Yliopistot kärkeen

Yliopistomme opetuksen ja tieteen kärkeen

Suomen vahvuus perustuu osaamiseen. Tämä taas kaipaa koulutusta ja tutkimusta. Tarvitaan perustasoa. joka tuottaa osaajia vaativiin työtehtäviin. Mutta pysyäksemme kilpailukykyisinä tarvitsemme voimavaroja eri tieteiden perustutkimukseen ja ns. huippututkimukseen

opetustyön rinnalla entistä määrätietoisemmin.

Pääkaupunkiseudun yliopistot ovat tunnettuja kautta maailman. Sen olen saanut kokea paikalla käydessäni eduskunnan sivistysvaliokunnan tutustuessa asioihin. Suomi kestää hyvin kansainvälisen vertailun niin tieteiden kuin taiteidenkin osalta. Voimme aidosti antaa tunnustusta ilman, että olisimme liian ylpeitä

Yliopistoissa olen havainnut myös hyvää yhteistyön ilmapiiriä ilman kireyttä ja kankeutta, jota kenties kauan sitten on saattanut olla. Hyvä työilmapiiri on tarpeen kaikissa yliopistoyhteisöissä, jotta voidaan saavuttaa tuloksia. Tämän luovat ihmiset ja kun ihmiset kokevat yhteisön positiivisen voiman, se vie eteenpäin.

Mutta yliopistotkin tarvitsevat myös rahoitusta, vaikka voimavarat ovat toki pohjimmiltaan henkisessä pääomassa. Siksi tulevan eduskunnan ja hallituksen on tajuttava kaiken koulutuksen merkitys, jotta Suomi on kehityksessä mukana. Paikoilleen jääminen muun maailman edetessä merkitsisi jälkeen jäämistä. Siihen koulutuksessa ja tutkimuksessa kaikkiaan ja yliopistoissamme ei saa ajautua. Taloudelliset voimavarat tulee olla riittävät.

Koulutukseen ja tutkimukseen osoitetut rahat ovat hyvä sijoitus.

Lauri Oinonen

TM, kansanedustajaehdokas (kesk)

Helsingin vaalipiiri

Lähipalvelut tarvitaan kaupungissakin

 

Lähipalvelut tarvitaan kaupungissakin

Eri puolilla Helsinkiä liikkuessani olen havainnut ilmiön, jota kutsuisin sanoilla "kaupunki on kadonnut kaupungista".

Kadut jalkakäytävineen ja rakennukset ovat toki olemassa. Mutta missä ovat lähikaupat, postit, pankit, kemikaalikaupat, kenkäkaupat, erikoisliikkeet ja virastojen lähipalvelut? On tyhjiä ikkunoita ennen elämää pursunneiden katujen varsilla.

Tiedämme syyn. Suuret kauppakeskukset, ovat vieneet asiakkaat. Mutta mitä tästä seuraa?

Ilmastopolitiikan näkökulmasta autoilun hiilijalanjälki kasvaa. On mentävä autoilla suurten kauppakeskusten ahtaille paikoitusalueille, joista on käveltävä pitkälti tavaroiden luokse.

Suuri ongelma on lapsiperheille ja erityisesti ikääntyville nyt palvelujen saavuttamisessa. Joukkoliikennekään ei ole yhtä kätevä tapa tuoda painavia tavaroita kotiin, kuin oli nouto lähikaupasta. Pankkien ja postien saavutettavuus on todellinen ongelma.

Keskittäminen johtaa asukkaiden ikääntyessä kasvavaan kotipalvelujen tarpeeseen ja siirtymisiin hoitolaitoksiin. Kehitys tuo kustannuksia yhteiskunnalle ja veronmaksajille. Monet ovat muuttaneet maalta kaupunkiin palvelujen saavutettavuuden takia, mikä onkin nyt katoamassa. Onko asialle jotain tehtävissä? Kuinka palvelut saataisiin kävelyetäisyydeltä?

Haluan etsiä ratkaisuja, mutta niiden löytäminen ei ole helppoa. Miten edistettäisiin palvelun ja kaupan alojen pienyrittäjyyttä, jotta tulisi elämää katujen varsille? Ihmisten arjen ja elämän kysymykset haastavat tulevaa eduskuntakautta tässäkin.

