Eri puolilla Helsinkiä liikkuessani olen havainnut ilmiön, jota kutsuisin sanoilla "kaupunki on kadonnut kaupungista".
Kadut jalkakäytävineen ja rakennukset ovat toki olemassa. Mutta missä ovat lähikaupat, postit, pankit, kemikaalikaupat, kenkäkaupat, erikoisliikkeet ja virastojen lähipalvelut? On tyhjiä ikkunoita ennen elämää pursunneiden katujen varsilla.
Tiedämme syyn. Suuret kauppakeskukset, ovat vieneet asiakkaat. Mutta mitä tästä seuraa?
Ilmastopolitiikan näkökulmasta autoilun hiilijalanjälki kasvaa. On mentävä autoilla suurten kauppakeskusten ahtaille paikoitusalueille, joista on käveltävä pitkälti tavaroiden luokse.
Suuri ongelma on lapsiperheille ja erityisesti ikääntyville nyt palvelujen saavuttamisessa. Joukkoliikennekään ei ole yhtä kätevä tapa tuoda painavia tavaroita kotiin, kuin oli nouto lähikaupasta. Pankkien ja postien saavutettavuus on todellinen ongelma.
Keskittäminen johtaa asukkaiden ikääntyessä kasvavaan kotipalvelujen tarpeeseen ja siirtymisiin hoitolaitoksiin. Kehitys tuo kustannuksia yhteiskunnalle ja veronmaksajille. Monet ovat muuttaneet maalta kaupunkiin palvelujen saavutettavuuden takia, mikä onkin nyt katoamassa. Onko asialle jotain tehtävissä? Kuinka palvelut saataisiin kävelyetäisyydeltä?
Haluan etsiä ratkaisuja, mutta niiden löytäminen ei ole helppoa. Miten edistettäisiin palvelun ja kaupan alojen pienyrittäjyyttä, jotta tulisi elämää katujen varsille? Ihmisten arjen ja elämän kysymykset haastavat tulevaa eduskuntakautta tässäkin.
Lauri Oinonen
kansanedustajaehdokas (Keskusta)
Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti