Kotimainen puu-ja turve-energia sekä oma ruoka arvoonsa

Suomessa on annettu aivan liikaa periksi vihreiden ja EU:n ajamille ideologisille tavoitteille.

Nyt on nopeasti huomattu suuri virhe, mitä oltiin jo pitkälle tekemässä kotimaisesta turpeesta luopumiseksi. Runsas vuosi sitten turveyrittäjät tekivät suurmielenosoituksen Eduskuntatalon eteen Mannerheimintielle elinkeinonsa ja Suomen huoltovarmuuden puolesta.

Pidin valitettavana sitä, että turveyrittäjät eivät saaneet riittävää ymmärrystä ja tukea viestilleen. Pidän ala-arvoisina luvattuja tukia turpeennostokoneiden romuttamiseksi. Turveyrittäjät koettivat kertoa kotimaisen energian välttämättömyyttä saamatta tukea sanomalleen. Ainoastaan Keskustan kansanedustaja Hannu Hoskonen Ilomantsista antoi selvän tukensa asiassa.

Turvetuottajia syyllistettiin ja ahdistettiin. Monille ovat miljoonaluokan koneet velalla hankittuina elinkeinonharjoittamista ja yritystoimintaa varten. Monet turveyrittäjät ovat myös merkittäviä työllistäjiä sekä suoraan että välillisesti ja ovat kotipaikkakunnillaan merkittävien verojen maksajina eri verojen kautta.

Nyt eivät turvesuot ole enää saastuttanet vesistöjä eivätkä pilanneet ilmaa sen enempää turvekentillä kuin polttokohteissakaan. Tästä on asiantuntijoiden kiistatonta tutkimustietoa. Olen saanut omakohtaisesti käydä turpeennostopaikoilla ja monissa energialaitoksissa eri puolilla maata. Turvetuottajien syyllistämisen seurauksina kerrotaan myös ahdistetun rehellisen yrittäjän joutuneen päättämään sekä yritystoimintansa että elämänsä. Tähänkö johtaa ultravihreä ideologia ja EU:n alamaisuus?

Joudun käyttämään realistista kieltä, koska todellisuus on realismia. Kova todellisuus on tuotava esille avoimesti ja suoraan. Suomessa on kuitenkin jouduttu vajaa vuosi turvetuottajien aiheellisen mielenilmaisun jälkeen kovaan todellisuuteen energiakysymysten osalta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on karu osoitus siitä, minkä virheen on Suomi tehnyt vihreän ideologian ja EU:n ohjaamana ajaessaan utopistisia tavoitteita havitellessaan omaa energiaomavaraisuutta tuhoa tuottaen alas.

Onneksi nyt on tajuttu kotimaisen energian ja kotimaisen ruuan välttämättömyys ja myös itsenäisen kansakunnan perusasiana. Ruokaa ei voida kuitenkaan tuottaa ilman viljelijöitä. Viljelijä ei voi harjoittaa tuotantoaan, ellei se ole kannattavaa. Itse satun tietämään ihan omakohtaisesti tämän oikein hyvin. EU-aikana suomalaisesta talonpojasta on tehty EU:n alamainen torppari. 

Viljelijä kuitenkin haluaisi olla itsenäinen talonpoika tai nykyaikana ilmaistuna vapaa itsenäinen yrittäjä. Nyt EU-aikana viljelijä on satelliittivalvonnan ja byrokratian alamainen. Kun suomalaista talonpoikaa ei saatu kolhoosiin, niin viljelijä ajettiin sitten valvotuksi EU-alamaiseksi omilla maillaan. 

Nyt EU ja vihreä ideologia uhkaavat suomalaisia yksityismetsänomistajia suojeluvaatimuksillaan ja byrokratiallaan. Jokainen maanviljelijä ja metsänomistaja on jo lähtökohtaisesti omissa toimissaan paras luonnon ja ympäristön suojelija. Näin asia on, koska hänen on saatava maastansa tai metsästänsä tulonsa. Ulkomailta tulevan pakkosanelun sijaan jokainen viljelijä tai metsänomistaja jo oman tuotantonsa mahdollistamiseksi pitää huolta oman maansa parhaasta. Missä on EU:n luottamus suomalaiseen viljelijään tai suomalaiseen talonpoikaiseen yksityismetsänomistajaan?

Hyvä Lukijani huomaat, että esitän voimakasta kriittisyyttä EU:ta kohtaan. Koen, että juuri nyt sitä on esitettävä ja EU-kansalaisena niin minulla kuin kaikilla muillakin on siihen oikeus. Minua ei voi syyllistää siitä, että vastustan avoimesti EU:n toimia, sillä olen kansanäänestyksessä äänestänyt Suomen EU-jäsenyyttä vastaan. Me vastustajat emme saaneet tahtoamme läpi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluissa.

Valitettavasti meitä haluttiin harhauttaa puhumalla Euroopan Yhteisöstä ja kiistettiin käydyissä yleisötilaisuuksissa tämän mahdollinen muuttuminen unioniksi. Kuka muistaa tämän? Euroopan Yhteisö olisikin ollut meille positiivisempi asia kuin nykyinen unioni. Emme olisi edes sellaisessa pohjattomassa yhteisvelassakaan varman maksajan osassa kuten nyt unionin kautta yhä enemmän olemme.

Suomalaiset kuvittelivat saavansa EU-jäsenyyden kautta turvaa Venäjää vastaan. Nyt Ukrainan kohdattua Venäjän hyökkäyksen, voimme tehdä johtopäätöksiä siitä, miten EU ja Nato toimivat, kun vastassa on Venäjä. Jokainen voi ajatella omalla tavallaan. Minä näen, että molemmat ovat tositoimissa jättäneet Ukrainan yksin. Venäjälle nauretaan pakotteille, mitkä vain haittaavat EU-maita itseään. Venäjän taloudellinen elämä ja toiminta muutoinkin yhteiskunnassa poikkeaa EU- maista hyvin paljon. Pakotteet saattavat jopa joissakin tapauksissa hyödyttää pakotteiden kohdetta. 

On helppoa sanoa, että Ukraina ei ole EU:n jäsen tai Naton jäsen. Esitän kysymyksen, miksi  se, että Jugoslavia ei ollut Naton tai EU:n jäsen, ei estänyt Naton avointa sotilaallista toimintaa eurooppalaisessa maassa, mikä ei ollut kummankaan jäsen? Miksi nyt EU:n ja Naton toiminta on sitä, minkä tiedämme? Nyt oli Ukrainalla vuoronumero yksi. Millä mailla ovat seuraavat vuoronumerot?

Vain oma puolustus ja oma ruoka ja energia voivat olla itsenäisyyden turva viime kädessä. Suomi ei voi

ulkoistaa mitään näistä muille tai muiden varaan. Mielekäs ja järkevä yhteistoiminta voivat olla mahdollisia vain maille, joilla nuo edellä luettelemani kolme asiaa ovat itsellään kunnossa.