Saimaan kanava

Tuntuu karjalaisjuurisena ikävältä, kun iltapäivälehdessä ikävään sävyyn kirjoitetaan Saimaan kanavasta Urho Kekkosen Karjalan palautuksen korvikkeena. Nyt artikkeli kertoo kanvan olevan kunnostusten tarpeessa, jos sille tulee Venäjän pakotteiden jälkeen tulevaisuudessa käyttöä. Urho Kekkosella oli sisimmässään tavoitteena Karjalan palautus. Hän teki asian eteen paljon työtä taidolla ja pitkänäköisellä viisaudella. Tätä nykyiset toimittajat eivät kykene tajuamaan.

Euroopan Unionin tavoite oli tavaroiden rajojen tapahtuvalla liikkuvuudella edistää rauhaa valtioiden välille. Urho Kekkonen jos kuka tiesi Karjalan palautuksen vaikeuden. Mutta se ei estänyt hänen määrätietoista toimintaansa asiassa. Saimaan kanava oli hänelle avata asia näkyvällä ja realistisella tavalla. Kekkosella oli tavoite saada  koko alue Saimaan kanava-alueen lounaispuolelta mukaan lukien Viipuri Suomelle. Tämän jälkeen ponnistelut olisivat laajentuneet laajemmallekin Karjalaan, kun kanavan elinvoimaiset vaikutukset olisivat olleet nähtävillä

Kekkonen muisti Saimaan kanavan idean koko itäisen Suomen kuljetusten reittinä aina Pohjois-Pohjanmaan porteille Iisalmelle asti. Sotien jälkeen itäisen Suomen logistiset ongelmat, joita jatkosodan jälkeinen raja Suomen ja Neuvostoliiton  melko suljettuna rajana tuotti, haittasivat monien itäisen Suomen maakuntien elinkeinojen ja kaikkien muidenkin toimintojen nousua. Saimaan kanavalla oli siis poliittiset että taloudelliset tavoitteet.

Kun kanava valmistui, oli Neuvostoliiton johto vaihtunut ja ne kontaktit, joita Kekkonen oli saanut henkilökohtaisella tasolla luotua olivat muuttuneet "ystävyyden liturgiaksi". Samaan aikaan kuorma-autoliikenne oli jo kehittynyttä, kun Suomeen alkoi saada länsimaisia autoja niin henkilöliikenteeseen kuin  tavaroiden kuljetuksiinkin. Karjalan palautuksen tavoite Kekkosesta riippumattomista syistä kuihtui 50 vuoden kapeaksi vuokra-alueeksi kanavan varteen. Ja koska Neuvostoliiton puolella ollut entinen Suomen Karjala kanavan vaikutuspiirissä ei kehittynyt, kanavan merkitys ei muodostunut niin suureksi kuin oli tavoite.

Sittemmin vuokra-aikaa on jatkettu, mutta sisävesien logistinen käyttö tuhansien järvien maassa on kuihtunut bulkkitavaran kuljetuksiksi. Tonnimäärät ovat kuitenkin yllättävän suuria. Tuontipuun osuus on tähän asti myös ollut merkittävä öljykuljetusten ohella.

En halua ottaa tässä kantaa ulkopolitiikkaan. Metsänhoitoyhdistyksen valtuutettuna näen kuitenkin hyväksi, että nyt kaupallisten rajoitusten vuoksi on metsätaloudellemme etu, että raakapuun halpatuonti Venäjältä pysähtyy. Tämä mahdollistaa puulle asianmukaiset hinnat ja silloin metsämme tulevat paremmin hoidetuiksi, kun energia- ja kuitupuun kauppahinta ei mene korjuukustannuksiin. Itselläni oli viime vuonna energiapuun korjuu-urakoitsijalla teettämäni hakkuu, tulos oli minulle taloudellisesti negatiivinen. Ei paljon innosta tarpeellisiinkaan toimiin pitkiin aikoihin.

Haluan nyt katsoa kuitenkin hieman valoisimmilla silmälaseilla asioihin ja odotan tuleeko energia- ja kuitupuulle nyt parempaa kantohintaa Venäjärajoitusten tuloksena. Silloin metsät tulisivat paremmin hoidettua ja voimakkaasti kasvavina ne olisivat maailman parhaimpia hiilinieluja. Mutta valitettavasti nyt onkin tulossa uhka EU komission mielettömistä ja kaiken metsätalouden tuhoavista luonnonsuojemääräyksistä. Ellei EU näitä peru, esitän Suomen eroamista EU:sta. Tähän asiaan palaan laajemmin.