Lauri Oinonen

kansanedustajaehdokas (Keskusta)

Helsinki

 

Lähipalvelut turvattava kaupungissakin

Eri puolilla Helsinkiä liikkuessani olen havainnut ilmiön, jota kutsuisin sanoilla "kaupunki on kadonnut kaupungista".

Kadut jalkakäytävineen ja rakennukset ovat toki olemassa. Mutta missä ovat lähikaupat, postit, pankit, kemikaalikaupat, kenkäkaupat, erikoisliikkeet ja virastojen lähipalvelut? On tyhjiä ikkunoita ennen elämää pursunneiden katujen varsilla.

Tiedämme syyn. Suuret kauppakeskukset, ovat vieneet asiakkaat. Mutta mitä tästä seuraa?

Ilmastopolitiikan näkökulmasta autoilun hiilijalanjälki kasvaa. On mentävä autoilla suurten kauppakeskusten ahtaille paikoitusalueille, joista on käveltävä pitkälti tavaroiden luokse.

Suuri ongelma on lapsiperheille ja erityisesti ikääntyville nyt palvelujen saavuttamisessa. Joukkoliikennekään ei ole yhtä kätevä tapa tuoda painavia tavaroita kotiin, kuin oli nouto lähikaupasta. Pankkien ja postien saavutettavuus on todellinen ongelma.

Keskittäminen johtaa asukkaiden ikääntyessä kasvavaan kotipalvelujen tarpeeseen ja siirtymisiin hoitolaitoksiin. Kehitys tuo kustannuksia yhteiskunnalle ja veronmaksajille. Monet ovat muuttaneet maalta kaupunkiin palvelujen saavutettavuuden takia, mikä onkin nyt katoamassa. Onko asialle jotain tehtävissä? Kuinka palvelut saataisiin kävelyetäisyydeltä?

Haluan etsiä ratkaisuja, mutta niiden löytäminen ei ole helppoa. Miten edistettäisiin palvelun ja kaupan alojen pienyrittäjyyttä, jotta tulisi elämää katujen varsille? Ihmisten arjen ja elämän kysymykset haastavat tulevaa eduskuntakautta tässäkin.

Lauri Oinonen

kansanedustajaehdokas (Keskusta)

Helsinki

Tarjottu artikkeli

Hei!

Tarjoan alla olevaa artikkeliani vapaasti käyttöönne

Terveisin

Lauri Oinonen

kansanedustajaehdokas (Keskusta)

Helsingin vaalipiiri

Katoaako kaupunki kaupungista?

Nyt vaalityöni merkeissä eri puolilla Helsinkiä liikkuessani olen havainnut ilmiön, jota kutsuisin sanoilla "kaupunki on kadonnut kaupungista".

Totta kait kadut jalkakäytävineen ja rakennukset ovat olemassa. Mutta mihin ovat kadonneet lähikaupat, postit, pankit, kemikaalikaupat, kenkäkaupat jne. erikoisliikkeet ja virastojen lähipalvelut? On tullut tyhjiä ikkunoita ja varastoja ennen elämää pursuvien katujen varsille.

Tiedämme toki syyn. Suuret kauppakeskukset, joille edelleenkin kaavoitetaan lisää tontteja, ovat vieneet asiakkaat. Mutta mitä tästä seuraa?

Nyt ilmastopolitiikan näkökulmasta ainakin autoilun hiilijalanjälki kasvaa. Nyt on mentävä yksityisautoilla suurten kauppakeskusten ja niiden usein myös ahtaille paikoitusalueille, joista on vielä käveltävä pitkiäkin matkoja itse kauppatavaroiden luokse.

Mutta suurempi ongelma on kuin autoilun tarpeen kasvusta tullut hiilijalanjäljen kasvu, on monille lapsiperheille ja erityisesti ikääntyville on sittenkin etääntyneiden palvelujen saavuttamisessa. Aina ei joukkoliikennekään ole yhtä kätevä tapa tuoda painavia ja suuriakin tavaroita kotiin, kuin oli nouto lähikaupasta.  Monille pankkien ja postien saavutettavuus on todellinen ongelma.

