Loppiaisesta Nuutin päivään
Loppiaisen jälkeen monet vievät joulukuuset jo pois. Kotonamme Haapamäellä vielä ovat joulukuuset tallella valoineen, muut koristeet on jo koottu odottamaan seuraavaa joulua. Yleensä joulukuuset kuivuvat nopeammin kuin nyt. Alakerrassa on tyylikäs Rantamoijasen perheen joululahjaksi antama Serbian joulukuusi. Yläkerrassa, jossa Suvi ja Soile viettivät joulua on ihan Haapamäen tontiltamme löytynyt kerrassaan terhakkaan upea kuusi.
Laskin siinä kahdeksan vuoden kasvaimet, kuusi on kasvanut tontillamme vähemmän aikaa kuin olemme asuneet vuodesta 2000 alkaen. Joulun kirkollinen aika ulottuu kynttilänpäivää seuraavan lauantain kello 18.00 ehtookellojen soittoon. Täten se kestää yli kaksi kuukautta 1.adventtisunnuntaista alkaneena.
Kun sain käydä kolmisen viikkoa joulun jälkeen parlamentaarisella matkalla Meksikossa vuonna 2002, huomasin siellä vietettävän vielä joulua täyttä päätä kaikkialla. Lentokoneissa olivat joulukoristeet ja näin oli kaikkialla. Kristikunnan joulu näkyi vahvasti katolisessa maassa slummeja ja intiaanikyliä myöten.
Meksikon slummeissa asuu ihan tavallisia työssä käyviä ihmisiä. Voimakkaasti rikkaisiin ja köyhiin jakautuneessa maassa ei monillakaan työssä käyvillä riitä rahaa tai mahdollisuutta asuntoon ja ilmastoltaan lämpimissä oloissa asutaan kevytrakenteisilla slummialueilla. Katolinen uskonto näkyi slummialueillakin voimakkaasti. Ihmiset ovat rehellisiä ja tippaakaan ei tarvinnut pelätä, että joku ottaisi lompakon.
Slummeissa myös oli lääkäripalvelut ja toimiva yhteiskuntarakenne monilta osin. Matalalla olevat avoimet sähköjohdot hieman hirvittivät minua, mutta paikallisilla kaikki sujui.
Olemmeko Suomessa muuttaneet kulttuuriamme niin, että elämme joulun jo ennen joulua? Kaipasin televisioon itse joulupyhiin enemmän joulua. Kirkolliset juhla-ajat ovat elämän rikkaus. Köyhillä katolisilla slummialueilla kristikunnan jouluaika näkyi. Mutta sitä eletään siellä todeksi perheissä kristillisenä lähimmäisenrakkautena kaikkina vuodenaikoina.
Isovanhemmat ovat perheen ja suvun kunniahenkilöitä, joista pidetään parasta mahdollista huolta. Vaatimattomassakin asumuksessa oli heille mitä parhaimmin laitetut lähiympäristöt muutamienkin neliöiden puitteissa.
Loppiaisen sanomassa Sana-lehdessä oli minulle paljon merkitsevä loppiaisen sana itämaan tietäjistä. He kulkivat tähden johdolla kohti päämäärää. Meillä on ideaalinen kuva kuva mielissämme. Todellisuudessa pilvet ja hiekkamyrskyt saattoivat useinkin peittää tähden näkyvistä. Koirat haukkuivat, sudet ulvoivat, mutta karavaani vain kulki, koska tietäjät halusivat kulkea kohti päämäärää. Tässä on esimerkkiä meillekin elämämme matkalle.
Laskin siinä kahdeksan vuoden kasvaimet, kuusi on kasvanut tontillamme vähemmän aikaa kuin olemme asuneet vuodesta 2000 alkaen. Joulun kirkollinen aika ulottuu kynttilänpäivää seuraavan lauantain kello 18.00 ehtookellojen soittoon. Täten se kestää yli kaksi kuukautta 1.adventtisunnuntaista alkaneena.
Kun sain käydä kolmisen viikkoa joulun jälkeen parlamentaarisella matkalla Meksikossa vuonna 2002, huomasin siellä vietettävän vielä joulua täyttä päätä kaikkialla. Lentokoneissa olivat joulukoristeet ja näin oli kaikkialla. Kristikunnan joulu näkyi vahvasti katolisessa maassa slummeja ja intiaanikyliä myöten.
Meksikon slummeissa asuu ihan tavallisia työssä käyviä ihmisiä. Voimakkaasti rikkaisiin ja köyhiin jakautuneessa maassa ei monillakaan työssä käyvillä riitä rahaa tai mahdollisuutta asuntoon ja ilmastoltaan lämpimissä oloissa asutaan kevytrakenteisilla slummialueilla. Katolinen uskonto näkyi slummialueillakin voimakkaasti. Ihmiset ovat rehellisiä ja tippaakaan ei tarvinnut pelätä, että joku ottaisi lompakon.
Slummeissa myös oli lääkäripalvelut ja toimiva yhteiskuntarakenne monilta osin. Matalalla olevat avoimet sähköjohdot hieman hirvittivät minua, mutta paikallisilla kaikki sujui.
Olemmeko Suomessa muuttaneet kulttuuriamme niin, että elämme joulun jo ennen joulua? Kaipasin televisioon itse joulupyhiin enemmän joulua. Kirkolliset juhla-ajat ovat elämän rikkaus. Köyhillä katolisilla slummialueilla kristikunnan jouluaika näkyi. Mutta sitä eletään siellä todeksi perheissä kristillisenä lähimmäisenrakkautena kaikkina vuodenaikoina.
Isovanhemmat ovat perheen ja suvun kunniahenkilöitä, joista pidetään parasta mahdollista huolta. Vaatimattomassakin asumuksessa oli heille mitä parhaimmin laitetut lähiympäristöt muutamienkin neliöiden puitteissa.
Loppiaisen sanomassa Sana-lehdessä oli minulle paljon merkitsevä loppiaisen sana itämaan tietäjistä. He kulkivat tähden johdolla kohti päämäärää. Meillä on ideaalinen kuva kuva mielissämme. Todellisuudessa pilvet ja hiekkamyrskyt saattoivat useinkin peittää tähden näkyvistä. Koirat haukkuivat, sudet ulvoivat, mutta karavaani vain kulki, koska tietäjät halusivat kulkea kohti päämäärää. Tässä on esimerkkiä meillekin elämämme matkalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti