Uhkia eri suunnista

Suomalaisten Natokannat ovat gallupeissa kääntyneet Ukrainan sodan johdosta ymmärrettävästi Natojäsenyydelle enemmistöltään myönteisiksi muutamissa päivissä. Samalla monet aiemminkin Suomen Natojäsenyyttä kannattaneet ovat "tulleet kaapeistaan ulos". Ymmärrän nämä reaktiot terveinä tunteiden purkauksina Venäjän ulkoministeriön kommentaattorin sanoja kohtaan. On aivan oikein osoittaa, että meitä ei asiassa ulkoapäin ohjailla.

Valtioviisautta vankan kokemuksen pohjalta on osoittanut tasavallan presidenttimme Sauli Niinistö, jolla yhdessä valtioneuvoston kanssa ulkopolitiikkamme johto kuuluu. Hän on myös Puolustusvoimiemme ylipäällikkö. Hänellä ovat myös turvallisuusasioissa maamme parhaimmat asiantuntijat. Olen saanut eri yhteyksissä sekä sivu- että käytännössä päätoimisesti toimia turvallisuuteen liittyvissä asioissa kansainvälisin yhteyksin eri suuntiin ja eri toimijoihin viiden vuosikymmenen ajan.

Turvallisuuspolitiikka tarvitsee laajaa kokonaisnäkemystä, jos halutaan luoda turvallisuutta. Tätä valtioviisautta on maamme johdolla ollut niin vaikeina kuin vieläkin vaikeimpina aikoina. Pienen maan on nimenomaan osattava toimia viisaasti. Tämä ei suinkaan merkitse voimakkaamman nöyristelyä. Kyse on omien vaikutusmahdollisuuksien optimoimisesta turvallisuuteemme liittyvissä asioissa. Tätä viisautta on juuri nyt tasavallan presidentillämme Sauli Niinistöllä. Häntä tulisi kaikkien arvostaa ja myös hänen poliitikkoaikansa puolueessa

Voimakas ja spontaani Natokannatuksen nousu on oikeutetusti kansalaisten tunteisiin pohjautuva lähtökohtaisesti terve itsenäisyyttä osoittava reaktio. Eli "meitä ei ulkomailta ohjailla". Samalla itänaapurissa myös tiedetään nyt viimeistään selkeästi tavallisten suomalaisten näkemys ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, emme elä menneisyydessä.  Venäjän ulkoministeriön virkahenkilön kanta ei sisällä mitään uutta, mitä ei olisi jo vuosikymmeniä tiedetty. Suomalaisten Natomyönteisyys todennäköisesti saatetaan "palkita" muutamilla lentokoneiden ilmatilaloukkauksilla. Näissäkään ei ole mitään uutta. Aina on haluttu selvittää, ovatko hävittäjälentäjämme hereillä. Osa ilmatilaloukkauksista on ollut myös lentäjien selviä virheitä kautta aikojen.

Mutta olisi hyvä selvittää Natoliittoutumisen plussat ja miinukset asiallisesti ja kiihkottomasti. Molempia on, kuten asiainlaita on muissakin asioissa. Monille Suomen Natojäsenyys toisi tunnetta turvallisuudesta. Mutta kovinkaan monet eivät haluakaan huomata sitä, että Suomi olisi myös antava osapuoli yhteiselle eurooppalaisuudelle. Väitän, että tämä unohtuu ja halutaan unohtaa Natokeskustelussa.

Jos joku uskoo Natojäsenyyden tuottavan Suomelle turvallisuutta vaikean paikan tullen, en kiistele. Koska monille on kyse uskon asiasta, kuten oli YYA:nkin kohdalla, kiistely on ajanhukkaa. Asiallinen keskustelukin päättyy, kun esitän kysymyksen: "Sano yksikin vähänkin merkittävämpi konflikti, missä Nato on menestynyt?" Jugoslavian pommitukset eivät riitä viime vuosituhannen lopulta vastaukseksi. Ehkä noiden kokemusten pohjalta Nato ei ole uskaltanut monista pyynnöistä piittaamatta auttaa todellista avuntarvitsijaa Ukrainaa. Perusteluksi minulle ei riitä se, että Ukraina ei ole Naton jäsen, sillä Jugoslaviakaan ei ollut Naton jäsen, jonne Nato meni.

Väitän rohkeasti, että Suomen sotilaallinen turvallisuus on paremmin hoidettu jo nyt kuin mahdollisen Natojäsenyyden kautta. Vaarana ovat jotkut omassa armeijassamme olevat "Natohaukat", jotka pystyvät vihollistakin tehokkaammin tuhoamaan maanpuolustuskykyämme tekemällä siitä pelkästään "Natosopivaa" ja hävittämällä paljon toimintakuntoista ja tehokasta puolustusmateriaalia. 

Tämä on huomattu ulkomaillakin maanpuolustuksemme kestokyvyn hävittämisenä, tutkijat tietävät tykistömme laajat hävittämiset, varikoiden ja varastojen lakkauttamiset sekä mm. esillä olleen jalkaväkimiinoista luopumisen. Ohjuksia voidaan harhauttaa ja ohjukset vanhenevat aika nopeastikin. Kun tykillä ampuu, niin sinne se menee, mihin putki osoittaa. Näitä supistuksia ei tapahtunut silloin, kun olin eduskunnan puolustusvaliokunnassa. Tutkijat ovat tutkineet eduskunnan puheenvuorotkin tarkkaan, mutta nämä asiat eivät Suomessa ketään kiinnosta.

Supistuksista huolimatta Suomen maanpuolustuskyky on EU-maiden ylivoimaisesti paras. Turvaa emme takuulla saa EU:sta, vaikka suomalaiset näin kuvittelivatkin EU:n kansanäänestyksessä. EU- maat ovat Natomaina Länsi- ja Keski-Euroopassa tehokkaasti ulkoistaneet puolustuksensa Natolle, mikä taas perustuu jäsenmaidensa kansallisiin  (alasajettuihin) kykyihin. Natosta on tullut kylmän sodan jälkeen puolustusliiton asemesta kriisien hallinnan liitto. Olisiko ollut Venäjän ministeriön edustajalta taidokas temppu ohjata uhkailuillaan Suomi Naton jäseneksi?

Suomella on kahdenvälinen sopimus Yhdysvaltojen ja Britannian johtaman JEF:n kanssa. Nämä olemassa olevat sopimukset ovat Suomen paljon merkittävämmät kuin nyt tajutaankaan. Niissä saamme sen, mitä ulkomailta sotilaallisen kriisin tullen tarvitaan. 

Niin se suurin uhka? Se ei taidakaan tulla Venäjältä, siellä tiedetään asiat.  Suomeen ei kannata pahoissa aikeissa tulla.  Uhka tuleekin EU:sta. Se uhkaa Suomen koko kansantaloutta vaatimalla mielettömiä luonnon suojeluja, joilla tuhotaan suomalainen talonpoikainen metsä- ja maatalous. Tämä on suurin uhkamme. Onneksi äänesti Suomen EU-jäsenyyttä vastaan, koska tietoja ja salaisia sellaisia oli tihkunut siitä mihin EU-jäsenyys johtaa. Näille tiedoille naureskeltiin, olisikohan nyt kohta aika hymyn hyytyä. Mitenkähän voitaisiin saada Suomi irti EU:sta?