Kiitos Ylivieskan kirkon vihkiäisjuhlasta ja Onnea Ylivieskan seurakunnalle!

Olin molempina pääsiäispäivinä televisiojumalanpalveluksen kautta mukana Ylivieskan kirkon vihkiäisjuhlassa ja piispanmessussa. Itse juhla oli 1.pääsiäispäivänä ja tuli uusintana vielä nyt maanantaina toisena pääsiäispäivänä. Koronarajoitusten vuoksi vain välttämättömimmät tehtävissä olleet henkilöt olivat fyysisesti läsnä tapahtumassa.

Ylivieska on äitini synnyin seurakunta, jossa hän eli 31 ensimmäistä vuottaan. Se on myös äitini isän Järvelän suvun kotiseurakunta yli 200 vuoden ajalta. Todennäköisesti isomummoni Olmalan suvun kautta vielä pitemmältäkin ajalta. Tuota en ole vielä lähemmin tutkinut. Äitini isän isoisä Israel Järvelä (aiemmin Hakala) tuli vävyksi Järvelän suvun taloon Ylivieskan Järviperälle ja hän rakensi sinne tuona aikana varsin komea hirsitalon, minkä Järvelän suku siirsi 1960-luvulla tuolloin perustetun Ylivieskan kotiseutumuseon Puuhkalan päärakennukseksi. 

Järvelän talossa voidaan viettää eri juhlia ympäri vuoden, vaikka toiminta onkin keskittynyt pääasiassa kesäaikaan, jolloin talon pihapiiri Puuhkalassa on käytettävissä.

Kymmenisen vuotta sitten siellä oli Järvelän suvun serkkukokous. Monet hääparit ovat viettäneet hääjuhliaan tuossa talossa. Myös kaste- ja syntymäpäiväjuhlia on talossa pidetty. 

Israel (Isko) Järvelän ajatus oli, että talon pohjoispäätyyn ei tule päätyräystästä, seuraava sukupolvi saa jatkaa ja laajentaa taloa. Nyt kuitenkin Puuhkalassa on päätyräystäs rakennettu taloon ja koen tämän historiallisesti vääräksi asiaksi, vaikka talon hirret toki kestävätkin paremmin sääilmiöitä.

Uudesta kirkosta voin vain osaltani antaa kiitokseni sen hyväksi lahjoituksia antaneille ja vastuuta ottaneille. Multian kirkkokolehdissa Ylivieskan kirkon uudelleen rakentamiseksi sain antaa muutaman tukkipuun arvon Järvelän suvun edustajana asian eteen muutama vuosi sitten. Multialla oli tuolloin kolehdinkantajana ja on suntiona Ylivieskan Isokoskelta oleva kirkonpalvelija. Vanhastaan kirkkoja rakennettiin pitäjän talojen antamista puista.

Jumalanpalveluksen lopussa näytettiin maisemakuvaa Ylivieskan kirkon vaiheilta ja toisen kerran katsoessani tunnistin Järvelän suvun hautakiven nyt jo melkein lumettomasta maisemasta. Näin koin tehneeni television kautta matkan Ylivieskaan. Hautausmaa on aivan Kalajoen Vääräkosken äärellä kuten kirkotkin ihan Ylivieskan ydinkeskustassa

Aikanaan saan varmasti käydä Ylivieskan uudessa kirkossa ja voin lähemmin kokea uuden kirkon vaikutelmaa. Nyt muutaman vuoden ajan Ylivieskan kirkon toiminnot ovat olleet pari kilometriä ylempänä Kalajoen vartta Suvannon kappelissa. Tämän olen todennut hyvin täyttäneen kirkon tarpeet tuona aikana. Suvannon kappeli on hyvinkin kuin kirkko ja edustavampi ja suurempi kuin monet kaupunkilähiöiden kirkot maassamme, joissa voi olla suurempikin asukasmäärä kuin noin 16000 hengen Ylivieskassa. Lisäksi Suvannon kappelissa saa kahvio- ja eteistiloista tarvittaessa lisää tilaa.

Muutamia kertoja kävimme Martti-enoni kanssa messussa Suvannon kappelissa. Syyskuun toisena sunnuntaina kävimme Olavi-serkkuni kanssa tuolla kuulemassa Martti-enoni kiitoksen messussa vanhan tavan mukaan. Samalla kirkkoväestä tuli äitini serkun perillisiä kirkkoväen joukosta kertomaan minulle pikkuserkkuni Aino Pieskän kuolemasta, joka toimi Pellon kirkkoherrana Lapissa. Aino Pieskä oli Oulun hiippakunnassa naispappeuden rohkea esitaistelija ja huomattava on tässä yhteydessä Pieskän suvun pikkuesikoislestadiolainen tausta. Nopeasti edennyt sairaus vei hänet kesken virkavuosien vaativasta tehtävästään.

Nuorena halusin kirkkojen olevan yksinkertaisia. Siksi minulla oli ihailu Haapamäen kirkkoa kohtaan jo oppikouluaikana kirkon yksinkertaisen tyylin ja pelkistetyn koruttomuuden takia ja halusin, että Haapamäen kirkon alttarilla on vain pelkkä kromipäällysteinen risti. Monet haapamäkiset sanoivat kristillisen sanoman ohella neljään suuntaan ojentautuvan ristin sopivan oikein hyvin risteysasemataajamaan kirkkoon Haapamäelle, koska sieltä on rautatie neljään suuntaan! 

Jos Haapamäki-Multia-Saarijärvi rata olisi eduskunnan päätöksen mukaan toteutunut, ei olisi voitu noin todeta kirkon valmistuessa jouluksi 1953. Silloin Haapamäeltä olisi ollut rata viiteen suuntaan ja tuo sotien takia tähän asti rakentamatta jäänyt rata olisi tullut olemaan osa Rautatiehallituksen tahtomaa suorinta yhteyttä pääkaupungista Ouluun.

Jumala johdatti sitten26 vuoden virkauran Haapamäen kirkon papiksi. Nyt olen muuttanut ajatuksiani minimalismista kohti runsaampaa taidetta. Myös arkkitehdit ovat myöntäneet sotien jälkeisen minimalismin johtuneen pula-ajasta ilman sen enempiä.

Tämä arkkitehtoninen ja kuvataiteellinen minimalismi asettaa sanalle ja musiikille suuria haasteita Ylivieskan uudessa kirkossakin sen käsittääkseni varsin pelkistetyn olemuksen vuoksi.