Ylivieskassa sukulaista saattamassa

Olin nyt  eilen 1.3.2019 siunaamassa ajassa viimeiselle matkalleen äitini 89-vuotiasta serkkua Eila Lahtea. Hän teki keskipohjalaisena naisena upean ja varsin monipuolisen elämäntyön syntymäkodissaan Kippolan talossa Nimelänkylällä.

Eila oli ensinnäkin Kippolan talon maatilayrittäjä.

Kun aikanaan tavanomainen lypsykarjan pito kävi heikosti kannattavaksi, Eila ryhtyi etsimään uutta tilalle kuten kalkkunoita ja mehiläistarhausta ja puutarhaan uusia kasveja. Samalla peltoviljelystä otti vastuuta tilan nuoriväki. Upea suoritus - nainen maatilayrittäjänä aikana, jolloin tämä oli vahvasti miesten ala.

Kristillisen kansanopiston koulutuspohjalla Eilast kehkeytyi myös kirjailija. Sain lahjaksi hänen kirjoittamiaan ja kustantamiaan kirjoja. Ne olivat minulle hyvin mielenkiintoisia, koska ne kertoivat Järvelän eli äitini sän suvun historiaa 1700-luvun lopulta alkaen käsittäen neljännesvuosituhannen ajan.

Näissä sukuhistorian faktaa ja fiktiota ssälltävissä kirjoissaan Eila tekee historian eläväksi. Ihmiset ja elämänkohtalot ovat olennaisinta ja vuosiluvat, kirkonkirjojen nimet ja historian dokumentit saavat eloa ympärilleen.Mikä parasta, Eila kuului sukupolveen, jolla oli tilaisuus vielä nuoruudessaan kohdata ihmisiä, jotka itse muistivat 1800-luvun asioita ja nämä taas olivat kuulleet omakohtaisesti ihmisiä 1800-luvun alulta ja muistssa kerrottuna suvussa kulkenut tieto vei 1700-luvulle asti Ison vihan aikaisiin tuntoihin saakka. Nyt ei ole ketään toista, joka voisi noita asioita kertoa tavalla, kuin Eila kirjoissaan tekee.

En ole tiennyt, kuinka nälkävuodet olivat 1800-luvun alkuvuosikymmenillä kovaa koettelemusta, kun hyvin orastaneet viljat tulivat hallan viemiksi ennen kypsymistään peräkkäisinä vuosina ja seurauksena oli siemenviljan puute. Suuret nälkävuodet 1860-luvulta toki on tiedetty.

Järvelän talo Mertuanjärven äärellä oli etuoikeuteussa asmassa, sillä järvi oli kalaisa ja toinekin Ylivieskan järvistä Kekajärvi oli aivan lähellä eikä Kalajokaan ollut kaukana. Lisäksi kangasmetsät antoivat marjoja ja riistaa. Eri yrtit olivat arvokas luonnonapteekki. Kiitos Eila kirjoistasi!