskontokunnan mukainen uskonnonopetus. Vanhemmat voivat oikeutetusti edellyttää tätä kouluilta.

Oman uskonnon opetus on lähtökohta ymmärtää uskontoja ja ihmisten elämää. Oman uskonnon opetuksen puitteissa voidaan mielestäni kaikkein parhaiten myös opettaa oppilaiden ja heidän vanhempiensa näkökulmista muita uskontoja. En pidä hyvänä, että oman uskonnon opetuksen yhteydessä ei saisi harjoittaa uskontoa. Haluan korjata koululainsäädännöstä tuon lyhytnäköisen mielettömyyden. 

Kyllä kouluopetukseen tulee kuulua myös uskonnonharjoittaminen. Nyt tilanne on kömpelö ja mieletön, eikö uimaopetuksessa saisi opetella uimaan? Eikö laulu- tai musiikkiopetuksessa saisi opetella laulamaan tai soittamaan? Pitäisikö tyytyä vain uinnin, laulun tai soiton teoriaan?

Kunnon reilu ja rehti oman uskonnon opetus kuuluu kaikille oman kirkko- tai uskontokuntansa mukaan ja tähän tulee olla oikeus osallistua myös kirkkoihin kuulumattomilla. Mieletöntä on kuitenkin ajatella Suomessa kaikille yhteistä uskonnon opetusta korvaamaan oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusta. Mielestäni olisi hyvä, jos oppilailla olisi mahdollista valita nämä molemmat. Asian käytännön toteutus tuottaisi omat järjestelynsä ja probleemansa. Mutta aktiiviselle oppilaalle soisin mahdollisuuden näihin molempiin.