Palvelujen keskittäminen johtaa myös ihmisten iän karttuessa kasvavaan kotipalvelujen tarpeeseen ja edelleen tarpeeseen siirtyä hoitolaitoksiin, kun ei voi itse omatoimisesti asioida kuten ennen. Tämä kehitys tuo kustannuksia yhteiskunnalle ja veronmaksajille.

Nimitys kaupunki on tietääkseni sanasta kauppa tuleva. Mutta kaupat ovat pelottavasti katoamassa ja jo liiaksi kadonneetkin katujen varsilta.

Käsitteeseen kaupunki on perinteisesti kuulunut kaupan ja eri elämän tarpeiden saavutettavuus ihan läheltä. Monet ovat tästä syystä muuttaneet maalta kaupunkiin. Mutta nyt tämä kaupungin perusolemus onkin siis katoamassa. Onko asialle jotain tehtävissä, jotta "kaupunki palaisi kaupunkiin" ja palvelut saataisiin kävelyetäisyydeltä?

Haluan etsiä ratkaisuja, mutta niiden löytäminen saatika toteuttaminen ei ole ihan helppoa. Miten edistettäisiin pienten palvelun ja kaupan alojen yrittäjyyttä, jotta ne toisivat elämää katujen varsille? Tätä kyselen ja haluan myös toimia asiassa.

Lauri Oinonen

kansanedustajaehdokas (Keskusta)

Helsinki

Eduskuntavaalityötä Helsingissä

Eduskuntavaalit ovat jo varsin lähellä, mutta Helsingissä tämä ei oikein vielä näy.Yksittäisiä flyerien jakajia on toki, mutta toistaiseksi vain ihan muutamia. Ihmeen hiljaista on pääkaupungissa, sillä Keski-Suomesta kuulen tori- ja telttatilanteista ja salitilaisuuksista, joissa kymmeniä henkilöitä ja enenmmänkin.

Viime lauantaina oli eri puolueiden yhteinen toritelttatilaisuus Itäkeskuksen Lyypekinkujalla, johon kävi raaka merituuli. Mutta teltat kuitenkin kestivät. Olin Keskustan teltalla Perussuomalaisten ja SDP:n välissä. Ihmiset olivat ilmeisesti tulleet tullakseen Perussuomalaisten teltalle, koska siinä kävi kuhina. meillä Keskustan teltalla ei ollut tungosta vaikka ehdokkaat olivat kiitettävästi muutaman tukihenkilönsä kanssa.

Puolueet olivat sopineet hyvä käytännön, että kahvit tarjotaan kaikkien yhteisenä ja yhdellä paikalle. Kun kävelin paikalle Itäkeskuksen läpi, uomasin hämmästyksekseni useita tyhjiä liike/toimitiloja kauppakeskuksessa. Tyhjiä kauppatiloja ei vain Keuruulla ja Haapamäellä, vaan myös Helsingin Itäkeskuksestakin niitä löytyy yllättävän paljon.

Samana päivänä oli Keskusta myös Jakomäessä ja Kontulassa. Kaikki kolme oli ilmoitettu saman päivän Helsingin Sanomissa ja oli ministeri Kimme Tiiliikaisen kuvalla ja teksteillä hyvin mainostettu. Muta varsinainen yleisö puuttui ja Jakomäessä miltei täysín, jos ei oteta ehdokkaiden kyyditsijöitä ja tukihenkilöitä lukuun. Suhtautuminen Keskustaan oli torjuva, naapuriteltoille mentiin Itäkeskuksessa, mutta Keskusta ohitettiin.

Hallituspuolue ja pääministeripuolue nimenomaan joutuu kantamaan syyt asioista, mitkä eivät sille mitenkään kuuluisikaan.

Maasesudun perinteisiä tupailtoja ei ole ja en ole saanut kustuja pääkaupungin maaseudun kuntia vastaaviin kaupunginosatilaisuuksiinkaan, ilmeisesti sellaisia ei ole. Perjantaiaamuna ja aamupäivän olin Aseman Lapset ry.n tilaisuudessa ainoana keskustalaisena. Tilaisuus oli positiivinen kokemus ja hyvin järjestetty em. yhdistyksen nuorisokahvilassa Kampissa.

