Laurin päivänä 2022

Tänään on elokuun 10.päivä ja nimipäiväni, mikä puolestaan johtuu syntymästäni päivälleen 75 vuotta sitten. Nuoripari Sulo ja Selli s. Järvelä olivat saman vuoden vapunpäivänä muuttaneet Multian Riuttakoskelle valkean hevosen ja Ylivieskasta äitini syntymäkodistaan mukaansa saamansa kahden lehmän, Menestys ja Reivitär sekä Talvikki hiehon kanssa Multian Riuttakoskelle vesikatto ja tulenkäyttövalmiiseen hirsitaloon, missä oli jo koettanut kaksi valkjärvistä karjalaisperhettä asua. 

Nämä muuttivat sitten viljaville Loimaan seudun peltojen maisemille. Peltoa oli rappeutuneessa kunnossa parisen hehtaaria, koska paikalla oli asuttu ainakin 1800-luvulta lähtien, jolloin seppä "Riutta-varvari" takoi kronikan mukaan rukkeja Riuttakosken rannalla. Hänen asuirakennuksensa oli ollut nykyisen asuinrakennuksen eteläpuolella vanhimpien äitini Viitamäen talosta hakemien marjapensaiden paikalla. Sepän paja maalöytöjen perusteella sijaitsi nykyisellä kasvimaallani kosken ja edelleen nykyisen tien vieressä.

Riutta-varvarin aikaan ei ilmeisetsi kosken vastarannalla vielä asuttu eikä ollut sahaakaan, mikä on poispurettu laajoine lähes kilometrin varastoalueineen sekä Multian vartta alaspäin että jopa Riuttanimen talon ohi kohti Soujtuoen tietä 1970-luvulla. Nyt maisema ei enää millään tavoin kerro aikanaan suuresta sahan toiminnasta Riuttakoskella. Olisiko koskessa ollut mylly jo ennen sahaa? Uitot ovat Multianjoessa ilmeisetsi alkaneet 1900-luvun alussa tai jopa 1800-luvun lopulla, kun Mäntän tehtaat tarvitsivat puuta.

Kuka on ollut Kaapo, joka raivasi ja ojitti nk. Kaapon kydön noin 200 metriä lähteestä/Ahopellosta lounaan suuntaan. Tuo "Kaapon kytö" on metsässä yhä havaittavissa metsän eri-ikäisyyden vuoksi ja hahmottuvien ojiensa, joista yksi uudistettiin koneellisetsi metsäojaksi vuonna 1978.

Vanhoja yli 100-vuotisia peltoja on Riuttakoskella pihapiirin ympärillä ja Lähdeniitty ja osa Ahopeltoa. Muut ovat isäni aikana raivattuja uudispeltoja, joita on yhteensä noin neljä hehtaaria pihakokonaisuudessa ja Lummilan yksi hehtaari vajaan kilometrin päässä asuinrakennuksesta.

Tilalla oli tilapäinen puunavetta kosken niskan äärellä nykyisellä kaalimaalla vanhempieni tullessa. Uusi navetta rakennettiin Helsingin olympialaisten vuonna 1952, muistan kun lumivaaralaiset ja sitten Alavudella asuneet mewstarilliset muurarit, jotka olivat jo Lumivaarassa  ennen talvisotaa muuranneet isälleni tiilinavetan Jussinojan maatialle Kaivomäen kartanosta lohkaistulle asutustustilojen maille, lähtivät kuuntelemaan "Zatopekin juoksuja". Muistan kyenneeni viisivuotiaana kantamaan sylissäni jopa kolme tiiltä muurareille!

Muistan edellistalvena "aina istuneeni" isän Valkon vetämässä reessä, kun Riuttaniemen hiekkamontusta ajettiin hiekkaa tiiliä varten. Muuraushiekka oli haettava hieman kauempaa Soutujoen asutustilallisille varatusta yhteismontusta.

​Riuttakosken tilalla ei ollut osuutta tuohon yhteiseen hiekkamonttuun kuten ei Soutujoen Villinkosken teollisuusalueeksi varattuun maahan, sillä Riuttakosken tili oli muodostettu jo heti talvisodan jälkeen, kuten puolentusinaa muutakin eri puolilla Multian kirkonkylän kansakoulupiiriä. Soutujoen tilat, joita on noin tusina, ovat puolestaan muodostetut jatkosodan jälkeen ja niistä muodostettiin yhtenäinen asutusalue Tarhapään ja Sydänmaanahon koulupiirien reuna-alueille. omaa Suotujoen koulupiiriä ei suunnitelmasta huolimatta toteutunut. Osa Soutujen asutusalueesta on yllättävästi myös Keuruun aluetta yhäkin! Historiallisten tilarajojen mukaan kolme piikkimäistä Keuruuseen kuuluvaa aluetta pistää sisälle Multian alueelle.