Pyhät ovat enemmän kuin työmarkkinapolitiikkaa

Pyhäpäivät kuuluvat paikoilleen

Kirkolliset pyhäpäivät kalenterissamme perustuvat Raamatun tapahtumien määrittelemiin päiviin suhteessa toisiinsa ja omaavat ylisukupolvisen perinteen kalentereissa. Kyse on jo lähtökohdiltaan erilaisesta asiasta kuin pariksi tai enintään muutamaksi vuodeksi sovittavista työmarkkinasopimuksista. 

Taloustilanteet ja työmarkkinapolitiikka ovat jatkuvassa muutoksessa. Ne eivät edusta pysyvyyttä. Kuka muistaa edes muutaman vuoden takaisia työmarkkinasopimuksia tai talouspolitiikan muutoksia. Ihminen tarvitsee elämäänsä enemmän kuin olla ,mitätön osa työmarkkinoiden ja talouspolitiikan rattaiden puristuksessa.

Juuri loppiainen, helatorstai kuten vappukin tuovat arkiviikkoihin hyvin kaivattua vaihtelua. Jatkuva viiden työpäivän ja kahden vapaan rytmi käy aikaa myöten todella tylsäksi ja yksitoikkoiseksi. Jaksaminen, elämän vireys ja koko ihmisen henkinen ja fyysinen hyvinvointi voivat vaarantua. Tästä oli jo merkkejä 1970-luvulla tehdyn ratkaisun yhteydessä. 

Onneksi parin vuosikymmenen jälkeen palattiin perinteiseen käytäntöön. Tästä tulee myös pitää nytkin kiinni. Juhlapäivien tulee olla paikoillaan. Toivon myös, että kristikunnan kolmas suuri juhla, helluntai saisi entisen asemansa

kahden pyhäpäivän juhlana.Nyt yhdelle sunnuntaille ajoittuvana helluntai hukkuu. Koen kansan kaipaavan tätä perinteistä kevätkesän suurta juhlaa, jolla on ollut kalentereissamme ja ihmisten elämässä sijansa vuosisatojen ajan. 

Lauri Oinonen

Keuruu