Ehdokkaat jaettiin eri pöytiin. Minä tulin pöytään bangladeshiläisen ja kongolaisen nuoren naisen kanssa. Ensin mainitsemani oli tilaisuuden järjestäjiä ja jälkimmäinen SDP:n ehdokas Espoosta. Kumpikin puhui hyvää suomea. Kun kysýin, mistä he ovat, bangladeshiläinen esitteli itsensä reippaasti suomalaiseksi, pohjalaiseksi ja reservin alikersantiksi! Kotoutuminen ja ilmeisestikin jo toisessa polvessa oli loistavasti onnistunut!

TV-studiolla eilen

Olin eilen Pasilan/Ilmalan TV-studiolla yleisön joukossa Juha Sipilän vaalitentissä. Mielestäni Juha Sipilä selvisi hyvin sekä seitsemän minuutin puheosuudesta ja melkein ihan ilman papereita. Yleisön joukkoon sain kutsun Helsingin vaalipirin ehdokkaana Keskustan Helsingin piiriltä.

On mielenkiintoista olla Helsingissä ehdokkaana ja ihan yllättävää on varsin myönteinen vastaanotto ehdokkuuttani kohtaan tapaamiltani ihmisiltä. Tämä on ihan ainutlaatuista. Monet ihan riemuissaan sanovat:

"Nythän me päästään änestämään sinua!"

 

Kaikille tutuille ja muillekin ympäri maailmaa haluan viestiä keinon tukea vaalityötäni. Lähettäkää eri tavoin innostavaa viestiä mahdollisimman monelle HELSINGISSÄ kirjoilla olevalle, että olen ehdokkaana ja että kirjoittaisivat vaalippuun numeron 258. Silloin voisi tapahtua myönteinen yllätys äänten laskennassa!

Pyydän Sinua näihin talkoisiin!

Kiitos!

Vaalityö Helsingissä alkoi

Olin lauantaina 9.3.2019 Helsingissä joukossa mukana, kun Keskustalla oli Kolmen sepän patsaalla eduskunta- ja eurovaalitilaisuus.

Sää suosi puolenpäivänaikaa. Keskeisimmät henkilöt paikalla olivat MEP Mirja Vehkaperä ja ministeri Kimmo Tiilikainen sekä tietenkin helsinkilänen kansanedustaja Pekka Puska, joka on nyt eurovaaliehdokas.

Paikalla oli ainakin toistakymmentä Keskustan kansanedustajehdokastakin, jotka jakoivat joko omia tai Keskustan esitteitä. Pekka Puska jakoi pieniä porkkanapusseja. Toki tuolla paikalla kulkee paljon ihmisiä, mutta vaalikampanjoiden aika ei ehkä vielä ole tullut, koska ihmisillä ei ollut enemmälti kiinnostusta tulla keskustelemaan.

Tuolla paikalla ei ole korrektia ehdokkaidenkaan olla tungettelevia. Ihmisten on kohteliasta antaa kulkea, elleivät he itse halua tulla juttelemaan. Pekka Puskan porkkanapussit houkuttivat kyllä, kaikki eivät vain niitä tokikaan huomanneet. Minulla ei ollut mitään esitettä, olisin toki jakanut Keskustan esitteitä standille tulleille, jos olisin niitä jostakin saanut jaettavakseni.

Olin lähinnä paikalla tutustumassa helsinkiläiseen Keskustan vaalityöhön, mikä ei eroa keuruulaisesta kovinkaan paljoa. Ihmisten kiinnostus politiikkaa ja Keskustaa kohtaan tuntuu vain olevan hakusessa. Tuon jälkeen oli Lasipalatsin Cafessa taas Metro-lehdessäkin ilmoitettu Keskustan ehdokkaiden kohtaamisen ja yhteisen keskustelun tilaisuus. Siihen oli ennakkoilmoitautuminen tarjoilun vuoksi. Tämä toimi, tarjottavat riittivät ja tilaisuuden järjestäjät ja paikalle tulleet ehdokkaat saivat tilaisuuden keskinäiseen keskusteluun muutaman paikalle tulleen kanssa.

