Pyhäinpäivän iltana 2023

On pyhäinpäivän ilta. Radiosta kuuluu hengellisen toivemusiikin ihmisten juhlapäivän iltaan toivomaa tutuksi tullutta musiikkia. Olen vienyt jo ensilumia aiemmin äitini ja isäni haudalle Riuttakosken tien varren tulevasta pihakuusesta oksia haudalla ja olen jo syksyn myötä useampiakin kertoja haravoinut tippuneet puiden lehdet pois kompostoitavaksi.

Samoin olen vienyt sähköisen led-kynttilän lyhtyyn ja kanervia haudalle.

Pyhäinpäivänä on seurakuntien kirkoissa tai hautausmaiden kappeleissa muistohetket edellisen pyhäinpäivän poisnukkuneille ja heille kullekin sytytetään nimen lausumisen aikaan muistokynttilä. Varsin olen lukenut noita nimiä niin Keuruun kuin Haapamäen kirkossa. Usein olen myös pyhäinpäivänä ollut puhujana Karjalaan jääneiden muistomerkillä pidetyssä tilaisuudessa. 

Nytkin minua pyydettiin puhujaksi Haapamäen kirkon ääressä olevan Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin äärelle. Koska tiesin, että en ole paikkakunnalla jouduin kieltäytymään, vaikka olen sanonut, että karjalaisesta ja isänmaallisesta tehtävästä en kieltäydy. 

Multian kirkon pääsisäänkäynnin luona on piispantarkastuksen yhteydessä syyskuussa 1972 vihitty muistokivi. Kirkkoherra Osmo Tarkin pyynnöstä sain kunniatehtävän pitää tuolloin muistomerkin vihkipuheen. Osmo Tarkki piti huolen, että Multiallekin saatiin tämä muistomerkki, kun vielä Karjalassa syntyneitä oli paljon keskuudessamme. Nyt muiston vaaliminen on jo pääosin sodan jälkeen syntyneillä.

Keuruulla oli tapana pyhäinpäivänä myös kerätä lahjaraha vietäväksi jatkosodassa Suomen puolesta taistelleille virolaisille "Suomi-pojille". Nyt poissa ovat nämä isänmaatamme auttamaan tulleet ja voimme vain ajatuksin muistaa.

Sodan lopputuloksesta johtuen monien Suomi-poikien kohtalo oli Neuvosto-Virossa karu, helpoimmalla pääsivät monien vuosien vankeuteen joutuneet.

Hieman huolissani olen Multian osalta Karjalaan jääneiden vainajien muistamisesta, koska niin kirkkoherra Tarkki kuin useat muutkin karjalaisesta toiminnasta vastuuta kantaneet ovat poistuneet. Muutama vuosi sitten havaitsin, että Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä ei ollut merkkiä pyhäinpäivän kunniakäynnistä. Tein Riuttakoskelta noutamistani kuusenhavuista ristin ja laitoin sen muistomerkin juurelle ja korjasin sen sitten seuraavan kevään koitettua pois. 

Jos tarpeelliseksi havaitsen, teen kuten aiemminkin. Kahden edellisen vuoden ajat ovat Multian kirkon remontin estäneet laajamittaisia kunniakäyntejä kirkon ympärillä työturvallisuuteen liittyvistä parin, kolmen viime vuoden aikana. Mutta nyt syksyllä piispanmessussa piispa Salomäki vihki Multian kirkon uudelleen ja uudistettuna käyttöönsä ja pitkäkestoinen työmaa ei vaikeuta enää alueen ja kirkon käyttöä. 

Jumalanpalvelukset voitiin toimittaa erinomaisen hyvin kirkon äärellä olevassa seurakuntatalossa. mikä on ainutlaatuisen upea myös kirkoksi ja voittaa laadukkaana monet kaupunkilähiöiden kirkot. Etuseinän kokoisista ikkunoista avautuu ainutlaatuinen vuoden eri aikojen mukainen järvimaisema Multia järvelle. Tällaista en ole kohdannut missään muualla, vaikka olen varsin monissa vastaavissa tiloissa käynytkin.

Multiallakin on karjalaisten nykypolviin kuuluvia. Tehtäviin halukkaita olisi koottava ja vastuuta jaettava. Itsenäisyyspäivän ja kevään sodissa kaatuneitten muistopäivän kunnianosoitukset ovat mitä parhaimmin hoidetut, kiitos kansakouluaikaiselle opettajalleni kotiseutuneuvos Kalevi Hakasalolle. Hän terveydellistä syistä on jo pitempään asunut Jyväskylässä. Mutta juhlava kunniakäynti lippuineen on elossa upeasti Multialla edelleen.

Pyhäinpäivästä on enää vain vähän aikaa kohti adventtiajan valoja. Pimeänkin ajan keskellä käymme kohti valoa!