Ukrainan uutisten alle hukkuvat koronan ja EÙ:n uhat.

Kohta kolmen kuukauden ajan ovat Ukrainan uutiset täyttäneet medioita ja vieneet kansalaisten huomion miltei täysin puoleensa. Itsekin olen yömyöhiin seurannut Ukrainan uutisia ja niiden kommentointeja. Olen sanonut, että voisin esittää jo laskun menetetystä työajasta sodan hyökkääjälle.

Nyt viime päivinä julkisuutta on täyttänyt Suomen kannan määrittely Naton jäsenyyteen. Suomalaisten selvä mielipidemittauksissa ilmaiseman kannanotto on ohjannut poliitikkojen toimia ja nyt on jo selvä asia, että Suomi tulee hakemaan Naton jäsenyyttä. 

Suomi saa vastuulleen Itämerta, Baltian maita, Pohjoista Jäämerta ja Kuolan niemimaata! Meillähän ei vielä olekaan vasta reilut 1300 kilometriä maarajaa Venäjän kanssa. Mutta kukaan ei halua huomata merirajaamme ja sitä taitaa olla yhtä paljon kuin maarajaakin. 

Jos minun tehtävä olisi hyökätä Suomeen, jättäisin korpimaisemat ja tunturit karhuille. Minä ottaisin ja hyökkäisin mereltä ihan lailliselta etäisyydeltä ilman alueloukkauksen ajatustakaan ihan Helsingin edustalta ja ampuisin laivatykeillä ja ohjuksilla satoja laukauksia vaikka ihan umpimähkään kuitenkin rakennuksiin kohdentaen. Ainahan ne jonnekin osuisivat ja tekisin kaiken tämän ihan rauhassa ennen puolustajan toimia.

Menen kuitenkin näiden esille nostamieni sotaisten teemojen alle jääviin asioihin. Korona on yhä edelleen tappavaa todellisuutta Suomessa, vaikka se ei hallitsekaan medioitten keskusteluja.

Tämän päivän 12.5.2022 Helsingin Sanomissa on artikkeli, mikä kertoo  tiedelehti The Lancetin kiinnittäneen huomiota Suomen suureen koronakuolleisuuteen. Korona-aikana on tämän tiedelehden mukaan kuollut vuosina 2020-2021 kulkutautiin noin 8780 henkilöä. Tämä vastaa keskikokoista maaseutukunnan asukasmäärää.

Vaikka Suomen THL yrittääkin vähätellä Lancetin lukuja, uskon kuitenkin niihin. Ei tiedelehti lukujaan tyhjästä esitä. Miksi Suomessa halutaan vähätellä koronan todellisuutta ja vaarallisuutta? miksi vähätellään kulkutaudin jatkoseuraamuksia, mitkä voivat sekä pitkäkestoisia että jopa pysyviäkin?

Ovatko nämä liian vaikeita asioita tuotavaksi julki?

Onko meiltä loppunut turnauskestävyys kulkutaudin nollaamiseksi? Näin epäilen tapahtuneen. Mukavuuden- ja huvittelunhalutko voittavat? Vai onko taloudellinen voitontavoittelu syynä? Tiedän, että koronan takia läheisensä menettäneille asia ei ole vähäpätöinen. Nämä ihmiset eivät saa ääntään esille. Koen tämän valitettavaksi asiaksi.

Ukrainan sodan uutisten keskellä meitä uhkaavat EU:n tulevat toimet monissa asioissa. Näistä ollaan aivan liiaksi hiljaa, jos niistä edes tiedetäänkään. Suomalaisia omistusasuntoja uhkaavat EU:n vaatimukset tulevan vuosikymmenen alussa ilmastopoliittisista syistä. 

Vaaditaan kahteen otteeseen tiukempia energiamääräyksiä kiinteistöihin. Tämä voi merkitä lämmitysjärjestelmien uusimisia, lisää lämpöerityksiä, uusia ikkunoita jne. On arvioitu, että keskimäärin omakotiasukkaalle niin maalla kuin kaupungeissakin tulisi noin 40 000 euron remonttikustannukset. 

En voi hyväksyä tällaista ylhäältä tulevaa EU:n pakkovaltaa suomalaisia kohtaan. Tuskin kukaan edes aavisteli tällaista uhkaa, kun suomalaiset äänestivät EU-jäsenyydestä. Miksi EU ei halua luottaa kansalaisten omaan haluun ja kykyyn pitää rakennuslupien mukaan rakennetuista kiinteistöistään itse huolta? Miksi EU vaatii pakkoa ja toimii rankaisevasti omissa kiinteistöissään asuvia kohtaan? Haluaako EU ajaa omissa taloissaan asuvat pois kodeistaan ilmastopoliittisin tavoittein? Minne on kadonnut terve järki?

Ongelma on suuri niiden kiinteistöjen kohdalla, joiden kaupallinen hinta ei ole edes vaadittavan pakkoremontin jälkeenkään remonttikustannuksen mukainen. Haluan meneteltävän kuten tähänkin asti. Kaikki on toiminut ja asukkaat ovat omiin koteihinsa tyytyväisiä.  Näin haluan toimittavan jatkossakin. Sitä, mikä toimii, ei tarvitse korjata. 

Kovin outoja nuo EU:n ajatukset, mitkähän mahtavat olla pohjimmaiset tavoitteet? Ilmastopolitiikan nimissä ollaan jo yhä useammissa asioissa ajamassa selvää diktatuuria. Nyt ajankohtainen Natoasiakaan ei ole ihan niin yksioikoinen asia ainakaan sotilaallisilta osiltaan kuin yksisilmäisesti nyt "ihastumisvaiheessa" halutaan nähdä. Se, mikä soveltuu Natolle tai maille, mitkä eivät ole sotineet omilla rajoillaan, ei suinkaan sovellu automaattisesti Suomen puolustukselle. Ulkopoliittisesti Naton jäsenyys on kuitenkin välttämättömyys osoittamaan sen suunnan, mihin haluamme kuulua.