Poliittista lujuutta metsien puolesta tarvitaan

 

Poliittista lujuutta metsien puolesta tarvitaan

Kiitän Keskustan ministereitä selkeästä ja tuloksekkaasta toiminnasta suomalaisen metsätalouden puolustuksessa. On selvää, että mitään kompromissin mahdollisuutta asiassa ei ole lainkaan. Keskustalaisena annan myös opposition asiasta tekemälle välikysymykselle tunnustusta. Välikysymys osoittaa asian vakavuutta koko kansalle. 

Suomalainen yksityismetsänomistukseen perustuva metsätalous on ainutlaatuisen vakavasti uhattuna EU:n punavihreän metsäpolitiikan vuoksi. Sinänsä asiallinen huoli ilmastosta on nyt ikävällä tavalla valjastettu yksipuolisen ja kaikin tavoin mielettömän ideologian palvelijaksi. 

Tämä on todettava suoraan. Äskettäin television ajankohtaisohjelmassa Ilmastopaneelin jäsen Kotiaho kiihtyi, mitä hänen ei olisi ollut varaa eikä tarvetta tehdä, jos hän olisi kokenut olevansa oikeassa. Kotiaho vähätteli myös yhden miljardin uhrausta ilmastoideologiansa vuosittaisena kustannuksena. Summa on juuri sama, mikä puuttuu sosiaali- ja terveyden huollon budjetoiduista menoista. 

Mielestäni miljardi euroa ei ole vähäinen summa heitettäväksi kyseenalaisen ilmastopolitiikan mielettömiin menoihin veronmaksajien rahana ja puutteessa olevien kärsiessä välttämättömissä tarpeissaan. Kun kommunismi kukistui, siirtyi ideologia vihreään poliittiseen peitteeseen hyviltä näyttävien asioiden saavuttamiseksi. Tämä on tiedostettava aikamme ilmastopoliittisessa keskustelussa, vain harvat tiennevät, miltä taustalta ilmastopolitiikan tuulet puhaltavat.

EU:n korkein johtaja on asemassaan punavihreiltä saamansa tuen ansiosta ja siksi antaa metsäasioissa vallan punavihreille. Siksi ei ole ihme, jos EU ajaakin oloihimme hyvin tuhoisaa metsäpolitiikkaa noin kymmenen eri ohjelman merkeissä, joista yksikin on vahingollinen yksityismetsätaloudelle. Taksonomian kanssa on juuri kamppailtu ja nyt taistellaan mielettömän ennallistamisen kanssa. Kahdeksan seuraavaa verhottua uhkaa on jo ovella odottamassa. EU on valjastettu punavihreän politiikan aktiiviseksi edistäjäksi kommunismin ideologisin tavoittein.

Väitän lujasti, että suomalainen yksityismetsätalous on jo lähtökohdissaan maailman parasta ilmastopolitiikkaa. Olkaamme tästä terveesti ylpeitä ja kertokaamme tämä EU:n vaikuttajille! EU:n on aihetta ottaa oppia suomalaisesta talousmetsien hoidosta. Meidän ei pidä nöyristellä asioissa, vaan meidän on hyökättävä tosiasioiden puolesta lujasti.

Kukaan muu aja Suomen asiaa, tehtävä kuuluu siksi itsellemme.

Annan asiassa tunnustusta myös hallituskumppaneille SDP:lle ja RKP:lle, he ovat nähneet välttämättömän tosiasian koko metsäklusterin osalta. Teollisuuden, kaupan, kuljetusalan ja monien yrittäjien toiminnot vaarantuisivat kautta maan, jos emme saisi harjoittaa ja voimistaa metsätalouttamme. 

Mistä yhteiskunta saisi verotuloja ilman uusiutuvaan luonnonvaraan perustuvaa metsäklusteriamme? Olisiko silloin edes varaa nykyisten luonnonsuojelualueidenkaan ylläpitoon, jos emme saisi kehittää ja voimistaa metsätalouttamme?

Metsänomistajien ja yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta on myös peruskysymys, millä oikeudella EU on puuttumassa yksityisomistukseen ja siihen perustuvaan elinkeinoon? Miksi EU piilottelee todelliset tavoitteensa metsäklusterimme vahingoittamiseksi noin kymmeneen eri ohjelmaan? Näistä kaksi on jo tiedossa ja muut kahdeksan ovat jo valmiina tulossa.