EU:n yhteisvelkaan ei pidä missään nimessä lähteä
EU:n yhteisvelkaan Suomen ei pidä missään nimessä lähteä. On erittäin hyvä asia, että ministeri Mika Lintilä on ilmaissut asiaan selkeän kielteisen kantansa. Hyvin valitettavana puolestaan pidän sitä, että on myös talouspiireiltä ilmaantunut yhteisvelalle ymmärrystä energiakriisin ja EU-maiden puolustusmenojen nostamisen perusteilla. Nämä talouspiirit ovat tosiasioille ja lähimenneisyydelle täysin sokeita.
EU-maat ovat itse ajaneet omat puolustuksensa tehokkaasti alas, koska ovat erehtyneet luottamaan Natoon. Suomen ei pidä nyt käydä millään tavoin maksamaan heidän tyhmyyksiään. Me olemme pitäneet yllä omaan uskottavaa puolustustamme, mikä on konventionaalisesti Euroopan paras, vain ydinaseet puuttuvat.
Mutta meidänkin on nostettava nopeasti puolustusmäärärahojamme ja nimenomaan sodan kestävyyden osalta. Juuri tätä viime mainittua, sodan kestävyyttä, koetellaan nyt Ukrainassa. Vaikka Ukraina itsenäisenä valtiona on pyytänyt apua, mihin YK:n peruskirjan 51. artikla antaa toisille YK-maille mahdollisuudet, ovat kaikki EU- ja Natomaat kieltäytyneet tästä, koska vastassa on suurvalta. Tämä olisi pahassa tapauksessa Suomenkin kohtalo olimmepa liittoutuneita tai ei.
Natolla ei ollut viime vuosituhannen lopulla mitään ongelmia mennä Jugoslaviaan, vaikka se ei suinkaan ollut Natomaa! Nyt Nato ei voi kuitenkaan vastaavassa tilanteessa toimia, vaikka todellinen tarve olisi. Suuri vaara on, että hyökkäävä suurvalta lähestyy yhtä maata lähemmäs länttä, koska lännellä ei ole halua eikä kykyä auttaa Ukrainaa. Ukraina kuitenkin nyt tarvitsisi osittaistakin apua ja silloin Ukraina voisi voittaa maahan tunkeutuneet. Se merkitsisi Euroopalle ja maailmalle paljon.
Sodan jälkeen vain voittajalla on oikeuksia. Jo pari vuosituhatta sitten todettiin aina voimassa olevat sanat "vae victis", "voi voitettuja". Jos ja kun EU:n ja Naton kyvyttömyyden jälkeen Länsi on muinaisten roomalaisten osassa ja hunnipäällikkö voimissaan sanelee asioita, ei katumus avun antamisen laiminlyönnistä auta. Nyt Ukraina taistelee koko Euroopan puolesta ja yksin. Tilanne olisi myös pahassa tapauksessa Suomenkin kohtalo, ellei meillä olisi omaa uskottavaa maanpuolustamme, mikä on ihan ainutlaatuista Euroopassa.
Siksi meidän on pidettävä huolta omasta puolustuskyvystämme ja sen kestävyydestä ainoana realiteettinä olimmepa liittoutuneita tai ei. Olen Naton edustajille esittänyt kysymyksen: "Sanokaa yksikin merkittävä konflikti, mistä Nato on selvinnyt voittajana?" Vastausta en ole keneltäkään saanut, vastaajat ovat siirtyneet muualle, vaikka kysymykseni on ihan asiallinen. Tähän soveltuu vanha satakuntalainen sananparsi "Söis kattikin kaloja, muttei kastelis kontejansa."
Vaikka EU on jo lähtökohdissaan pysyvästi kyvytön sotilaallisissa asioissa, se ei suomalaisten veronmaksajien rahoilla itse syvälle suohon ajamasta todellisuudestaan voi nousta. Siksi Suomen ei pidä lähteä eurollakaan esitettyyn uuteen EU:n yhteisvelkaan. Jälkipolvillekin on tehty pysyvää velkaa koronan varjolla juuri äskettäin. Asiasta varoitti ihan itse tasavallan presidentti Sauli Niinistökin. Tärkeintä oli Suomelle vain olla kuuliainen EU:n alamainen. Onneksi nyt hallituksen parissa on noussut parempaa tilannetajua.
