Vihkimässä Keuruulla ja Aaro Linnaa kuulemassa Multian kirkossa

Eilen lauantaina olin 8.8.09 vihkimässä nuorta paria Keuruun uudessa kirkossa, joka tosin on jo 117 vuoden ikäinen. Vihkipari oli kysellyt jo talvella seitsemää pappia, mutta kenellekään ei ollut sopinut. Kun kuulin tämän, sanoin:Tämähän laitetaan onnistumaan!" ja niin me eilen teimme. Onnea espoolaiselle vihkiparille!

 

Tänään sunnuntaina oli sananjumalanpalveluksessa kuulijana Multian kirkossa, jossa jumalanpalveluksen toimitti eläkkeellä oleva Pylkönmäen kirkkoherra, rovasti Aaro Linna. Hänen saarnassaan oli paljon sanottavaa juuri minulle. Sain saarnasta juuri niitä voiman ja sitkeyden aineksia, joita tarvitsen eduskuntatyössäni. Vaikka on istuntotauko, niin tämä on tiivistä eduskuntayötä. Huomenna maanantaina lähden Haapamäen asemalta 05.55 liikenne- ja viestintävaliokunnan maakuntamatkalle, joka suuntautuu

Lahden ja Padasjoen Keuruulle mm. Haapamäen höyryveturipuistoon. Esitin valiokunnan kokouksessa talvella kohteeksi Keuruuta ja nimenomaan Haapamäen risteysasemaa. Silloin kollegani tietävät, mistä puhun anminitessani sanan Haapamäki. Tervetuloa valiokunta!

 

Minä oloen tosin kahdessa roolissa, sekä valiokunnan työssä mukana olevana että Keuruun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana

Keuruun osuudessa. Täältä jatkamme Jyväskylään, jossa yövymme. Tiistaina ovat vuorossa Jyväskylästä eteenpäin rataa myöten Suolahti ja Äänekoski ja sittemmin ilmailun kysymykset Tikkakoskella. Hienoa, että tärkeä valiokyunta tulee Keski-Suomeen.

 

Aaro Linnan saarna antoi sitten aihetta erityisesti keskiviikon ohjelmaan, jolloin teen toimistopäivän eduskunnnassa ja jätän kaksi kirjallista kysymystä. Niistä kerron tuonnempana lisää. Toinen koskee hätätilaa, joka on edessä sikainfluenssan johdosta. Immuniteetti-ja rokotesuoja puuttuvat koko väestöltä jua taudin jälkisairaudet voivat olla keuhkonkuume ja aivokalvontulehdus. Ne ovat vaarallisia täysin terveillekin saatika riskiryhmille. Siksi minulla on hätä ja erittäin kiireistä viestiä ministerille.

 

Tänään 9.8.09 tuli 47 vuotta isäni Sulo Oinosen kuolemasta. Sytytin kolmen vuorokauden kynttilän lyhtyyn hänen haudalleen.

Nyt illan pimennyttyä, kynttilä loistaa valoaan viime sotien veteraanin ja invalidin sekä rauhan ajan raivaajan, rakentajan ja viljelijän haudalla Multian Sinervän hautausmaalla. Kristityllä on aina usko ja toivo, jota mikään ei voi ottaa pois. Haluan yksinäisen kynttilän julistavan juuri tätä.