28.9.08

Längelmäen viimeisen kirkkoherran lähtösaarnaa kuulemassa Längelmäen kirkossa 28.9.2008

Olin tänään mukana kuulijana Längelmäen kirkossa ehtoollisjumalanpalveluksessa, messussa, jossa rovasti Pertti Harju piti lähtösaarnansa. Syksyinen kaunis  aurinkoinen aamupäivä kutsui kirkkoväkeä lähes suuren kirkon täydeltä vuonna 1770-1772 längelmäkeläisen kirkonrakentajan Piimäsen hyvin taidokkaasti rakentamaan Längelmäen kirkkoon. Längelmäki on ollut vanha pohjoishämäläinen kantaseurakunta Längelmäveden rannoilla. Nyt kuntauudistusaallon myötä valitettavasti on tapahtunut Längelmäen kunnan  ja seurakunnan lopettamiset vajaat kaksi vuotta sitten. Pääosa entisestä Längelmäen kunnasta siirtyi Jämsän kaupunkiin (Länkipohja ympäristöineen ja kirkonkylän puoleinen osa on nyt Orivettä sekän kunnallisesti että seurakunnallisesti. Jämsään siirtynyt osa on puolestaan Kuoreveden seurakuntaa.
 
Olisin halunnut maassa harjoitettavan jo pitempiaikaisesti sellaista politiikkaa, että maaseutu ja sen kylät olisivat voineet säilyä elinvoimaisina ja perinteikäs Längelmäkikin itsenäisenä. Längelmäen  33. kirkkoherra oli ystäväni Pertti Harju, joka jäi seurakunnan pitkässä kirkkoherrojen sarjassa viimeiseksi. Hän on nyt tosin jo ollut vajaat kaksi vuotta liitoksen myötä Kuoreveden kappalainen, mutta käytännössä Längelmäen pappi. Olen tuntenut Pertin jo pitkään. Noinj neljännesvuosisata sitten olin tammikuisena pakkaspäivänä avustajana koskenpään kirkossa, jossa Pertti asetettiin Koskenpään kirkkoherran virkaan piispa Erkki Kansanahon toimesta. Sitten ystäväni siirtyi Längelmäelle, jossa lähes päivälleen 18 vuotta sitten kastoin perheen tyttären maatalousväen kirkkopyhän yhteydessä.
 
Nyt oli Pertin lähtösaarna. Tämä saarna antoi minulle hyvin paljon. Enemmän kuin monet muut kuulemani saarnat. Sain rohkaisua ja voimaa elämään. Kannattaa käydä kirkossa, kannattaa kuulla saarnaa ja kannattaa hiljentyä. Sen koin todeksi kohdallani jälleen. Jumala oli Henkensä kautta antanut Pertille sanat saarnaan sekä taidon ja rohkeuden. Oli katsetta taaksepäin , tähän hetkeen ja tulevaan aina kirkkautta kohti. Tämä saarna oli sellainen kuin saarnan pitää ollakin, että voisi olla kuulijoille että pitäjälleen viimeinen.
Saarna, jossa on elämän evästä tähän ja perille taivaaseen asti. Esirukouksessa Längelmäelläkin muistettiin kuten varmasti muuallakin
Kauhajoen uhreja heidän läheisiään.
 
Kiitos Pertti saarnasta ja uskollisestä työstäsi Herran elovainiolla! Näin voi aidosti sanoa myös siksi, että Längelmäen kirkkoa ympäröivät kumpuilevat pellot, joilta ajallinen sato on saatu talteen tältäkin vuodelta. Kiitos Jumalalle myös jokapäiväisestä leivästä.
Tänään sitä on Suomessa, mutta maailmalta kuuluu ääniä ruokapulasta. Haluan ottaa nuo hyvin vakavasti. Jumala varjelkoon meitä nälänhädältä ja kulkutaudeita. Ne eivät ole ihmisen kädessä, vaikka luulemme joskus niin. Jotain voimme toki tehdä ja paljonkin, jos meillä Raamatun Joosefin opetus varautumisesta. Se olisi nyt todella ajankohtaista. Siksi eduskunta käy lähiaikoina istuntosalissa ajankohtaiskeskustelun ruuan riittävyydestä. Palaan teemaan tuonnempana.

1 kommentti:

heikki ronko kirjoitti...

löysin tämän vahingossa.ollaa vaali päivänä täälä längelmäellä tavattu.silloin tulikin puhuttua miksiseurakunta hajoo vaikka maallinen yhteisö purkaantuu siis kunta.nyt kaikki on sitten sekasin seurakuntaa kun ei ole.pertti on minullekkin tuttu 10 vuoren ajalta. viimeiset vuoret oli kyllä kaille raskaita. myönnän.joten päätin ottaa tämän lähtö saaran vakavasti yhtenä rippi kakaroista vuorelta 1999.heikki ronko hiukkaalta