Joku voi ajatella, että olen Naton ja sotilasavun vastustaja. Sitä en ole. Natolla on oma paikkansa, sen perustehtävä oli pitää Saksa matalana, jotta länsi-Euroopassa ei sodittaisi. Tässä Nato on onnistunut. Koska Saksasta ei haluttu kuitenkaan sotilaallista tyhjiötä Yhdysvaltain joukot Saksassa täyttivät tämän. Trump halusi korjata Saksan omaa vastuuta,kun siirsi joukkoja Saksasta, (mistä saksalaiset älähtivät jopa peloissaan) Baltian maihin.
Neuvostoliitto oli lännen liittolainen 2. maailmansodassa ja siksi kolme suurta toisen maailman sodan jälkeen Stalinin tosiasiallisella johdolla sodan todellisena voittajana sopivat uudesta Euroopan järjestelystä. Tiedämme historiasta tämän ja lähivuosikymmenten muutokset, mitkä eivät miellytä 2.maailmansodan voittajaa, mikä puolestaan sai voittonsa lännen merkittävällä avulla.
Suomessa haluamme nähdä Naton turvantuojana itää vastaan, se olikin yksi rooli kuten USA:n läsnäolon turvaaminenkin Atlantin tällä puolellakin Natolla sitä perustettaessa.
Nykyään Natolle on muodostunut myös globaalin toimijan roolia, koska monet USA:n sotilasliitot ovat menneisyyttä (MEATO, Bagdadin liitto), OAS (eteläisessä Amerikassa) tai muutoksia kokenut SEATO kaakkois-Aasiassa (minkä olemassaoloa eivät puolustushallinnon johtavat virkamiehet edes tienneet! Kuitenkin olen tavannut sen filippiiniläisen everstin) sekä ANZUS (Australia, Uusi Seelanti ja USA). Tätä eivät taida tietää edes eurooppalaisetkaan, kun ranskalaiset paheksuivat taannoin USA asekauppaa tämän jäsenmaalle!)
Koulunkin joka aineessa täyttä kympin oppilasta kehotetaan aikanaan erikoistumaan johonkin, jotta olisi todellinen taitaja jossakin. Jos on tasavahva kaikessa, ei ole vahva missään. Tämä alkaa soveltua maailmanlaajuiseen sotilaalliseen toimijaankin.
Suomen hallitukselta kysytään nyt rohkeaa ja välttämätöntä päättäväisyyttä sanoa selvä EI uudelle EU:n yhteisvelalle. Maat, jotka itse ovat vuosikymmeniä sitten ajaneet alas puolustuksensa saavat itse sen nostaakin ja EU, joka on ajanut meidän turvetta ja metsiemme käsittelyä mielettömiin rajoituksiin, saa itse hankkia omat energiansa. Me emme todellisuudessa tarvitse EU:ta mihinkään paitsi EU-virkahenkilöstön elättämiseen, jotta he eivät olisi työttöminä maassamme! Suomi on selvinnyt oikein hyvin ilman EU:takin.
EU:sta emme saa mitään todellista turvaa mihinkään, mutta se alkaa olla jo yhä suuremmaksi käyvä rasite meille verojen maksajille ja sen byrokratian alamaisille. Uusi yhteisvelka on jo ajatuksenakin torjuttava. Että kehtaavatkin esittää Suomelle tähän osallistumista, koska me todellisuudessa vastaamme EU:n pisimmästä ulkorajasta. Saapa nähdä mihin soppaan voimme vielä etulinjassa joutua EU:n takia? Eurooppaa esiteltiin ennen kansanäänestystä suomalaisille Euroopan Yhteisönä (EY) ja kiistettiin lujasti, että siitä tulisi Euroopan Unioni (EU). Ketkä muistavat tätä tosiasiaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti