Äitienpäivän tunnoissa
Eilen oli äitienpäivä, toukokuun toinen sunnuntai. Kävimme tyttäreni Soilen kanssa kello 10 Multian kirkossa messussa eli ehtoollisjumalanpalveluksessa. Sen jälkeen kauniissa kevätsunnuntain säässä kävimme äitini ja isäni haudalla Multian Sinervän hautausmaalla eli nk. vanhalla hautausmaalla. Veimme äitini haudalle narsissien rinnalle viisi purppuranpunaista ruusua sisältävän kimpun.
Äitini hauta on vielä hautakumpu, jonka päällä on Purstinvuoren juurelta tuulen kaataman puun latvaoksista ladottu risti.
Haudalla on myös vaasissa äitini Riuttakoskelle pihakiven äärelle istuttamien narsissien kevään myötä nousseita kukkia.
Pihakiven äärellä on myös runsaasti avautumassa äitini istuttamia eri lajikkeiden narsisseja´. Narsissi muistuttaa ylösnousemuksesta.
Vaikka äitienpäiväsunnuntai oli kaunis ja kirkas, ei oma mielialani ollut korkealla. Oli ensimmäinen äitienpäivä, jolloin äitini oli poissa keskuudestamme. Tunne sisimmässä oli haikea. Multian kirkon ehtoollispöydästä on kristillisen uskomme mukaan yhteys myös taivaalliseen ehtoolliseen, jossa ei enää tarvita auringon eikä kuun valoa Herra itse on omiensa valo.
Antakoon tämä todellisuus valoa ja toivoa meille jokaiselle.
Äitini hauta on vielä hautakumpu, jonka päällä on Purstinvuoren juurelta tuulen kaataman puun latvaoksista ladottu risti.
Haudalla on myös vaasissa äitini Riuttakoskelle pihakiven äärelle istuttamien narsissien kevään myötä nousseita kukkia.
Pihakiven äärellä on myös runsaasti avautumassa äitini istuttamia eri lajikkeiden narsisseja´. Narsissi muistuttaa ylösnousemuksesta.
Vaikka äitienpäiväsunnuntai oli kaunis ja kirkas, ei oma mielialani ollut korkealla. Oli ensimmäinen äitienpäivä, jolloin äitini oli poissa keskuudestamme. Tunne sisimmässä oli haikea. Multian kirkon ehtoollispöydästä on kristillisen uskomme mukaan yhteys myös taivaalliseen ehtoolliseen, jossa ei enää tarvita auringon eikä kuun valoa Herra itse on omiensa valo.
Antakoon tämä todellisuus valoa ja toivoa meille jokaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti