Arvopuulle arvonsa mukainen käyttö

 

Suomessa on nyt voimakas pyrkimys puurakentamiseen. Tämä onkin luonnollista metsien maassa sekä kotimaisen uusiutuvan materiaalin, työllisyyden, kansantalouden kuin myös nykyaikana tavoitteellisen ilmastopolitiikankin kannalta. Puukerrostalot clt-rakenteisina ovat suomalaisina vientituotteina valloittamassa sijaansa maailmanmarkkinoilla. Kaikkea sitä, mitä puurakentamisessa vielä voidaan tehdä, ei liene vielä keksittykään. Puun monet ominaisuudet odottavat vielä käyttäjiään maailmalla. 

 

Suomalainen puu kestää vuoisisatoja rakennuksissa, jos niiden katoista pidetään huolta ja rakennukset ovat terveesti rakennetut, kuten menneinä vuosisatoina yleensä oppinsa vanhemmilta rakentajilta saaneet rakentajat osasivat. Näkyvimpiä osoituksia ovat puukirkot ja vanhat pappilat sekä kartanot siellä, missä ne ovat tulipaloilta säästyneet. 

 

Viime sotien jälkeen siirtoväen asutus niin maaseudulla kuin taajamissakin kerrostaloja lukuun ottamatta tapahtui puisten asuinrakennusten avulla. Maaseudulla olivat kenttäsirkkelit ja pienet sahayritykset arvossaan tuona aikana. Mutta missä on perinteinen talojen hirrestä rakentaminen? Puuttuvatko osaajat vai puuttuuko puuta? Väitän puuta löytyvän, jos sitä etsitään ja siitä maksetaan arvonsa mukainen hinta. Väitän osaamistakin löytyvän tai sitä voidaan ainakin hankkia vanhoista hirsirakentamisen sukupolvisista viisauksista. 

 

Arvopuut, joita aikanaan käytettiin laivojen mastoihin, kirkkojen rakentamisiin, talojen kurkihirsiksi ja komeisiin hirsitaloihin menevät koneellisissa hakkuissa ihan tavalliseksi sahatavaraksi, mitä saisi paljon vaatimattomammastakin tukkipuusta. Pahimmassa tapauksessa nämä uljaat metsän honka- ja kuusikuninkaat ja -kuningattaret saattavat joutua muun puuaineksen mukana sellukattilaan.

 

Suurten ja pientenkin tiukkasyisten puiden aines tulisi löytää ja käyttää mekaanisen puunjalostuksen arvokkaana raaka-aineena. Vielä tätä arvokasta varallisuutta on metsissämme, mutta siltä puuttuvat asiansa tajuavat ostajat ja käyttäjät. Suomessa myös valitetaan tiukkasyisen ja laadukkaan erikoispuutavaran pulaa sekä perinnerakentajien että muiden sitä haluavien tahoilta. Tätä puutavaraa nyt tuodaan ja kalliiseen hintaankin ulkomailta.

 

Tilanteeseen on saatava muutos. On luotava erikoispuulle markkinat. On luotava tätä tarkoitusta varten yrittäjyyttä jalostukseen ja jatkojalostukseen ja edelleen ulkomaille tapahtuvaan vientiin. Näin voitaisiin saada maaseudulle ja maakuntiin tuloja ja elinvoimaa sekä suomalaisen puun imagoa moninaisiin tuotteisiin soveltuvana.  

 

Nyt koneellisissa hakkuissa metsiin jää lahoamaan järeiden tukkipuiden tyviä parinkin metrin mittaisina tukkeina. Nämä ovat kuitenkin mitä arvokkainta erikoispuuta, jota puuttuu mm. puisten soitinten rakentajilta. Näistä tyvipölleistä voisivat kitaroiden ja monien muiden soitinten rakentajat saada tarvitsemaansa ainesta hyvin akustisin ominaisuuksin. Nykypolitiikan mukaisiin jättöpuihin löytyy kyllä taatusti vähempiarvoistakin ainesta.

 

Suomeen voitaisiin suunnitella perinteisten kuuden ja jopa kahdeksan metrin pituisista ja latvamitaltaan kahdeksan tuuman vahvuisista vuoluhirsistä rakennettavien talojen rakentamista. Nämä tulisi kuoria huhtikuun keväällä ja jättää pihkoittumaan kuivaan ja tuuliseen paikkaan kesäksi, jotta pihka luonnon omana suoja-aineena antaisi ulkoseinään sukupolvia kestävän sääsuojan. Rakennusten sisäpuolelta tietenkin hirsistä tulisi pihka kuoria pois, jotta seinään nojailtaessa ei pihka tarttuisi vaatteisiin. Jos rakennuksissa olisivat kunnon reilut räystäät, kuten oppimestarit ennen osasivat tehdä, rakennukset kestäisivät vuosisatoja. Vain sodat ja tulipalot voisivat olla uhkia.

 

Olisiko suositeltava kuntia rohkeasti kaavoituksessaan suunnittelemaan perinteisten hirsitalojen alueita. Olisikohan tällaiseenkin nyt mahdollisuutta, kun etätyö ja maallemuutto on ennalta-avaamattoman myönteisessä kehityksessä? Hirsitalojen eristeinä tulisi käyttää kotimaista pellavaa tai hamppua. Olisikohan tässä mahdollisuutta peltojen omistajille? Jos löytyisi tuottajia, tarvittaisiin myös jalostusta ja kauppaa kokonaisuuden toimintaan. Mielestäni tämä olisi myös ekologista ja ilmastoystävällistä toimintaa, jolle luulisi nyt ajan tuulien puhaltavan myönteisesti.