Ehdokkaiden osallistuminen tilaisuuksiin oli kiitettävää. Kolmas tilaisuus olisi ollut Hakaniemessä, mutta vaioehtona oli Kepusauna puoluetoimistolla Apollonkadulla. Menimme pääosin sinne ja ainakin me miehet tapasimme saunanlauteilla median edustajien kanssa. Televisiokuvaajat olivat kuvaamassa saunomistamme, ohjelma tullee julki kesällä osana Unescon ohjelmaa, missä suomalaista saunaa koetetaan saada maailmanperintökohteeksi. Naisten saunavuoro oli miesten jälkeen, mutta tv-kuvaajat kiiruhtivat muihin saunoihin pk-seudulla ohjelmaansa niissäkin tekemään.

Nyt lauantai-illalla on ollut saunanraukea olo kohti sunnuntain pyhäpäivää. Menen jonnekin messuun sellaiseen krikkoon, mihin pääsee kätevästi lähijunalla. Tuttuja pappeja on ainakin Temppeliaukion kirkossa. Kirkkoherra Hannu Ronimus oli Keuruulla sotaväkiaikanaan varusmiespappikoulutuksensa joukko-osastoharjoittelussa ja Auvo Naukkarinen, joka nyt suunnittelee Triplan kirkollista työtä, on Multian poikia ja oli rippikouluisoisena teologiharjoitteluni rippikoululeirillä Multian Kopolan koululla kesällä 1971. Kannelmäen kirkko myös kiinnostaisi, kuten Huopalahden kirkkokin. Nekin ovat kätevästi lähijunilta saavutettavissa.

Ylivieskassa sukulaista saattamassa

Olin nyt  eilen 1.3.2019 siunaamassa ajassa viimeiselle matkalleen äitini 89-vuotiasta serkkua Eila Lahtea. Hän teki keskipohjalaisena naisena upean ja varsin monipuolisen elämäntyön syntymäkodissaan Kippolan talossa Nimelänkylällä.

Eila oli ensinnäkin Kippolan talon maatilayrittäjä.

Kun aikanaan tavanomainen lypsykarjan pito kävi heikosti kannattavaksi, Eila ryhtyi etsimään uutta tilalle kuten kalkkunoita ja mehiläistarhausta ja puutarhaan uusia kasveja. Samalla peltoviljelystä otti vastuuta tilan nuoriväki. Upea suoritus - nainen maatilayrittäjänä aikana, jolloin tämä oli vahvasti miesten ala.

Kristillisen kansanopiston koulutuspohjalla Eilast kehkeytyi myös kirjailija. Sain lahjaksi hänen kirjoittamiaan ja kustantamiaan kirjoja. Ne olivat minulle hyvin mielenkiintoisia, koska ne kertoivat Järvelän eli äitini sän suvun historiaa 1700-luvun lopulta alkaen käsittäen neljännesvuosituhannen ajan.

Näissä sukuhistorian faktaa ja fiktiota ssälltävissä kirjoissaan Eila tekee historian eläväksi. Ihmiset ja elämänkohtalot ovat olennaisinta ja vuosiluvat, kirkonkirjojen nimet ja historian dokumentit saavat eloa ympärilleen.Mikä parasta, Eila kuului sukupolveen, jolla oli tilaisuus vielä nuoruudessaan kohdata ihmisiä, jotka itse muistivat 1800-luvun asioita ja nämä taas olivat kuulleet omakohtaisesti ihmisiä 1800-luvun alulta ja muistssa kerrottuna suvussa kulkenut tieto vei 1700-luvulle asti Ison vihan aikaisiin tuntoihin saakka. Nyt ei ole ketään toista, joka voisi noita asioita kertoa tavalla, kuin Eila kirjoissaan tekee.

En ole tiennyt, kuinka nälkävuodet olivat 1800-luvun alkuvuosikymmenillä kovaa koettelemusta, kun hyvin orastaneet viljat tulivat hallan viemiksi ennen kypsymistään peräkkäisinä vuosina ja seurauksena oli siemenviljan puute. Suuret nälkävuodet 1860-luvulta toki on tiedetty.

Järvelän talo Mertuanjärven äärellä oli etuoikeuteussa asmassa, sillä järvi oli kalaisa ja toinekin Ylivieskan järvistä Kekajärvi oli aivan lähellä eikä Kalajokaan ollut kaukana. Lisäksi kangasmetsät antoivat marjoja ja riistaa. Eri yrtit olivat arvokas luonnonapteekki. Kiitos Eila kirjoistasi!